lauantai 5. maaliskuuta 2016

Pöllöretken sitkeimmät osallistujat palkittiin hienolla loppuhuipennuksella

Lehtopöllö, kuva Michael Gäbler, CC BY 3.0 






































VLH:n perinteinen pöllöretki tehtiin perjantaina 4.3.2016. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle jo auringon laskiessa, jolloin huuhkaja ja varpuspöllö ovat aktiivisimmillaan. Retkeläisiä riitti peräti 7 autoon ja karavaani herättikin huomiota mm. Metsäkansassa, Ilolan maatilamatkailun emäntä soitti Kallion Jussille ja ihmetteli mitä Vedentaantien varressa tapahtui :)

Varpuspöllö ja huuhkaja olivat kuitenkin hiljaa... vai olivatko, huuhkaja saattoi hetken kuulua Kankaronpäähän, varmuutta havainnosta ei kuitenkaan saatu. Liuttulassa kuitenkin lehtopöllö vastasi kaukaa Kärjenniemen suunnasta.

Karavaani jatkoi matkaansa kohti Toijalan Heinäkangasta, jonne pienen harhailun jälkeen tie löytyikin. Sarvipöllö piti kumminkin nokkansa kiinni ja jatkoimme Kurisjärven kautta kohti Lontilaa, pysähdellen aina silloin tällöin kuulostelemaan ja atrappia soittamaan lähinnä paikallisten koirien iloksi - pöllöt olivat masentavan hiljaa. Ensimmäinen autoporukka kääntyi jo Kurisjärvellä kotia kohti...

Käyrälän - Lontilan alueella koitimme saada myös peltopyyn vastaamaan atrappiin, epävarma vastaus kuului kahdesti yhden talon suunnasta, mutta tämäkin havainto jäi niin epävarmaksi että saa unohtua unholaan...

Lontilan puolella pysähdyimme peltoaukeilla viimeisen kerran. Ei sarvipöllöä täälläkään, mutta yhtäkkiä alkoi helmipöllö puputtamaan jossain koillisen metsän suunnalla. Mukava vuodenpinna ainakin tämän kirjoittajalle! :)

Lontilasta suuntasimme sitten jo kotia kohti, viimeinen pysähdyspaikka oli Sääksmäen kirkolla. Sinne ei karavaanista saapunutkaaan enää kuin kaksi autoa. Hiljaista oli hautuumaallakin, lehtopöllön huhuilu kännykästä ei tuottanut tulosta. Mutta atrapin vaihto lehtopöllönaaraan naukumiseen aloitti hienon loppuhuipennuksen! Olimme parkissa kirkon vieressä isojen kuusien kohdalla. Yhtäkkiä toisesta kuusesta lennähti pöllö toiseen kuuseen, aivan meidän viereemme ja lehtopöllö koiras aloitti komean konsertin vain noin 15 metrin päässä!

Kuuntelimme lehtopöllöä aika pitkään ja pian alkoi Pappilanlahden suunnalta kuulua toisen koiraan huhuilua ja naaraan naukumista! Aivan täydellinen lopetus pöllöretkelle, harmi vain että enemmistö retkeläisistä oli jo luovuttanut. Koskaan ei kannattaisi antaa periksi...

Kirjoittaja: Olli Haukkovaara

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti