maanantai 25. tammikuuta 2016

Haihunkosken laulujoutsenen selviytymistarina



Alkuvuoden pakkasten jälkeen sain soiton Haukkovaaran Ollilta, joka kertoi Viialan Haihunkoskessa olevasta huonokuntoisesta joutsenesta ja kysyi olisinko kiinnostunut ruokkimaan tätä yksinäistä lintupoloista. Lintuhoitolat kun ovat täynnä huono-onnisia joutsenia niin kokeiltaisiin ruokintaa. Lempäälästä saimme Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen järjestämänä lahjoituksena 40kg säkin kauraa, joka sitten tuotiin suoraan kotiini Facebookin kyydinetsinnän kautta. Kaveriksi ruokintoihin sain naapurista Markku "Immo" Ruonalan, joka lupautui ruokkimaan aina kun en pystyisi sekä omina etäpäivinään.




Alkuun ruokinta tuotti haasteita kun joutsen viihtyi niin hyvin keskellä koskea ja ruuan toimittaminen lähelle oli oikeastaan mahdotonta. Onneksi koskessa näytti olevan jonkun verran aluskasvillisuutta jota joutsen näykki. Ruoka oli jätettävä mahdollisimman lähelle jään reunaa veden äärelle, mutta oli täysin epävarmaa huomaisiko joutsen sitä vai menisikö kenties parempiin suihin.

Uudet kovat pakkaset alkoivat puolen kuun tienoilla ja huoli joutsenesta kasvoi päivä päivältä. Ruoka oli kyllä hävinnyt joka kerta, mutta ei vaan varmuutta minne. Sitten yhden kovan pakkaspäivän aikaan, kun olin viemässä ruokaa, oli joutsen aivan rannassa, juurikin sillä puolella koskea missä minä kävin. Menin rohkeasti melko lähelle, jolloin sähinän säestyksellä joutsen päästi minut lähelle. Arvelin sen olevan kylmissään ja nälissään ja haistoi varmasti sylissäni olevan kauran. Kun olin ensin vähän käsissäni heittämässä kauraa nokan eteen, joutsen kurottikin minua kohti ja kirjaimellisesti söi kädestäni. Päätin kuitenkin nopeasti kaataa koko kulhon mahdollisimman lähelle nokkaa, jolloin vihdoin näin että nyt ruoka menee oikeaan osoitteeseen. Tämän jälkeen joutsen olikin aina samassa paikassa, mutta pakkasen ollessa lähellä -30 astetta, hän oli hyvin liikkumaton eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Pakkastenkin aikaan ruoka kyllä katosi, toivottavasti oikeaan suuhun.

Kun sitten lauhat kelit alkoivat viikonloppuna, alkoi näkyä taas varsinaisia terhakkuuden merkkejä ja joutsen näytti suorastaan odottavan minua ja ruokaa. Ainakin tietenkin haluan asian niin nähdä 😊
Huomasin myös, että kun keli lauhtui, löysi joutsen uusia kohtia koskesta, josta löytyi aluskasvillisuutta. Kun vein ruuan rantaan, hän ystävällisesti antoi minulle aina tilaa ja heti kun poistuin, tuli hän ystävänsä sinisorsan kanssa ruokailemaan. En tainnutkaan heti muistaa kertoa, että paikalla on myös sorsa.
Tänään sitten tapahtui se, josta tajusin, että tämä pesti on tällä hetkellä elämäni palkitsevin ja ihanin asia. Joutsen ja sorsa viettivät aikaa keskellä koskea virrattomassa paikassa vierekkäin kun tulin. Kuten tavallista, höpisin jälleen itsekseni ääneen, vaikka kaksikko olikin n.50-60 metrin päässä minusta. Kun laskeuduin kosken rannalle tavanomaisen ruokintapaikan lähelle, lähti joutsen saman tien  tulemaan minua kohti, sorsan jäädessä paikalleen. Joutsen tuli aivan viereen odottamaan,,että sain laskettua kaurat maahan, otin askeleen taaksepäin ja hän tuli syömään! Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun minuun iski se ymmärrys, että hän tiesi minun tuovan ruokaa. Se näky, kun joutsen laskeutui sivuluisua keskeltä koskea minun luokseni sai minut nauramaan paikalla ääneen.😄

Ja hei, joutsen tulee  selviämään tästä talvesta! Niin olen päättänyt!!😊 Fiilis ruokinnan jälkeen oli aivan käsittämätön. Teoillani on merkitystä ja elämälläni tällä hetkellä iso tarkoitus. Odotan joka päivä, että pääsen töistä kotiin ruokkimaan joutsenen. Liian luottavaiseksi en häntä halua, vaan pysyn tarkoituksellisesti hieman etäällä, mutta minun sydämeeni tuo iso lintu on kyllä päässyt. Voi elämää 😄

Kirjoittaja: Ami Jaskari

4 kommenttia:

  1. Hienoa! Upeata! Varmasti sykähdyttävä tunne huomata että välillenne on syntynyt luottamus ja joutsen tiesi sinun tuovan ruokaa :)

    VastaaPoista
  2. ...ja niin kävi,että loppuun asti en pystynyt juttua lukemaan kyynelten sumentaessa tekstin!☺Liikuttava kokemus ja hyvää kerrontaa,kiitos!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentoijille. Luottamuksen syntyminen luontokappaleen kanssa on sykähdyttävä kokemus, vaikkakaan ei tässä itse tarkoitus. On ollut hienoa seurata joutsenen kunnon kohoamista omien tekojen seurauksena :)

    VastaaPoista
  4. Vau! Olipa ihana lukea tälläista! Mikä ihana ihminen olet:))) Kaikkea hyvää!!! + se sorsakin vielä...

    Johanna Sillberg

    VastaaPoista