tiistai 1. tammikuuta 2019

1.1.2019 - hieno talviretki

Pikku-uikku oli edelleen pirteänä Valkeakosken Putaanvirrassa
1.1.2019 valkeni harmaana, sumuisena ja tyynenä, lähestyvän myrskyn edellä. Lähdin Risto Vilppaan kanssa retkelle, vuoden ensimmäisiä lintuja etsimään ja samalla hieman pohjustamaan tulevaa talvilinturallia. Eri joukkueissa ollaan, mutta hällä väliä.

Sumu muuttui pian vesisateeksi, mutta eipä se isommin haitannut kun oli oikein varustautunut, vai mitä Riku? 😉. Ainoa hankaluus oli kiikareiden linssien huurtuminen aina kun siirryttiin sateesta autoon...

Aluksi etsimme Valkeakosken Antinniemestä västäräkkiä joka oli Asematiellä vielä edellisenä päivänä 31.12. Vaan eipä löytynyt, eikä näkynyt myöskään sairasta peippoa joka oli ollut ruokinnalla hieman aiemmin. Ei siis ihan onnistunut alku retkelle...

Putaanvirrassa talvehtinut pikku-uikku oli edelleen paikalla, ei siis ollut ottanut nokkiinsa edellisyön ilotulituksista. Lintu oli aluksi aika kaukana, mutta lähti yhtäkkiä meitä kohti ja tuli lopulta erään kuvaajan paimentamana aivan meidän viereemme, kunnes kuvaaja taas lähestyi sitä. Opetus aloitteleville lintukuvaajille: lähtökohtaisesti, älkää koskaan lähestykö lintua, antakaa lintujen lähestyä teitä, koittakaa pysyä piilossa. Sukeltelevaa vesilintua voi lähestyä silloin kun se on sukelluksissa, mutta kuvaajan on pysähdyttävä heti kun lintu nousee pintaan.

Putaanvirralta siirryimme Apian kanavalle, jossa oli 30.12. ensimmäinen koskikara. Vaan eipä ollut tänään karaa, eikä mitään muutakaan. Apian kanavalta matka jatkui Alakanavalle, mistä löytyi vanha telkkä naaras. Mistäköhän se oli sinne tupsahtanut, ei nimittäin ollut näkynyt telkkää enää pitkään aikaan Valkeakoskella. Myllypirtillä oli mukava 23 punatulkun parvi ja Tervasaaren Sahanlahdelta kuului laulujoutsenten toitotus.

Matka jatkui Lotilansalmelle, mistä löytyi heti Tervasaaren lauhdevesiputken suulla kalasteleva harmaahaikara. Kalatonlahden ruderaatti oli tyhjyydessään pettymys, eikä lahdenpohjukan ruokintapaikallakaan ollut perusvieraita kummempia lintuja.

Iso-Vuolteen sula oli laajentunut pitkälle kohti Härkökiviä, mutta tyhjä linnuista. Sieltä siirryimme Pastellinpuistoon kurkkimaan Ranta-Eilolan Markun ruokintapaikkaa, lintuja oli paljon, mutta ei mitään peruslajistoa kummempaa. Ja samalla tuli viesti Lintutiedotuksesta: Lempäälässä allihaahka! Sinne siis!

Lempäälä on onneksi lähellä ja pian olimme "pelipaikalla". Kun nousimme autosta ulos, paikalla ollut porukka kertoi sen juuri uineen ylävirtaan niemen kärjen taakse näkymättömiin. Odottelimme jonkin aikaa jos lintu tulisi uudelleen näkyviin, mutta ei. Päätimme siis lähteä joen toiselle puolen, josko näkisimme linnun sieltä. Minuutin ajamisen jälkeen Rikun puhelin soi - allihaahka tuli uudelleen näkyviin uiden alavirtaan päin! U-käännös ja takaisin. Ja juuri kun pääsimme autosta ulos, se oli taas uinut katveeseen - eikä tullut enää näkyviin.

Lähdimme siis uudelleen joen toiselle puolen. Ja siellähän se ui - eikun.... nyt löytyikin mustalintu. Ja laulujoutsen. Mutta ei allihaahkaa...

Allihaahkaa etsiessä löytyi mustalintu...

...ja laulujoutsen
Koska allihaahkaa ei näkynyt Herralankosken suunnassakaan - missä ui vain telkkiä ja isokoskelo, päättelimme sen uineen jonnekin Salonsaaren taakse. Siispä suuntasimme ainoaan paikkaan mistä sinne näkee helposti eli Sarvikkaan puolelle jokea. Ja lopulta sitkeys palkittiin, allihaahka löytyi! 😄

Jarmo Koiviston löytämän allihaahkan bongaus onnistui - lopulta
Lempäälän kosket ovat kyllä viheliäinen paikka etsiä vesilintuja, liikaa mutkia ja katveita. Mutta positiivisena puolena kuitenkin mukavaa talvilajistoa, mitä täällä VLH:n alueella ei muualta yleensä löydä.

Yhteensä löysimme 1.1.2019 VLH:n alueelta sen enempää etsimättä 27 lajia. Saapa nähdä tuoko lähestyvä talvimyrsky Atlantilta vielä jotain kovempaa lajistoa. Olisi hienoa löytää uusi laji VLH.n alueelle, vaikka lunni tai pohjankiisla. No, pikkuruokki tai pikkukajavakin kelpaisi. Sendari, ole armollinen!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti