keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Lähiluonnossa tapahtuu

ainakin joskus.
Joku ilta taaksepäin istuskelin taas rannalla tututuksi tulleella paikalla seuraamassa pääosin lintujen elämää.  Ylhäällä järven ylle kaartuvien mäntyjen oksien kärjissä ruokaili sinitiasten lentopoikue, 8 tai 9 nuorta kerjäten ruokaa  emoiltaan.




Noh, kuvaaminen koti taivaita on vaikeaa joten katse kohti järveä.  Eikä aikaakaan kun jotain plumpsahti järveen noin kolmen metrin päähän rannasta.  Rantakasvusto peitti näkyvyyden kohteeseen.  Kävyn tai mitälie poikue saanut pudotettua?
Parinkymmenen metrin päässä karikolla pesinyt ja nyt kivellä päivystänyt kalalokki näki kyllä mitä putosi ja oli ns. haukkana  paikalla.



Noukki järvestä saaliin  ja palasi pesäkivelleen.  Hitaanpikin kuvaaja ymmärsi ettei tainnut käpy olla!


Jo kameran etsimestä näkyi, että sinitintin poikanenhan se oli.
Oliko joku poikueesta tönäissyt heikomman pois ruokajonosta vai kerjuuinnon ylittäessä lentotaidon tapahtunut virhearvio?


Joka tapauksessa lokin poikanen otti mielellään vastaan aterian.



Kovasti saaliin nieleminen töitä teetti, mutta lopulta onnistui.

Poikasen nauttiessa ateriaansa emolokki palasi mäntyjen alle.


 Ilmeisesti odottelemaan josko ylhäältä putoilisi lisää evästä.
Eipä pudonnut, joten lokki palasi takaisin kivelleen.


Ruokailusta uupuneena lokin pentu päätti ottaa pienet ruokaperäset.


Puolen tunnin kuluttua se oli toipunut urakastaan ja suki itseään tyytyväisenä.

Että tämmönen tarina tällä kertaa!




lauantai 2. kesäkuuta 2018

Kotkan pesällä ja pieniä pöllöjä

  Keskiviikkona 30.5.18 tapaamme klo 8 sovitussa paikassa: Keke, Pekka, Hannu ja minä itte.  Hetken tarinoituamme sulloudumme Keken autoon ja matka alkaa.

  Palataanpa hetkeksi ajassa taaksepäin.  Pirjon kanssa kulkiessamme huomasimme toisen talvilaskentareittini varrella olevassa petäjässä risulinnan alkuvaiheet.  Kävimme paikalla muutaman kerran ja silloin tällöin näimme myös merikotkat lähistöllä. Toinen oli selvästi valkopyrstöinen, toisen pyrstöä emme levällään nähneet.  Sain kuitenkin vaikutelman, että pyrstön kärki olisi musta.  Ennen muninta-aikaa jätimme pesäalueen rauhaan.  Kevään kuluessa soittelin Pekalle, että kävisivät Keken kanssa katselemassa, josko merikotkan pesintä Valkeakoskella olisi totta.  Sain myös puhelut parilta muulta lintuharrastajalta, että olenko huomannut merikotkan pesän alueella. Kerroin tietenkin huomanneeni ja hoitaisin ilmoituksen rengastajille.

  Toukokuun puolenvälin aikoihin sainkin Pekalta soiton, että pesä näyttää tai paremminkin ympäristö näyttää asutulta.  Kalkkia löytyy ja paljon, kertoili Pekka.  Sovittiin myös aika jolloin pesälle mentäisiin rengastusaikeissa.

Palataan hetkeen 30.5.18
Jonkin aikaa ajeltuamme tulimme ns. "pelipaikalle" ja pysäköimme  mökkitien levennykselle. Paikalle saapui renkaat savuten (tai ehkä tie pölisi) myös mukaan kutsuttu Markku.
Tervehdykset vaihdettiin ja eikun kamat kantoon. Keke määräsi minut kärkeen, koska osaan Pekan mukaan paikalle vaikka unissani. Niinpä lähdin vetämään porukkaa tunnetusti riuskalla askeleellani.

  En kuitenkaan ollut ilmeisesti unissani, koska puolessa välissä hiipi epäilys mieleeni. Maisema mokoma onkin aivan erillainen kuin alkukeväällä; lehti puussa ja  ruoho kasvanut ja polun tapainenkin oli hävinnyt.  Levittelin käsiäni oikealle ja vasemmalle todeten, että tästä voidaan mennä tuonne missä on märkää tai tuonne missä on kuivempaa mutta pidempi matka.  Keke ei vauhtiaan hidastanut vaan totesi: "Mennään tästä suoraan nyt vaan".  Näin saavuimme piakkoin pesäpetäjän juurelle.

