lauantai 26. toukokuuta 2018

Lahden takana ruoho on vihreämpää eli retki Eestiin 10.-13.5.2018


Valkoposkihanhia Matsalunlahden Haeskassa
Aina sinne tekee mieli lähteä retkelle, Eestin linnusto ei petä koskaan. Jotenkin tuo lahti meidän ja eteläisen naapurimaan välillä muuttaa linnustoa huimasti. Toki naapurimaan luonnonsuojelulainsäädännöllä hoiualoineen ja maastikukaitsealoineen on suuri merkitys myös linnustolle, Eestin aktiivisesta luonnonsuojelualueiden ja maisemanhoitoalueiden kunnossapidosta olisi otettava mallia myös Suomessa. Karja pitää kurissa rantojen ja niittyjen umpeenkasvun, samoin olisi tehtävä myös täällä, hävitettävä rantapuustoa ja pusikoita lintujärviltä ja annettava karjan luoda pysyviä rantaniittyjä.


Länsisataman lokkien akrobatiaa kovassa itätuulessa
Mutta se siitä, mennäänpä itse retkeen.

10.5.2018 Tämän kirjoittaja lähti Rainer Häggblomin kanssa matkaan helatorstaina alkuillasta. Länsisataman ja Helsingin uloimman luodon, Halliluodon välillä näkyi mm. riskilöitä, satoja haahkoja, lapintiiroja ja vanha merikotka. No, merikotkia näkee nykyään täällä Keski-Hämeessäkin läpi vuoden, mutta muut edellä mainitsemani lajit ovat täällä harvinaista herkkua, niitä on mukava katsella laivan kannelta.



Keltavästäräkki Pakrin jyrkänteen reunalla
Rainer Pakrissa
Tallinnassa ei lintuja katseltu juuri muuten kuin auton ikkunasta ja pian pääsimmekin suurkaupungista pois. Ensimmäinen mukava laji tuli vastaan Nõmmessa, turkinkyyhky tien varressa. Emme jääneet kuitenkaan turkinpulua sen enempää ihailemaan, vaan suuntasimme ensimmäiseen retkikohteeseen, joka oli Pakrin kalkkikivijyrkänne Paldiskissa. 

Paldiskiin saapuessa komea teerikukko yllätti ja ilahdutti, täysin odottamaton laji tuolta entisen neuvostotukikohdan alueelta. Pakrissa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt, mukavimpana ehkä keltavästäräkkiparvi jyrkänteen reunalla. Karjalanpeippo ryysti majakan vieressä metsässä, miksiköhän niitä on Eeestissä, muttei lähellä Etelä-Suomessa?


Pakrista jatkoimme lounaaseen illan hämärtyessä. Suursoo-Leidissoon kohdalla hakkuulla lenteli suohaukka, joka paljastui nopeasti koiras niittysuohaukaksi! Hienoa, ja vielä hienompaa kun samaan aikaan lullula eli kangaskiuru lauloi taukoamatta tien varressa!


Kangaskiuru iltahämärässä (kuvaa vaalennettu reippaasti). Huomaa lyhyt pyrstö.
Käkiä kukkui joka puolella, laji on Eestissä hämmentävän yleinen Suomeen verrattuna. Kirjosieppoja puolestaan näkyi ja kuului huomattavasti vähemmän kuin maitamme jakavan lahden pohjoispuolella. Mistä nämä erot johtuvat? En tiedä. Jos sinulla on tietoa tai teoria tästä, kommentoi blogin alle, kiitos!

Auringon laskiessa saavuimme Haapsaluun, jossa vietimme ensimmäisen yön, Hotel Baltic Promenaadissa. Hotelli on edullinen, sekä lintuharrastajien suosima, eikä ihme, se sijaitsee aivan Haapsalunlahden rannalla, ja hotellihuoneiden parvekkeilta sekä ravintolasta voi tarkkailla lintulahden elämää. Hotellin katolla on jopa torni jonne voi kiivetä lintuja tarkkailemaan! Illan hämärtyessä emme paljoa kerinneet lahden linnustoa tarkkailemaan, sentään muutaman pikkujoutsenen sieltä spottasimme. Yllätys oli hotellin viereisessä puistossa äännellyt tammitikka ja se olikin todella mukava päätös päivälle! Sen kunniaksi yksi olut ja sitten sikeään uneen.


Merihanhi Haapsalun Väike Viikillä

























11.5.2018 Perjantaina aamulla nousimme ylös jo ennen kuutta, ajatuksena laskea lintulahden linnut ennen aamupalaa. Ja lintujahan riitti; avosetteja, kapustarintoja, heinätaveja, harmaasorsia, jalohaikaroita, pikkulokkeja. merikotkia ja paljon muuta. Pienestä sisälahdesta, Väike Viik'istä, löytyi mustakurkku-uikkuja. Kaupungin nurmikoilla tepasteli mustavariksia ja keltavästäräkkejä, pensaissa ja ruovikoissa kerttuja ja kerttusia. Pakko sanoa, Haapsalu olisi hieno vanha kaupunki asua!

Pian olimme jo matkalla etelään, kohti kuuluisaa Matsalunlahtea. Pangasta löytyi ensimmäinen vähän isompi hanhiparvi, jossa oli noin 3000 valkoposkihanhea, noin 60 tundrahanhea ja kaksi tundrametsähanhea. Ensimmäinen nokkavarpunenkin tiksutteli tien varressa. Pangasta jatkoimme Põgari-Sassiin, mistä löytyi mm. noin 2000 valkoposkihanhea lisää, kapustarinta, tundrakurmitsoita, pari avosettiä ja jälleen paljon muita lajeja.
Seuraava pysähdys oli Puise Ninan kylä, jossa sinne saapuvaa lintuharrastajaa tervehtii Itämeren alueen iloisimman värinen lintutorni.


Puise Ninan kylän lintutorni 
Puise Nina ei tällä kertaa tarjonnut mitään mieleen painuvaa, ei ollut edelliskertojen muuttohaukkoja eikä peltopyitä, mutta silti jotain kivaa katseltavaa ja kuunneltavaa, parhaina kaksi kirjokerttua, niiden lisäksi mm. jälleen tundrakurmitsoja, isosirri, ristisorsa, lapasotkia ym.
Punavarpunen Puise-Ninassa
Puise Nina jäi pian taakse, sieltä ajoimme Haeskaan, joka on myös Matsalunlahden rannalla. Pensaista löytyi pussitiainen, etelänsuosirrit soidinsivat, suokukkoja oli rannalla ja niityillä noin 220, tylli, pohjoisia suosirrejä lapinsirrejä, punajalka-, valko- ja mustavikloja, kuovi, mustapyrstökuiri, töyhtöhyyppiä ja meriharakoita. Lajistollisesti ihan mukavasti kahlaajia, mutta määrällisesti vähän, vaan eipä sitä korkeapaineella voinut odottaakaan. Hellettä riitti koko retken ajan, pudotuskeleistä ei ollut tietoakaan.

Haeska tarjosi myös retken suurimman hanhiparven, yhteensä noin 12 000 hanhea, joista tonni tundrahanhia, parikymmentä merihanhea ja loput noin 11000 valkoposkihanhia. Alla video tilanteesta jossa merikotkat ajoivat koko hanhilössin lentoon. Kova tuuli valitettavasti peittää valtavan hanhiparven äänet.



Ohessa myös muutama kuva Haeskan lintumaailmasta. Mukavaa oli ja aina sinne vaan haluaa uudestaan poiketa!


Suokukko koiras juhlapuvussa Haeskan rantaniityllä

Mustapyrstökuiri Haeskassa
Matsalusta jatkettiin yhä etelämmäksi, tavoitteena Avastemägi. Sitä ennen pysähdyimme Vanamõisan puistometsässä. Hieno, lehtomainen, avara metsä. täynnä elämää. Pikkusieppo lauloi, pähkinänakkeli kiipeili puun rungolla. kultarinta luritteli, kolme käenpiikaa kiikitti kilpaa, sirittäjä lauloi koko ajan, pikkutikkakin näkyi ja metsän reunassa oli kattohaikaran pesä.


Kattohaikara pesällään Vanamõisassa
Hieman Vanamõisasta etelään tuli vastaan taas niittysuohaukka ja pian olimmekin Avastemäellä. Mäki on meikäläisessä mittakaavassa aikas vaatimaton. vain noin 13 metriä ympäröivää maastoa korkeammalla. Mutta ihan riittävästi että sen ylittävän tien varresta on mukava seurata ympäristön peltoja ja soita. Ja täällä niitä niittysuohaukkoja sitten vasta olikin, yhteensä 4 paria jotka saalistelivat aktiivisesti ympärillämme!

Niittysuohaukka koiras @ Avastemägi

Niittysuohaukkojen lisäksi paikalla oli mm. 1-2 pikkukiljukotkaa, hiirihaukka, varpus- ja kanahaukkoja, ruskosuohaukka, nokkavarpusia, ruisrääkkä ja kattohaikaroita. Niittysuohaukoista jäi mietityttämään, ovatkohan ne eri populaatiota kuin Suomessa pesineet linnut? Eestin niittysuohaukat nimittäin pesivät soilla ja myös saalistelevat avosoilla ja mäntyisillä rämeillä mielellään. Mutta Suomessa ja Ruotsissa ne ovat tyypillisesti ruovikkoisten lintujärvien ja merenlahtien lintuja. Eli olisiko Suomen kanta siis kotoisin Ruotsista, eikä Eestistä? Eestistä kotoisin olevien niittysuohaukkojen pitäisi kaiken järjen mukaan asettua esim. Tammelan Torronsuolle, Oriveden Siikanevalle tai Pyhtään Valkmusaan.

Avastemäestä jatkoimme yhä etelään, kohti Lavassaarea. Matkalla näkyi mielenkiitoisimpana taas tammitikka, taitaa laji yleistyä Eestissä. Pian oli aika kääntyä länteen, kohti Virtsua ja lauttaa Saarenmaalle. Lauttamatkalla Suur-Väinin salmen yli Virtsusta Kuivastuun, oli hyvin aikaa seurata alueen merilinnustoa; alleja, mustalintuja, pillkasiipiä, lapasotkia ym., parhaana ehkä vaalea merikihu.

Ennen Saarenmaalle siirtymistä poikkesimme Muhun saarella Kõinastussa. Paikka on Eestin paras kahlaajaparatiisi, neliökilometreittäin hiekkalieterantaa. Tällä kertaa oli sää tosin ihan jotain muuta kuin pudotuskeli, joten lietteet loistivat pääosin tyhjyyttään, ainoastaan Lõpemeren puolella oli vähän isompi parvi, noin 210 kahlaajaa, tyllejä, suokukkoja, tundrakurmitsoja, jokusia vikloja ja merimetsoja.

Hiirihaukka Muhun Igakülassa
Väike Väinin pengertiellä pysähdyimme pikaisesti laskemaan linnut. Hanhia noin 4600, joista tundrahanhia 2600, tundrametsähanhia 2000 ja 30 merihanhea. Kyhmyjoutsenia 650, laulujoutsenia 6 ja pikkujoutsenia 2. Muutama avosetti, rastaskerttunen, hieman pieniä vesilintuja ja lokkilintuja.

Pieni osa suuresta hanhiparvesta Väike Väinissä
Auringonlaskun aikoihin saavuimme Lõmalan Mattun kylään, jossa yövyimme seuraavat pari yötä. Kylään tullessa villisika kirmasi pakoon tietä pitkin. Kävimme vielä kylän satamassa katsomassa mm. pikkutiiroja sekä ristisorsia ja löysimme myös ison avosettiparven, 20 lintua! Mattun pelloilta löytyi kautta aikojen ensimmäiset paikalliset kattohaikarat, oliko vain sattumaa vai ennakoisiko jopa pesintää? Nähtäväksi jää.... Alla muutama kuva illalta.

Mattun ensimmäiset paikalliset kattohaikarat

Pikkulanttu eli naaras pikkulepinkäinen Lõmalan satamassa

Isokauris (ex - saksanhirvi) Mattussa
Ennen nukkumaan menoa teimme vielä yöalaulajaretken Salmen Kalmrin kylään nimettömälle lintujärvelle. Ilves päätien varressa Kalmrissa oli melkoinen yllätys! Se kyyhötti matalana tien penkalla ja näkyi hyvin auton valoissa. Järveltä kuului mm. luhtakanan ääni, mutta tavoitelajit, eli pikkuhuitti ja pikku-uikku puuttuivat äänimaisemasta, ei edes atrappi auttanut.Varpuspöllö oli mukava yllätys, uusi laji Eestissä tämän kirjoittajalle.

12.5.2018 Muutaman tunnin unien jälkeen taas ylös ja ulos! No, toki ensin nopea aamupala, mutta sitten mentiin taas. Pikkusieppo ja pari kultarintaa lauloivat pihapiirissä, valkoposkihanhia lensi yli pari tuhatta, jostain kuului pikkujoutsenen ääntä, yhtäkkiä puiden takaa tuli matalalla ristisorsa. On kyllä hienolla paikalla Rainerin mökki!

Aamustaijia Lõmalan satamassa
Lõmalan satamassa seurasimme aamumuuttoa, jonka valtavirta menee hieman yllättäen itään/kaakkoon. Monet merilinnut eivät halua lentää suoraan Saaremaan yli koilliseen, vaan suuntaavat Salmen kannaksen yli Riianlahden puolelle, missä ne vasta kääntyvät koilliseen. Osa menee rantaa seuraten luoteeseen ja vain pieni osa lähtee Saaremaan ylitse. Muutolla näkyi tyllejä, suokukkoja, pikkulokkeja, keltavästäräkkejä,kaakkuri, isokoskeloita, tukkakoskeloita, uiveloita, telkkiä, haahkoja, härkälintuja, mustalintuja, alleja ja parhaana 1 mustatiira. Paikallisista linnuista mielenkiintoisimpia olivat noin 10 pikkutiiraa, riuttatiira ja 29 avosettia.

"Isti" eli niittykirvinen Lõmalan satamassa
Satamasta jatkoimme rantatietä luoteeseen. Riksu, Kotlandi, Kipikoovi, Pilguse ja lopulta Katri Pank. Paljon lintuja, rantaniityt pullollaan kiurureviirejä, valkoposkihanhiparvia valui jatkuvasti ohi, kangaskiuru lauloi männikön reunassa. Täällä unohtaa maailmanmenon, kaikki murheet haihtuvat tuulen vieminä jonnekin kauas. Oli upeaa olla ilman TV:tä, radiota, uutisia, nauttia vain luonnosta ja linnuista.

Pilgusen vihreitä rantaniittyjä, kiurujen ja kahlaajien valtakuntaa

Rantaniityt ovat täynnä kiurureviirejä, mahtava äänimaailma, kunpa tällaista olisi kotikulmien pelloillakin...

Ristisorsa Katri Pankilla

Valkoposkihanhiparvia meni ohi koko ajan
Keskipäivä lähestyi ja oli aika siirtyä takaisin kaakkoon, Salmen peltoaukeille seuraamaan petolintumuuttoa. Navakka itätuuli painoi Latviasta tulevat petolinnut poikkeavasti suoreen nimen länsirannalle, mistä ne kääntyivät koilliseen, ja Salmesta katsoen valtavirta menikin kaukaa peltojen länsipuolelta koilliseen. Siitä huolimatta onnistuimme tunnissa näkemään 45 muuttavaa petolintua, valtalajina mehiläishaukka, yllättävimpinä ehkä pari myöhäistä piekanaa, eikös niiden pitäisi olla jo Lapissa?

Mutta Salmen staijauksen isoin yllätys tuli vasta viime miinuteilla, petomuuton jo hiljennettyä. Etelästä lähestyi parvi suuria lintuja, kurkia? Mutta mites ne noin hajallaan tulevat - hei, nehän onkin kattohaikaroita! Hieno 28 haikaran parvi valui suoraan ylitsemme pohjoiseen! Wau! Mitähän luppohaikaroita nämä olivat, kun muualla Eestissä ne jo hautoivat pesillään. Jände Nordblad kertoi tähän liittyen että pari vuotta sitten nähtiin kesäkuussa Tallinnan yllä 100 kattohaikaran parvi, eli ilmeisesti nämä luppohaikarat ovatkin aika tavallinen ilmiö Eestissä.

Kurkia - ei kun kattohaikaroita, komea 28 linnun parvi Salmessa muutolla
Tässä vaihessa alkoi jo olla nälkä, joten seuraavaksi suuntasimme Kuressaareen syömään. Lounaan jälkeen auton nokka koilliseen, Saaremaan kaakkoisrannikon lintulahdille. Pientä kivaa löytyi sieltä täältä; liejukana Kastilahdelta, Sandlasta mustavarisyhdyskunta, Laidevahen Looduskaitsealasta kuhankeittäjä ja sokerina pohjalla yllätys: 2 aroharmaalokkia Sandlan satamassa! Linnut olivat kolmannen vuoden lintuja, eivät siis vielä aikuisen puvusssa. Lokit olivat harmittavasti hieman kaukana kuvattavaksi. Täytyy muuten hankkia kaukoputkeen adapteri, jotta saan dokumenttikuvia kännykällä tällaisissa tilanteissa...

