tiistai 15. joulukuuta 2015

Suomen suosituin tapa harrastaa lintuja



Tuulen kaataman ruokinta-automaatin siemenrunsautta ihmettelee närhi


Talvipäivänseisaus lähestyy, mutta maa on pysynyt sulana. Lunta kyllä satoi Valkeakosken seudulla parikin päivää hyvin runsaasti, koivuja kaatui ja sähkölinjat pätkivät tykkylumen painosta. Tänä päivänä tuo kinosmyräkkä on täydellisesti sulanut. Viime päivien lämpötila on huidellut Valkeakoskella lähellä +10 °C-astetta ja kaikki vesistömme ovat velloneet vapaina.

Ohitettuamme talvipäivänseisauksen päivät alkavat pidentyä VLH:n alueella, pimeä aika lyhenee tammikuussa 14:sta tunnista 13:sta. Kevättalvi etenee, mutta lintujen ruokahuolet eivät ole poistuneet, jos vuoden ensimmäinen neljännes on oleva viime vuosien kaltainen, luminen ja hyytävän kylmä, aina maaliskuulle saakka.
Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi, luvussa on mukana myös pöllöt, metsäkanat ja sorsat yms. siivekkäät, jotka eivät ole lintulautavierailijoita. Tammi-helmikuussakin kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Luonnonystävien tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia.

Ruokinnan aloittaminen - ja lopettaminen

Oikea ajankohta perustaa ruokintapaikka on silloin, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Aloitettua lintuelatusapua tulee myös jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän kestävän lomamatkan aikana. Jos asutusalueella on useita ruokintoja, niin linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Taajamien ulkopuolella, harvaan asutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut saattavat jopa menehtyä ruuan loppuessa ankarien pakkasten tullessa.

Keväällä ruokintaa on hyvä siis jatkaa kunnes takatalvien vaara on ohitettu.

Etenkin takatalvien aikana ruokinta voi pelastaa monia talven heikentämiä lintuja ja jo saapuneita muuttolintuja. Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen sillä siivekkäät luonnosta luo ominaisen ravintonsa. On myös mahdollista, että pesimäaikaan tarjottu helppo siemenravinto heikentää poikasten selviytymistä ja kasvua, koska hyönteisravinnon, proteiinin osuus ravinnosta voi vähentyä siemenruokinnan vuoksi.

Ruokintatavan valinta

Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia. Suolistobakteeri salmonella tuhoutuu kuumassa, hyvä keino on heittää lintulaudan alle pari ämpäriä ~80 °C-kraana vettä.

Parasta olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa räystäineen estää ruokaa kastumasta. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla lisäämässä koko ajan. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja ja telinettä pystyy tällöin käyttämään samanaikaisesti useampi siipiveikko.  Suositeltava ruokinta-automaattimateriaali on kovasta muovista tai metallin ja muovin yhdistelmä. Ne ovat helppohoitoisempia puhdistaa kuin puusta valmistetut. Siivoamisella vähennetään tautien leviämistä. Lisäksi ruokintapaikan ”kuokkavieraat”, kuten oravat ja harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. Talipallot ja -tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Kätevintä on ostaa muoviverkottomia talipalloja ja – pötköjä. Tällöin ei ole vaaraa, että linnut tarttuvat verkkoon.
 
Sijainti

Hyvä paikka pihapiirissä on rauhallinen, pensaikolla suojattu paikka, jossa lintujen ruokailu ei keskeydy liian usein ihmisten liikkumisen vuoksi.  Ruokavieraat saavat varsinkin havupuustosta suojaa saalistajiltaan varpushaukoilta ja – pöllöiltä, sekä viimalta. Lintulaudan olisi parempi sijaita yli 10 metrin päässä rakennuksista. Linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään lentää ikkunoita päin

Hyvällä ruokintapaikalla on useita ruokintapisteitä

Useamman ruokintapisteen ruokailupaikka vähentää lintujen keskinäistä kilpailua. Ruokinta voi koostua useasta pisteestä esimerkiksi seuraavanlaisesti: 

• Muutama suurempi ruokinta-automaatti riittävän välimatkan päähän toisistaan.
• Talipallo- ja rasvapötkötelineitä.
• Muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoittaa vaikka pensasaidan sisään. 

Sini- ja talitiainen ovat linturuokintojen vakioasiakkaita.

Mitä kattaukseen?

Siivekkäille kelpaa monenlainen, puhdas ape, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla, ne ovat etenkin urpiaisten ja vihervarpusten suosiossa.  Auringonkukan siemenet ovat ruokintapaikan suosituimpia eväitä. Ne kelpaavat etenkin tiaisille ja viherpeipolle sekä punatulkulle. Auringonkukan siemenet. Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan eikä roskaa synny.

Maapähkinät ovat muiden pähkinöiden tapaan linnuille herkkua. Parhaiten ne soveltuvat linnuille murskattuna. Silloin pähkinät ovat myös riittoisampia. Pähkinät ovat etenkin tiaisten ja pähkinänakkelin suosiossa. Pähkinät voi murskata vaikkapa tehosekoittimessa.  Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi sukan ja perunanuijan yhdistelmällä. 

Rasva voi olla monessa muodossa: teurasjätettä, silavaa, ihraa tai läskiä. Kaupasta rasvaa voi ostaa myös rasvapalloina tai renkaina, joihin voi olla sekoitettuna erilaisia siemeniä. Rasva on etenkin tiaisten suosiossa. Läskiä voi naulata lautaan ja laittaa sen seinälle tai pylvääseen. Läskin voi myös kääriä minkkiverkkoon ja kiinnittää puun kylkeen.

Muut siemenet

Vilja on perinteistä lintulaudan ruokaa. Ruokintaan on käytetty yhtä lailla ohraa, kauraa kuin vehnääkin. Kaura on ollut ehkä suosituin laji, vaikka sen ravintoarvo ei olekaan kovin korkea. Viljansyöjiä ovat etenkin varpuset ja keltasirkut, myös erilaiset siemensekoitukset voisivat olla yksi vaihtoehto. Rypsi, hamppu ja hirssi löytävät syöjänsä pienistä siemensyöjälinnuista, hempoista, urpiaisista ja vihervarpusista. Eksoottisempaa ravintoa, linnuille kelpaavia siemeniä ovat esimerkiksi unikko, leseet ja erilaiset rikkaruohojen siemenet. 

Rastaille marjoja
Marjat ja hedelmät ovat monien lintujen suosiossa. Esimerkiksi rastaita voi yrittää ruokkia syksyllä talteen laitetuilla ja kuivatuilla pihlajanmarjoilla. Myös omenat ja muut hedelmät kelpaavat samoille linnuille. Marjat ja hedelmät voivat houkutella myös punarintoja, rautiaisia, mustapääkerttuja sekä tilhiä. 

Älä ruoki 

Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla, eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä syö ruista tai riisiä. Myöskään leivän tai leivänmurujen tarjoaminen lintulaudalla ei ole suositeltavaa; leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille kovin ravitsevaa. 

Muista! 

Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa soraa tai hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

Ruokinta taloyhtiöissä tai oman pihan ulkopuolella

Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta.  Jotta turhat torat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä.

Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista. Ruokintaan pitäisi aina kysyä maanomistajan suostumus. 

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 14.12.2015

Teksti ja kuvat: Risto Vilpas

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti