lauantai 5. maaliskuuta 2016

Pöllöretken sitkeimmät osallistujat palkittiin hienolla loppuhuipennuksella

Lehtopöllö, kuva Michael Gäbler, CC BY 3.0 






































VLH:n perinteinen pöllöretki tehtiin perjantaina 4.3.2016. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle jo auringon laskiessa, jolloin huuhkaja ja varpuspöllö ovat aktiivisimmillaan. Retkeläisiä riitti peräti 7 autoon ja karavaani herättikin huomiota mm. Metsäkansassa, Ilolan maatilamatkailun emäntä soitti Kallion Jussille ja ihmetteli mitä Vedentaantien varressa tapahtui :)

Varpuspöllö ja huuhkaja olivat kuitenkin hiljaa... vai olivatko, huuhkaja saattoi hetken kuulua Kankaronpäähän, varmuutta havainnosta ei kuitenkaan saatu. Liuttulassa kuitenkin lehtopöllö vastasi kaukaa Kärjenniemen suunnasta.

Karavaani jatkoi matkaansa kohti Toijalan Heinäkangasta, jonne pienen harhailun jälkeen tie löytyikin. Sarvipöllö piti kumminkin nokkansa kiinni ja jatkoimme Kurisjärven kautta kohti Lontilaa, pysähdellen aina silloin tällöin kuulostelemaan ja atrappia soittamaan lähinnä paikallisten koirien iloksi - pöllöt olivat masentavan hiljaa. Ensimmäinen autoporukka kääntyi jo Kurisjärvellä kotia kohti...

Käyrälän - Lontilan alueella koitimme saada myös peltopyyn vastaamaan atrappiin, epävarma vastaus kuului kahdesti yhden talon suunnasta, mutta tämäkin havainto jäi niin epävarmaksi että saa unohtua unholaan...

Lontilan puolella pysähdyimme peltoaukeilla viimeisen kerran. Ei sarvipöllöä täälläkään, mutta yhtäkkiä alkoi helmipöllö puputtamaan jossain koillisen metsän suunnalla. Mukava vuodenpinna ainakin tämän kirjoittajalle! :)

Lontilasta suuntasimme sitten jo kotia kohti, viimeinen pysähdyspaikka oli Sääksmäen kirkolla. Sinne ei karavaanista saapunutkaaan enää kuin kaksi autoa. Hiljaista oli hautuumaallakin, lehtopöllön huhuilu kännykästä ei tuottanut tulosta. Mutta atrapin vaihto lehtopöllönaaraan naukumiseen aloitti hienon loppuhuipennuksen! Olimme parkissa kirkon vieressä isojen kuusien kohdalla. Yhtäkkiä toisesta kuusesta lennähti pöllö toiseen kuuseen, aivan meidän viereemme ja lehtopöllö koiras aloitti komean konsertin vain noin 15 metrin päässä!

Kuuntelimme lehtopöllöä aika pitkään ja pian alkoi Pappilanlahden suunnalta kuulua toisen koiraan huhuilua ja naaraan naukumista! Aivan täydellinen lopetus pöllöretkelle, harmi vain että enemmistö retkeläisistä oli jo luovuttanut. Koskaan ei kannattaisi antaa periksi...

Kirjoittaja: Olli Haukkovaara

Lämmin sää toi ensimmäiset muuttolinnut Valkeakosken seudulle

Telkkäkoiraita, kuva Risto Vilpas


Ensimmäiset muuttolinnut ovat jo saapuneet Valkeakoskelle. Syynä on sää, joka on tavanomaista lämpimämpää.  Tammikuun pakkasten loputtua alkoi tavallista lauhempi helmikuu. Valoisa aika lisääntyi huimaa vauhtia. Aurinko nousee Valkeakoskella jo varttia vaille kahdeksan ja laskee puoli kuuden aikoihin, päivän pituus on jo lähes kymmenen tuntia.

Pulmuset, kuva Juha Leuhtonen


Ensimmäisinä siivekkäinä seudullemme ehättivät Lapin tunturilakien karuilla kivikkorakoilla pesivät pulmuset. Näitä sirkkujen sukulaisia havaittiin kolme lintua 6.2. Lempäälän Ideaparkin rampin pientareella ruokailemassa. Pulmusten lähimmät talvehtimisalueet ovat Etelä-Ruotsissa.

Rannikon tuntumassa talvehtineita vesilintuja tavattiin Viialan Jumusella 13.2.. Laajassa sulassa viihtyivät: telkkä pariskunta ja muutama isokoskelo, sekä viitisenkymmentä harmaalokkia, sekä kymmenkunta merilokkia. Nykyisin nämä lokkilajit viettävät talvensa suurin määrin varsin lähellä Pirkanmaata, Pietarin, Tallinnan ja Espoon Mankkaan kaatopaikoilla. Viime vuosina tähän on totuttu, että lokkikevät voi alkaa tähänkin aikaan. Metsäkansan pelloilta kiikaroitiin myös laulujoutsen pari.
Ennätysaikainen oli sen sijaan Valkeakosken Raikkaalle, Valkeakosken Lintuharrastajien jäsenen Markku Ranta-Eilolan linturuokinnalle pulujen piiriin 17.2. yllättäen ilmestynyt sepelkyyhky. Lajin talvehtimisalueet ovat Pääosin läntisessä Euroopassa. Ruokintapaikkojen läheisyydessä on kiikaroitu myös enemmän osittaismuuttajia, kuten tiklejä, vihervarpusia ja viherpeippoja.

Merikotkia muuttaa ja talvehtii Koskissa

Nuori merikotka, kuva Risto Vilpas


Merikotka on Suomen suurin lintu, kun perusteena on siipien kärkiväli., joka voi vaihdella 1,9–2,4 metriin. Siivet ovat paitsi pitkät, myös leveät.  Näitä uljaita lintuja näkee seudullamme linturetkellä lähes päivittäin. ”Mekoja” pesiikin pari pariskunta sekä Vanajan, että Mallasveden puolella.  Osa kotkista talvehtii myös meillä, etenkin ne viihtyvät Vanajan Rauttunselällä , siellä merikotkat saavat ravintoa kalastajien jättämistä kalanperkuista varisten ja korppien seurassa. Yleisesti merikotkat viettävät talvensa Turun saaristossa ja Ahvenanmaalla.

Valkeakosken kautta kulkee keväisin hyvä merikotkien muuttoreitti. Hyvän muuttosään sattuessa maaliskuun puolenvälin aikoihin, voi taivaalla havaita useita merikotkia suuntavan Pirkanmaan yli kohti pesimäalueitaan. Merikotkat muuttavat pääsääntöisesti vasta puolen päivän jälkeen, koska silloin syntyy lentoa auttavia ilmavirtauksia. Maamme kautta muuttaa myös Jäämeren lintuja.

Merikotkia on nähty enimmillään 14 Vesilahden, Säijänselällä, 12 Valkeakosken Rauttunselällä ja 13 Hattulan ja Hämeenlinnan, Vanajanselällä.

Sama juttu julkaistu Valkeakosken Sanomissa 25.2.2016

Teksti: Risto Vilpas, VLH ry:n tiedotusvastaava