Laidevahesta jatkoimme hiljalleen yhä koilliseen, aina välillä pysähtyen tarkistamaan autosta nähtyjä lintuja ja lopulta päädyimme sitten Väike-Väinin kaakkoispään suulle, Kübassaaren satamaan (Pae Sadam). Ilta oli tässä vaiheessa jo aluillaan, joten laskimme nopeasti vesilintuparvet - ja niitä olikin paljon! Salmen suulla kellui noin 4600 lapasotkaa, 7200 allia, 200 mustalintua, 3600 tundra/tundrametsähanhea ja pienempiä määriä muita vesilintuja. Väike-Väinissä oli myös pieni parvi haahkoja ja Rainer huomasi että yksi niistä onkin hieman poikkeava... Wohooo! Juhlapukuinen koiras kyhmyhaahka! Taas uusi laji minulle Eestistä!

Toisen kalenterivuoden merilokki Kübassaaren satamassa
Pääkohteemme tänä iltana oli kuitenkin Kuivastun satama, Suur-Väinin salmen Muhun puoleisella rannalla ja iltamuuton seuranta siellä. Kännykässäni oli Trektellen appi asennettuna ja Annika Forsten oli ladannut käyttäjätililleni Eestin staijipaikkoja, mm. juuri Kuivastun. Appi olikin todella tarpeen, sillä muutto oli välillä todella vilkasta, Rainer laski parvikokoja ja minä näpyttelin niitä nopeasti talteen Trektelleniin. Seurasimme muuttoa hieman yli tunnin ajan, pääosaa esittivät allit, joiden summa kohosi 11 298 lintuun. Mustalintu oli kakkonen 5085 linnulla. Paljon muutakin meni, mm. kaksi vaaleata merikihua. Loppusummaksi tuli 19 533 muuttavaa lintua, ks. kaikki muuttohavainnot. Paikallisten lintujen helmiä olivat 4 riuttatiiraa ja 2800 lapasotkan parvi.

Lopetimme staijauksen Kuivastussa klo 20:08, koska tarkoitus oli etsiä vielä pöllöjä Saaremaalta auringon laskiessa. Eikä Saaremaan pohjoispuolen metsät pettäneet! Metskülassa helmipöllö miltei törmäsi autoomme, ja pysähdyksen jälkeen vastasi atrappiin. Lähellä surisi myös kehrääjä! Kumpikin oli minulle uusia Eestin pinnoja! Võhmasta löytyi toinen kehrääjä ja metsästä kuului huuhkajan poikasen kerjuuääntä. Sarvipöllö saalisti hakkuuaukealla tien vieressä. Järise tarjosi vielä 1-2 kehrääjää lisää sekä lehtopöllön! Melkoista pöllötykitystä!

Yhdestä kohdasta kuului kerran mahdollinen mustahaikaran ääni - mutta kun se ei toistunut, jäi havainto epävarmaksi, enkä vieläkään voi sanoa havainneeni lajia Eestissä, vaikka olen etsinyt sitä monesta paikkaa. Ehkä pitää lopettaa etsintä, josko se sitten tulisi vihdoin vastaan?

Yötä myöten sitten taas Mattuun ja nukkumaan....

13.5.2018 Aikainen herätys, jotta ehdimme poikkeamaan uudelleen Kõinastussa. Mattussa tiksutteli nokkavarpunen, Linnulahdella raksutti rastaskerttunen, Tahulassa yllätti valkoselkätikka - lajia ei pitäisi Eestin Lintuatlaksen mukaan olla Saaremaalla pesintäaikaan. Mielenkiintoinen havainto siis!

Mutta Kõinastu... on se vaan upea paikka! Ja ne kahlaajat, korkeapaineesta ja helteestä huolimatta lietteillä oli noin 400 suosirriä, 2 kuovisirriä, 2 pikkusirriä, 1 punakuiri, 35 tundrakurmitsaa, 40 tylliä, 4 meriharakkaa, 2 mustavikloa ja liro.

Tundrakurmitsoita Kõinastussa
Heinätavipari Kõinastun lietteillä
Kauaa emme kerinneet Kõinastussa olla, piti keritä lautalle jotta pääsisimme seuraamaan aamumuuttoa mantereella Virtsun majakalla. Suur-Väinin salmessa oli paljon arktisia vesilintuja; alleja noin 3000 paikallista, lapasotkia noin 100. Vesilintujen lepäily merellä ei ollut hyvä merkki... ja niinhän siinä kävi että aamumuutto oli täysi pannukakku, vain 936 muuttavaa lintua tallentui tunnin staijisession ajalta Trektelleniin. Ks. aamun muuttohavainnot, jos kiinnostaa. Paikallisten lintujen mielenkiintoisimpia olivat pikkutiirat, riuttatiira ja vieressä luritellut kultarinta.

Pikkutiira Virtsun majakalla
Virtsusta siirryimme Mõisalahden pengertielle, Puhtu-Laelatun luonnonsuojeluelueelle. Tien tukkona oli iso linja-auto, jossa luki jotain suomeksi. Kiikarit silmille ja kappas, Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen porukkahan se siellä, isosta joukosta löytyi mm. VLH:n pitkäaikainen entinen taloudenhoitajamme Olli Lehtimäki! Maailma on pieni... :)

Mõisalahdella lauloi kolme rastaskerttusta, viiksitimalit lentelivät ruoi'kon yllä, tien poskessa kiemurteli pieni rantakäärme, meren puolella näkyi noin 1000 merimetsoa.


Yllä olevassa videossa rastaskerttunen jankuttaa ruovikon kätköissä, ei suostunut tulemaan näkyville. Poistuessamme Mõisalahdelta, rantametsän yli lensi matalalla pikkukiljukotka. Harmi että peto katosi nopeasti puiden taa, kuvat jäivät saamatta. Pivarootsista löysimme vaihteeksi kirjokertun, tien vierellä kaarteli hiirihaukka hienosti.

Hiirihaukka Pivarootsissa
Jatkoimme eteläkaakkoon, pysähtelimme välillä ja poikkesimme meren rannassa. Löysimme taas kangaskiuruja, merimetsoyhdyskuntia ja paljon muita lintuja, mutta ei juurikaan mitään uutta tälle retkelle. Kävimme katsomassa miltä Varblassa näyttää, kun olimme kuulleet että rantahotelli tekee jotain laajennusta. Aika iso työmaa siellä olikin, taisivat rakentaa satamaa. Varblasta poistuessamme Rainer äkkäsi yllättäen tuulimyllyfarmin kohdalla hiekkakuopan rinteessä liikettä. Puhuin samalla hetkellä Risto Vilppaan kanssa puhelimessa, kun Rainer hihkaisi "Nummikirvinen!" Puhelu katkesi siihen ja hyppäsin autosta ulos. Missä, missä? Ei muuta kuin komppamaan... ja pian kuuluikin nummikirvisen kutsuääni ylärinteestä ja samantien lintu nousi lentoon ja katosi jonnekin hiekkakuoppa-alueen perukalle. Taas tuli minulle Eestin pinna, eikä mikään sälä-laji, nummikirvinen on nykyään harvinaisuus Eestissäkin. Siispä Rariliiniin hälytys, toivottavasti joku muukin onnistui linnun näkemään.

Jatkoimme matkaa itään jonkin aikaa, pysähtelimme silloin tällöin, mutta mitään kovin mielenkiintoista ei nyt näkynyt; merikotkia, harmaahaikaroita, sirittäjiä, kultarintoja ynnä muuta. Päätimme käydä kahdella järvellä, Ermistu ja Tõhela - järvillä. Ensinmainittu oli aika köyhä, vaikka olikin ruovikkorantainen iso järvi. Hieman naurulokkeja, silkkiuikkuja, heinäsorsia, merikotka taas... Mutta Tõhela palkitsi; uimarannan kupeessa lauloi kuhankeittäjä, järvellä lenteli 10 mustatiiraa, laulujoutsenpari oli pesällään. Kummallakin järvellä oli rastaskerttusia, laji on Eestissä huikeasti yleisempi kuin täällä Suomen puolella.

Jatkoimme matkaa Tuhusoolle päin. jälleen pysähdellen sopivan oloisilla paikoilla.Yksi niistä oli Kärun peltoaukea Tuhun eteläreunalla. Ei paljoa lintuja, mutta.... yhtäkkiä peltosaarekkeesta kuului peltosirkun laulua! Upeaa! Taas minulle uusi laji Eestistä, peltosirkku on täälläkin voimakkaasti taantunut laji.

4-kv maakotka Tuhusoon yllä
Sitten Tuhusoolle. Heti kun pysähdyimme avosuon keskelle, oli ympärillämme lintujen kuhinaa; mustapyrstökuiri varoitteli kiivaasti, samoin yksinäinen liro ja punajalkaviklo pari. Syy selvisi pian, iso petolintu taivaalla. Äkkiä kaukoputket esiin ja voilà! Maakotka! Noin nelivuotias lintu, rundasi pitkään yllämme, otti korkeutta ja katosi länteen. Samalla suo hiljeni, kahlaajat rauhoittuivat ja katosivat suokasvuston sekaan. Niittysuohaukkakoiras saalisteli myyriä lähellä, ja kauempana kaarteli hiirihaukka, mutta ne eivät kahlaajia hermostuttaneet.

Tuhun itäpuolella kohosi linkkimasto. Huomasimme sen huipulla jotakin joka ei sinne sopinut... Se ei ollut pelkkä BLO (bird like object), vaan sen oli miltei pakko olla jokin kotkalaji. No, havaintovihkoon se päätyi kuitenkin nimellä ALO = ELO, eli Aquila like objet  = Eagle like object. Olisi tehnyt mieli koittaa lähemmäksi linkkimastoa, mutta aika oli jo kortilla, nyt oli pakko kaasutella kohti Tallinnaa...

Tuhun alueella näimme vielä lapinharakan aka isolepinkäisen, ihan kunnon Pohjois-Euroopan excubitor eikä mikään etelänisolepinkäinen tms. Matkan varrella Tallinnaan näkyin vielä useita kattohaikaroita, mustavariksia ja käet kukkuivat. Huom! Nykyään on varattava satamaan menoon parikymmentä minuuttia enemmän aikaa, sillä matka on nyt pidempi, kun suoraan keskustan läpi sinne ei enää pääse vaan liikenne on ohjattu satamaan rantaa pitkin Piritan suunnasta idästä päin.

Megastarilla jäimme lähes koko matkan ajaksi kannelle staijaamaan. Lapintiiroja muutti koilliseen koko ajan, yhteensä noin 100 ja mitä lähemmäksi Suomea tulimme, muuttavien allien määrä kasvoi koko ajan, valtavirran osuessa Hallikarin kohdalle. Helsingin länsipuolella kellui valtava allilautta, jonka kooksi arvioimme nloin 13 000 allia. Kaikkiia vesilintuja muutti noin 35 000, joista 95% oli alleja. Hieno päätös retkelle!

Alliparvi keskellä Suomenlahtea
Osa isommasta alliparvesta lähellä Helsinkiä

Hyvästelin Rainerin, siirsin omat kamat omaan autooni ja lähdin ajamaan Valkeakoskelle. Hieman ennen Valkeakoskea, Vallonjärven peltoaukealla, Haapasaaressa, narisi ruisrääkkä. Mukava piste i:n päälle. Sen pituinen se... ja ehkä taas syksyllä uudelleen.




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Tornien Taistossa Ahtialanjärvellä

Tiukkaa tapitusta. Kuva: Tom Eklund
Aamu 4. toukokuuta 2018  oli arktinen, vain muutama aste lämmintä ja pohjoisesta puhalsi kalsea vihuri. Vaikka vaatetta oli päällä reilusti itse kullakin, yksi jos toinenkin joutui ennemmin tai myöhemmin laskeutumaan tornista kävelylenkille lämmittelemään. Vasta puoliltapäivin tuuli heikkeni ja paksu pilvipeite alkoi repeillä, päästäen auringon lämmittävät säteet taistelijoiden iloksi heitä lämmittämään.

Uudessa tornissa tilaa piisaa! Kuva: Olli Haukkovaara

Se säästä. Uusia lajeja löytyi perinteisesti eniten ensimmäisen tunnin aikana ja 50 lajin rajapyykki ohitettiin kello 07:00. Aamukuudesta eteenpäin uusia lajeja löydettiin 2 - 8 per tunti ja loppulukemaksi tuli 76. Viimeinen laji, hernekerttu, äityi laulamaan vain kuusi minuuttia ennen taiston loppua.