Keke alkoi varustautua kiipeilyyn ja me muut hetken huokaisimme.

         
              Köysien selvittelyä, Pekka ja Keke


                     Kohde: merikotkan pesä


 

Vielä on matkaa jäljellä

Puolesta välistä matkaa Keke vilkaisi alas ja huomasi muun porukan istuskelemassa ja juttelemassa mukavia. Komento ylhäältä kuului : " Kattelkaas vähä ympärillenne löytyskö materiaalia tutkijoille, sulkia, höyheniä tms!"  No, näin teimme.

Kohtalaisen läheltä maasta löytyikin jotain, jota emme toivoneet; nimittäin osa pesää ja kuollut poikanen. Pesä oli siis kevään tuulissa sortunut. 



 Lisäksi jokusen matkan päästä löytyi toinen kuollut poikanen.
Tiedotimme asian yläilmoihin ja muutaman painokelvottoman sanan jälkeen Keke totesi käyvänsä pesällä josko jotain havaintomateriaalia löytyisi.  Ja löytyihän yhdet punaiset räpyläjalat,  mustat liuskaräpyläjalat ja tietysti kalanruotoja.

Ylhäältä kuului myös kommentti, jonka mukaan kyseinen pesä on selvästi ensikertalaisten huterasti rakentama pesän tekele, jonka kohtalo on usein samanlainen.

Alas tultuaan Keke mittaili poikasten jäännöksistä siiven mitat sekä nokan pituuden ja korkeuden.
Keke teki myös muita tärkeitä tieteellisä mittauksia ympäristöstä.

Sellainen oli siis kohtalo ensimmäisten Valkeakoskella syntyneiden kotkanpoikien kohdalla!

Kamat kasaan ja kohti autoja.  Matkalla Keke kyseli olisiko porukalla halua käydä jonkin matkan päässä olevalla lehtopöllön pöntöllä. Tiedon mukaan siellä olisi poikue, jollei näätä ole vieraillut pöntössä.  Mitäpä tuota kyselemään, porukka oli valmis kuin Melperi sotaan! (vanha isävainaan sanonta, jonka merkitystä ei koskaan tullut kysyttyä)

Eikun kamat ja miehet autoon ja etiäpäin.  Hetken ajettuamme Keke pysäköi auton mökkitien päähän vahvan tien sulkevan kettingin eteen ja totesi: "Jaaha, eipä olla mökillä paikalla eli kävelyksi menee".  Eipähän siinä mitään, kamat kantoon, tikkaat mukaan ja menoksi.  Matka ei lopultakaan ollut pitkä.
Pekka asetteli tikkaat kohdilleen ja Keke kiipesi pöntölle.  Kansi auki ja leveä hymy miehen naamalla kertoi tuloksen.  Ei ollut näätä käynyt vaan pöntöstä löytyi kolme poikasta.
                                          Kaksi potraa poikaa ( pöllömpi oikealla)


Hyvin ruokaa saaneita ja tuhdissa kunnossa olivat.

                                         Poikaset saivat renkaat jalkaansa ja tarvittavien mittausten ( siiven pituus ja poikasen paino) jälkeen, poikaset palautettiin takaisin pönttöön.

Sivu huomautuksena totean, että pienin poikasista painoi eniten!
Paikalle tullut maanomistaja myhäili tyytyväisenä lehtopöllön pesinnän onnistumisesta ja kannan vahvistumisesta, koskapa " #¤%¤"¤% " vesimyyrät ovat jo tarpeeksi myllänneet hänen perunapeltoaan.

Kaiken kaikkiaan kuitenkin mukava ja mieliinpainuva reissu tapahtumineen. Keken ja  Hannun (petolinturengastaja Hämeenkyrö-Sastamala- akselilla) jutustelu rengastusmääristä ja tapahtumista oli mukavaa kuultavaa.

Kiitos kaikille mukana olleille!

Juha Leuhtonen

Ps.
Kiitän myös Pirjoa, joka aikaa ja vaivaa säästämättä oikoluki ja korjasi kirotusvirheet.
Sekä oli mukana pesän alkuvaiheen seurannassa, mutta ei arkipäivän vuoksi päässyt mukaan reisulle.