sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sumuisen sunnuntain syysretki

Pyrstötiainen Lapinnokassa. Kuva Ville Työppönen

Syysretki VLH:n alueen lokakuun parhaille lintupaikoille houkutteli mukaan vain 2 jäsentä. Retkelle lähtivät Boris ja Elise Jakobsson, oppaina toimivat Ville Työppönen ja Olli Haukkovaara. Ei siis mikään yleisömenestys mutta mukava retki joka tapauksessa.

Mahdollisia Matti ja Maija Myöhäisiä odoteltiin Valkeakosken kaupungintalon parkkipaikalla aamusumussa, tilhiä katsellen, mutta kun muita ei tullut, lähdettiin pian liikkeelle kohti Ritvalaa. Ensimmäinen kohde oli Ritvalan Vähäjärvi. Rantapusikoissa oli pientä kuhinaa; tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja kaksi pajusirkkua.

Torniin kiivettyämme alkoi pieni tuulenvire ja sumukin alkoi hiljalleen hälvetä. Järven ainoalla vesikivellä kökötti harmaahaikara, varikset seuranaan. Pian tuli näkyviin parikymmentä isokoskeloa, joiden joukossa oli myös yksi uivelo. Sinisorsien ääntä kuului sumusta järven perältä, mutta vain yksi oli näkösällä. Ehkä siellä olivat ne 140, jotka Kallion Jussi näki pari päivää sitten.

Vatastentietä jatkettiin takaisin kohti Sääksmäkeä ja sieltä Saarioisjärvelle, Jutikkalaan Lapinnokan tornille. Viidennumeron pengertieltä silmiin osui vanha merilokki, mutta ei muuta sen kummempaa.

Boris ja Elise seuraavat pyrstötiaisten touhuja, Kuva: Olli Haukkovaara







































Jutikkalanharju oli yllättävän hiljainen, parin viikon takaiset peukaloiset ja punarinnat olivat lähteneet jo etelään. Tornilla oli kumminkin mukavasti elämää. 14 pyrstötiaista tuli aivan tornin viereen ennenkuin jatkoivat joen yli Päivänpesään. Järvellä oli vielä ihan mukavasti vesilintuja; 40 haapanaa, 25 sinisorsaa, 2 tavia, 2 tukkasotkaa ja 20 telkkää, poistuessamme järvelle laskeutui äänten perusteella myös laulujoutsenia. Saarioisjärven paras laji oli kuitenkin luhtakana, joka nopeasti vastasi Päivänpesän puolelta atrappiin jota kännykästä hetki soitettiin.

Saarioisjärveltä jatkoimme sitten oranssiliivisten hirvimiesten ohi kohti Eldoradoa ja Klondykea eli Linnasten ja Käyrälän peltoaukeita. Pelloilta ei nyt sumun seasta paljoa löytynyt; korppeja siellä täällä, isoja räkättirastasparvia, yksinäinen punakylkirastas. Aurinkoinen aamu olisi varmasti tarjonnut hieman enemmän, ehkä sinisuohaukan tai jonkun muun petolinnun.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Konhonvuolteella, missä seurasimme läheltä aamun kolmannen koskelolajin eli neljän tukkakoskelon kalastusta. Pari silkkiuikkuakin oli paikalla. Sieltä sitten kohti Koskia, pari lounaaseen päin vaeltavaa käpytikkaa näkyi matkalla.

Ja iltapäivällä sää sitten selkeni... puheenjohtajan pihassa pomppi punarinta ja järripeippo poikkesi ruokinnalla. Sellainen syyssunnuntai tällä kertaa,


1 kommentti: