maanantai 25. tammikuuta 2016

Haihunkosken laulujoutsenen selviytymistarina



Alkuvuoden pakkasten jälkeen sain soiton Haukkovaaran Ollilta, joka kertoi Viialan Haihunkoskessa olevasta huonokuntoisesta joutsenesta ja kysyi olisinko kiinnostunut ruokkimaan tätä yksinäistä lintupoloista. Lintuhoitolat kun ovat täynnä huono-onnisia joutsenia niin kokeiltaisiin ruokintaa. Lempäälästä saimme Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen järjestämänä lahjoituksena 40kg säkin kauraa, joka sitten tuotiin suoraan kotiini Facebookin kyydinetsinnän kautta. Kaveriksi ruokintoihin sain naapurista Markku "Immo" Ruonalan, joka lupautui ruokkimaan aina kun en pystyisi sekä omina etäpäivinään.




Alkuun ruokinta tuotti haasteita kun joutsen viihtyi niin hyvin keskellä koskea ja ruuan toimittaminen lähelle oli oikeastaan mahdotonta. Onneksi koskessa näytti olevan jonkun verran aluskasvillisuutta jota joutsen näykki. Ruoka oli jätettävä mahdollisimman lähelle jään reunaa veden äärelle, mutta oli täysin epävarmaa huomaisiko joutsen sitä vai menisikö kenties parempiin suihin.

Uudet kovat pakkaset alkoivat puolen kuun tienoilla ja huoli joutsenesta kasvoi päivä päivältä. Ruoka oli kyllä hävinnyt joka kerta, mutta ei vaan varmuutta minne. Sitten yhden kovan pakkaspäivän aikaan, kun olin viemässä ruokaa, oli joutsen aivan rannassa, juurikin sillä puolella koskea missä minä kävin. Menin rohkeasti melko lähelle, jolloin sähinän säestyksellä joutsen päästi minut lähelle. Arvelin sen olevan kylmissään ja nälissään ja haistoi varmasti sylissäni olevan kauran. Kun olin ensin vähän käsissäni heittämässä kauraa nokan eteen, joutsen kurottikin minua kohti ja kirjaimellisesti söi kädestäni. Päätin kuitenkin nopeasti kaataa koko kulhon mahdollisimman lähelle nokkaa, jolloin vihdoin näin että nyt ruoka menee oikeaan osoitteeseen. Tämän jälkeen joutsen olikin aina samassa paikassa, mutta pakkasen ollessa lähellä -30 astetta, hän oli hyvin liikkumaton eikä kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Pakkastenkin aikaan ruoka kyllä katosi, toivottavasti oikeaan suuhun.

Kun sitten lauhat kelit alkoivat viikonloppuna, alkoi näkyä taas varsinaisia terhakkuuden merkkejä ja joutsen näytti suorastaan odottavan minua ja ruokaa. Ainakin tietenkin haluan asian niin nähdä 😊
Huomasin myös, että kun keli lauhtui, löysi joutsen uusia kohtia koskesta, josta löytyi aluskasvillisuutta. Kun vein ruuan rantaan, hän ystävällisesti antoi minulle aina tilaa ja heti kun poistuin, tuli hän ystävänsä sinisorsan kanssa ruokailemaan. En tainnutkaan heti muistaa kertoa, että paikalla on myös sorsa.
Tänään sitten tapahtui se, josta tajusin, että tämä pesti on tällä hetkellä elämäni palkitsevin ja ihanin asia. Joutsen ja sorsa viettivät aikaa keskellä koskea virrattomassa paikassa vierekkäin kun tulin. Kuten tavallista, höpisin jälleen itsekseni ääneen, vaikka kaksikko olikin n.50-60 metrin päässä minusta. Kun laskeuduin kosken rannalle tavanomaisen ruokintapaikan lähelle, lähti joutsen saman tien  tulemaan minua kohti, sorsan jäädessä paikalleen. Joutsen tuli aivan viereen odottamaan,,että sain laskettua kaurat maahan, otin askeleen taaksepäin ja hän tuli syömään! Voi sitä onnellisuuden tunnetta kun minuun iski se ymmärrys, että hän tiesi minun tuovan ruokaa. Se näky, kun joutsen laskeutui sivuluisua keskeltä koskea minun luokseni sai minut nauramaan paikalla ääneen.😄

Ja hei, joutsen tulee  selviämään tästä talvesta! Niin olen päättänyt!!😊 Fiilis ruokinnan jälkeen oli aivan käsittämätön. Teoillani on merkitystä ja elämälläni tällä hetkellä iso tarkoitus. Odotan joka päivä, että pääsen töistä kotiin ruokkimaan joutsenen. Liian luottavaiseksi en häntä halua, vaan pysyn tarkoituksellisesti hieman etäällä, mutta minun sydämeeni tuo iso lintu on kyllä päässyt. Voi elämää 😄

Kirjoittaja: Ami Jaskari

maanantai 4. tammikuuta 2016

Lintumaailman väestönlaskentaa Kärtsyssä

Koiras pikkutikka Ali-Nississä, kävelytien varrella
Joulun ja Loppiaisen väliin asettuu vuosittainen talvilintulaskenta, tai tarkemmin yksi kolmesta laskennasta eli joululaskenta. Syyslaskennat tehtiin alkutalvesta ja kevätlaskennat tehdään helmi-maaliskuun vaihteessa.

7 km pitkä reitti kiertelee Kärjenniemen asutusalueita vähän pitkin ja poikin ja asettuu kahden muun talvilintulaskentareitin väliin. Tämä reitti on vielä suht uusi, laskin sen ensimmäisen kerran syksyllä 2014 eli mitään pidemmän ajan tilastoja en vielä pysty esittämään Kärtsyn talvilinnuston muutoksista.

Laskentapäivänä keli oli jo varsin talvinen, pakkasta oli -15° C, lunta tosin vain pari senttiä. Kylmä keli oli kuitenkin ajanut ison osan linnuista asutusten ja erityisesti ruokintapaikkojen / lintulautojen tuntumaan. Kärjenniemen parhaat lintukeskittymät löytyivätkin vanhoilta tutuilta paikoilta Siilintieltä, Revontieltä ja Revonhännän pihoista. Hieman yllättäen myös Ali-Nissin alueella on paljon lintuja, ilmeisesti joku on siellä aloittanut talviruokinnan? En kyllä nähnyt siellä lintulautoja / ruokintapaikkaa, mutta saattoivat toki jäädä katveeseen kävelytieltä katsottuna.

Mustarastaita löytyi neljä
Runsaslukuisin talvilintu Kärjenniemessä on sinitiainen, niitä tuli reitillä vastaan yhteensä 107. Pääosin ne keskittyivät juuri edellä mainittujen ruokintapaikkojen ja lintulautojen tienoille. Marjalinnut olivat lähes kateissa, vain neljä mustarastasta koko reitillä. Samoin käpyjen siemeniä käyttävät käpylinnut ovat tänä talvena kateissa ja käpytikkojakin on normaalia vähemmän; reitille niitä osui vain yksi ainoa. Vähissä ovat myös koivun ja lepän siemeniä hyödyntävät urpiaiset ja vihervarpuset, ensinmainittua ei näkynyt reitillä ollenkaan ja vihervarpusiakin vain yksi. Ja hieman yllättäen täysin kateissa olivat myös varpunen, hömötiainen ja keltasirkku. Hömötiaisella syynä lienee sen kannan yleinen väheneminen Suomen metsissä ja keltasirkut lienevät vielä kauempana maaseudulla. Varpusen katoaminen Kärtsystä kummastuttaa, hyviä paikkoja lajille olisi paljon.

Mukavimpia yllätyksiä tässä laskennassa olivat koiras pikkutikka Ali-Nississä kävelytien varrella, varpuspöllö Peurantiellä puun latvassa sekä kaksi töyhtötiaista Revonhännän viimeisen talon lintulaudalla. Lintulajeja näkyi tällä kertaa yhteensä 16 ja lintuyksilöitä 311.

Lopuksi vinkki Kärjenniemen asukkaille: pistäkääpä niitä lintulautoja pihoillenne, tai rasvatankoja roikkumaan puiden oksiin. Talvilinnuista on paljon iloa, ne tuovat eloa, väriä ja hiemän ääntäkin pihapiiriin.

Kirjoittaja: Olli Haukkovaara 




sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Talvilinturalli 2016 - retkeilyä upeassa talvikelissä

Telkkiä Herralankoskella
VLH:n perinteinen talvilinturalli järjestetään joka tammikuun ensimmäisena lauantaina. Tällä kertaa joukkueiden kasaaminen tuotti puheenjohtajalle harmaita hiuksia, kaikkia halukkaita ralliin osallistujia ei onnistuttu ymppäämään joukkueisiin ja pari joukkuetta haihtui olemattomiin sairastumisien yms vuoksi. Ensi talvena joukkuejärjestelyt on ehkä syytä aloittaa huomattavasti aiemmin, jotta kaikki halukkaat varmasti pääsevät mukaan.

Loppujen lopuksi ralliin saatiin sentään neljä joukkuetta. Kävynpurija eli Sami Laukkanen retkeili vain Saarioispuolella, Lokkisaarelaiset eli Mari Kukkamäki, Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen lähinnä Lempäälässä, Herrashenkilöt eli Jorma Ahola, Markku Alanko, Juha Leuhtonen, Pirjo Kivistö ja Mea Torkko suhasivat ympäri VLH:n aluetta, samoin kuin Pj3 eli Jussi Kallio, Risto Vilpas ja Olli Haukkovaara.

Joutsen Viialassa


Sää oli mitä mainioin, pakkasta oli kymmenisen astetta, aurinko paistoi koko päivän ja heikko tuuli puhalsi lounaasta - eipä juuri parempaa talviretkikeliä olis voinut toivoa. Toki avoimen järvenselän rannalla keli tuntui varsin arktiselta, mutta eipä siellä onneksi tarvinnut pitkää aikaa viettää.

Rallin voittivat Pj3 38 lajilla, hopealle kipusivat Herrashenkilöt 25 lajilla, pronssille pääsivät Lokkisaarelaiset ja neljänneksi tuli Kävynpurija. Ajokilometrejä tuli voittajille 188, Herrashenkilöille 145, Lokkisaarelaisille 50 ja Kävynpurijalle huimat 6 ;)

Varpuspöllö Sääksmäen Kelhissä



Ässät eli vain yhden joukkueen havaitsemat lajit alla:

Pj3: Kyhmyjoutsen, teeri, fasaani, harmaahaikara, kanahaukka, varpuspöllö,  västäräkki, pähkinänakkeli, peippo

Lokkisaarelaiset: Urpiainen

Kävynpurija: Palokärki

Kuikka Valkeakosken Alakanavalla
Rallin kokonaislajimäärä oli 42 johon on laskettu mukaan myös Valkeakosken Alakanavalla oleva kuikka, jota ei joukkuiden rallituloksiin laskettu, koska lintu oli sinne juuri ennen rallia vaputettu Markku Alangon lintuhoitolasta.

Kokonaislajimäärä jäi tänä talvena varsin alhaiseksi huonon koivun ja lepän siemensadon sekä huonon marja- ja käpytilanteen vuoksi, eikä myyriäkään ole paljoa mikä näkyi tuuli- ja hiirihaukkojen puuttumisena. Parhaina talvina kokonaislajimäärä onkin noussut jopa 58 lajiin. Nyt jäi kokonaan havaitsematta mm. vihervarpunen, tikli, käpylinnut ja tilhi jotka usein ovat varsin tavallisia talvilintuja.

Rallin purku pidettiin mukavissa tunnelmissa Myllypirtillä, pullakahvien parissa. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Rallin kiertopalkinto, allihaahka - taulu. Lajia ei ole vielä talvirallissa nähty, vaikka se muutamia kertoja on täällä talvella havaittukin.