keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Pääsiäisen lämpö toi muuttolinnut


Sää lämpeni Valkeakosken seudulla pääsiäisenä. Kylmä, talvinen sää hellitti ja Suomeen virtasi lämmintä ilmaa Brittein saarten suunnalta. Kauneinta ja lämpimintä säätä saatiin pääsiäispyhien loppupuolella. Lämpötila nousi poutaisina, sunnuntaina ja maanantaina reilusti plussan puolelle, lähes kahdeksaan lämpöasteeseen. Runsasta auringon paistetta ei saatu ja tuulikin oli kohtalaista tai peräti navakkaa, mutta tuulesta huolimatta siivekkäiden ja muutto pääsi voimakkaaseen käyntiin. Leuto sunnuntai toi suuren joukon suurella sydämellä lurittelevia kiuruja Sääksmäen Linnasten peltoaukeille. Samoilta viljelysmailta kiikaroitiin myös suuri joukko riemullisesti ja heti soidinhurmioissaan naukuvia töyhtöhyyppiä, sekä ensimmäiset paikalliset pelloilla harppovat kurjet.
Harmaita hanhia
Metsähanhi on pohjoinen soiden laji, joka pesimäaikaan on arka ja viihtyy kaukana ihmisasutuksesta. Lajin pääasiallista pesimäympäristöä ovat rimpinevat ja -aavat, sekä rämeet. Koskin seudulla niitä havaitaan vain kevät- ja syysmuutolla sänkipeloilla lepäilemässä, tänä kevään Kuurilan kartanon pelloilla lepäili noin nelisenkymmentä yksilöä. Samasta joukosta yhytettiin myös viisi valkealla otsalla merkittyjä tundrahanhia, sekä kaksi lyhytnokkahanhea. Tundrahanhet pesivät Koillis-Venäjän ja Siperian tundralla nimensä mukaisesti. Lyhytnokkahanhet ovat Huippuvuorten ja Islannin pesimälinnustoa.

Lempäälän Ahtialanjärven sorsat
Matala ja rehevä Ahtialanjärvi on nykyisin Pirkanmaan selvästi monipuolisin lintujärvi. Järven pinta-ala on rantaluhdat ja -pensaikot mukaan lukien 168 hehtaaria. Sen peltoihin rajoittuneet rannat ovat säilyneet pääosin rakentamattomina. Viimevuosina Valkeakosken Lintuharrastajien toimialueen kevään ensimmäiset vesilintujen suurimmat parvet on havaittu aina täällä. Järvi on valtakunnallisestikin arvokas lintuvesi. Toinen pääsiäispäivänä ei tehnyt poikkeusta; järveltä ynnättiin kymmeniä vesien lintuja: haapanoita, taveja, punasotkia, nauru- ja kalalokkeja sekä nokikanoja.
Seuraavaksi lintuharrastajat odottelevat peippoja, västäräkkejä ja rastaita.
Linturetkien ohessa voi VLH:n alueen pelloilla voi törmätä myös upeisiin nisäkkäisiin. Akaan Käyrälän peltoaukeilla on liikuskellut läpi talven seitsemän metsäkauriin lauma.

Teksti ja kuvat Risto Vilpas

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Laskennat kertovat talvilinnuston muutoksista

Teksti Jukka Leskelä, Kuvat Olli Haukkovaara

Taakse jäänyt lintutalvi ei tarjonnut kovin paljon ikimuistoisia ilmiöitä. Parhaiten varmaan jää mieleen valkoselkätikkojen syysvaellus, jonka jäljiltä niitä löytyi maastosta ja oli bongattavana monessa paikassa. Lämmin alkutalvi jätti vesilintuja talvehtimaan, mutta tammikuun paukkupakkaset siirsivät viivyttelijät etelään.


Talvella oli poikkeuksellisen vähän urpiaisia, ei juuri lainkaan käpylintuja, tilhet ja räkättirastaat olivat lähes kokonaan kadoksissa ja hävisivät tyystin vuodenvaihteen jälkeen.

Valkeakosken lintuharrastajien alueella suoritettavat talvilintulaskennat paljastavat kuitenkin näiden näkyvien lintumaailman ilmiöiden takaa monia talvilajiston muutoksia. Osa niistä on pitkäaikaisia kehityssuuntia, joskus havaitaan yllättäviä ja nopeita muutoksia, joita ei voitaisi todentaa ilman laskentoja.

Laskennat kertovat, että pitkällä aikavälillä talvilajistomme on monipuolistunut ja runsastunut. Monet lajit ovat runsastuneet: korppi, naakka, mustarastas, tali-, sini ja kuusitiainen, viherpeippo, palokärki ja harmaapäätikka. Ja kokonaan uusi talvilaji pikkuvarpunen on nyt yksi runsaimmista. Monet tuiki tavalliset talvilajit ovat myös vähentyneet, kuten varpunen, hömötiainen ja keltasirkku.

Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut merkittäviä muutoksia osaan näistäkin kehityssuunnista. Viherpeipon talvikannan hurja kasvu jatkui noin vuoteen 2005. Muutaman vuoden tasaisen jälkeen tuli melkoinen romahdus, josta laji ei ole toipunut. Tänä talvena viherpeippoja oli vielä vähemmän kuin edellisissä laskennoissa. Nyt ollaan 1990-luvun alun tasolla. Silti viherpeippo oli toki edelleen kevätlaskennan neljänneksi runsain lintulaji.

Varpunen ja hömötiainen ovat vähentyneet melko tasaisesti. Tänä vuonna hömötiainen romahti entisestään, varpunen jo edellistalvena. Molempia on nyt noin viidesosa siitä määrästä, jota havaittiin vuosituhannen vaihteessa. Hömötiaisen rinnalla töyhtötiainen näyttää myös pikku hiljaa vähenevän. Varpunen on hävinnyt esimerkiksi Valkeakosken keskustasta ja sen omakotitaloalueilta jo lähes olemattomiin. Maaseudulla on yksittäisiä runsaampia populaatioita, mutta ne voivat hyvin helposti hävitä pientenkin ympäristönmuutosten seurauksena. 

Pikkuvarpunen valloitti VLH:n alueen vuosituhannen vaihteen jälkeen. Vielä 1990-luvulla pikkuvarpunen oli laskennoissa erikoisuus. Nyt se on yksi runsaimmista lajeista ja sitä havaitaan suunnilleen samoja määriä kuin varista, keltasirkkua tai viherpeippoa. Mielenkiintoista kuitenkin on, että pikkuvarpusen kanta näyttää nyt tasaantuneen. Onko tämä tasanne ennen uutta kasvua, vakiintuminen nykytasoon vai ennen kannan alenemisesta? Sen aika näyttää. Vaikea kuvitella, miksi pikkuvarpunen vähenisi, mutta niin kävi viherpeipollekin, johon ovat ainakin taudit vaikuttaneet.

Naakka oli joululaskennan runsain talvilintu ja kevätlaskennassa niukasti kakkonen talitiaisen jälkeen. Tämä on huikea kasvu. Osittaismuuttajana naakan talvikantaan toki vaikuttaa erityisesti alkutalven lämpötila ja talvikannan vaihtelu on suurta. Naakka on kuitenkin ehdoton ykkösmenestyjä talvisessa linnustossamme.

Talvista linnustoamme rikastuttavat monet vähälukuisemmat paikkalinnut kuten kanalinnut, tikat, pöllöt ja petolinnut. Näistä kanalintujen ja pöllöjen kannanmuutoksia on vaikea talvilintulaskentojen avulla havaita. Pyyn ja teeren osalta kulunut talvi näyttäisi kuitenkin laskentojen valossa olleen melko heikko parin vahvemman talven jälkeen. Sen sijaan näyttää siltä, että harmaapäätikka- ja palokärkikanta on melko vahva ja kasvanut takavuosista. Vakoselkätikkojakin löytyi muutamia vaelluksen jäljiltä.

VLH:n alueella viihtyy varsin niukasti kana- ja varpushaukkoja talviaikaan. Niitä ei havaita edes joka laskennassa, vaikka laskettavia reittejä on yli 20 ja laskentojen biotoopit kattavat hyvin näiden lajien talviset reviirit ja ruokailupaikat.

Talvilintulaskenta on erinomainen tapa kartoittaa talvista linnustoa ja sen kannankehitystä. Laskijalle saman reitin toisto vuodesta toiseen tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan sekä kotiseudun että sen linnuston elämänmuutokseen.  Nykyään laskentojen tuloksia koko maan osalta sekä alueittain ja reiteittäin voi seurata melkein reaaliajassa. VLH:n alueen laskentojen yhteenvedot julkaistaan yhdistyksen sähköpostilistalla ja yksityiskohtaiset tulokset toimitetaan laskijoille.

Itse olen laskenut talvilintuja Valkeakoskella yhtäjaksoisesti syksystä 1979. Olen osallistunut laskentareitin havainnointiin 239 kertaa ja kilometrejä on tullut käveltyä 2674. Havaintoja on 159 828 lintuyksilöstä. Myös omien tilastojen ja aikasarjojen pitäminen on muodostunut osaksi harrastusta. Keväällä, kesällä ja syksyllä kiikaroidaan muuttajia ja nautitaan monipuolisemmasta lintumaailmasta. Mutta ensi marraskuun alussa ovat taas talvilaskennat mielessä.