Tornissa kävi kaikkiaan 29 henkeä. Hieman hämmennystä herätti varsinaisen joukkueen ulkopuolisten löytämät lajit, mutta ei hätää, sääntöjen mukaan joukkueessa on 3–8 henkilöä ja joukkueen ulkopuolista apua lintujen etsimisessä saa käyttää vapaasti. Ja tätä sääntöjen kohtaa toki hyödynsimme niin paljon kuin mahdollista ;)

Mitä kaikkea sitten onnistuimme näkemään? Parhaita lajeja olivat harmaasorsa, joka täällä päin maata on varsin harvalukuinen, jänkäkurppa, joita Itkosen Tatu komppasi Myllyojan suistosta näkyviin sekä päivän parhaana lintumaailman kuningatar, upea naaras muuttohaukka, eli pere (nimi tulee sen tieteellisestä nimestä Falco peregrinus).


Muuttohaukka Lokkisaaren naurulokkeja jahtaamassa. Kuva: Pekka Lähteenmäki

Pere sai Ahtialanjärvellä aikaan sellaisen spektaakkelin ettei paremmasta väliä! Se tuli paikalle kuin tyhjästä, koitti ensin saada kiinni Myllyojan suistosta haapanan, joka sukelsi(!) juuri kun pere koitti iskeä kyntensä sen selkään. Sieltä pere singahti seuraavaksi Lokkisaaren suuntaan ja sai koko saaren kaaokseen. Välillä se hengähti rantapuissa, varisten vartioimana ja lähti pian uuteen yritykseen.

Peren vaikutus sen lähistöllä oleviin lintuihin on silminnähtävä - kaikki pelkäävät sitä kuollakseen, eikä syyttä, onhan muuttohaukka lintumaailman paras saalistaja. Mutta lopulta tämä nuori naaras jäi kuitenkin ilman saalista, mikä lienee kuitenkin vain nuoren pedon kokemattomuutta. Tilaisuuksia sillä oli, mutta se taisi epäröidä. Lopulta se kyllästyi, nousi korkealle ja suuntasi kauas koilliseen.


Punasotka - vuoden 2018 laji. Näitä laskimme 30. Kuva: Pekka Lähteenmäki
Lokkisaari ei pettänyt taaskaan! Kahlaajia saimme listalle monia, keltavästäräkkiparvi laskeutui sinne, samoin merihanhi aivan sen kupeeseen. Saari näyttää vuosi vuodelta paremmalta lintujen kannalta, upeata työtä ovat Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen tehneet!

Ja tässä sitten koko lajilistamme:


  1. Laulujoutsen
  2. Metsähanhi
  3. Merihanhi
  4. Kanadanhanhi
  5. Haapana
  6. Harmaasorsa
  7. Tavi
  8. Sinisorsa
  9. Harmaasorsa
  10. Jouhisorsa
  11. Lapasorsa
  12. Punasotka
  13. Tukkasotka
  14. Telkkä
  15. Uivelo
  16. Isokoskelo
  17. Silkkiuikku
  18. Ruskosuohaukka
  19. Hiirihaukka
  20. Sääksi
  21. Varpushaukka
  22. Muuttohaukka
  23. Tuulihaukka
  24. Ampuhaukka
  25. Nuolihaukka
  26. Nokikana
  27. Kurki
  28. Meriharakka
  29. Pikkutylli
  30. Kapustarinta
  31. Töyhtöhyyppä
  32. Suokukko
  33. Taivaanvuohi
  34. Kuovi
  35. Mustaviklo
  36. Punajalkaviklo
  37. Valkoviklo
  38. Liro
  39. Rantasipi
  40. Naurulokki
  41. Pikkulokki
  42. Kalalokki
  43. Harmaalokki
  44. Merilokki
  45. Kalatiira
  46. Kesykyyhky
  47. Sepelkyyhky
  48. Tikkalaji (rummutti)
  49. Törmäpääsky
  50. Haarapääsky
  51. Räystäspääsky
  52. Keltavästäräkki
  53. Västäräkki
  54. Punarinta
  55. Mustarastas
  56. Räkättirastas
  57. Laulurastas
  58. Ruokokerttunen
  59. Hernekerttu
  60. Tiltaltti
  61. Pajulintu
  62. Kirjosieppo
  63. Sinitiainen
  64. Talitiainen
  65. Närhi
  66. Harakka
  67. Naakka
  68. Varis
  69. Korppi
  70. Kottarainen
  71. Pikkuvarpunen
  72. Peippo
  73. Viherpeippo
  74. Tikli
  75. Vihervarpunen
  76. Pajusirkku


Siinäpä se ja ensi vuonna sitten taas uudelleen! Kiitos joukkueelle ja kaikille avustajille! Loppuun vielä kuva uudesta upeasta tornista!