torstai 24. syyskuuta 2015

Lämpimän lintusyksyn tähtihetkiä

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 24.9.2015

Useimmat hyönteissyöjälinnut ovat lähteneet Suomesta. Sieppoja, kerttuja ja tiltaltteja joutuu jo toden teoin kiikaroimaan. Pääskyjen pääjoukotkin ovat jo muuttaneet Hämeestä, vain haarapääskyjä tavataan yleisemmin Etelä-Pirkanmaan ilmatilasta. Niittykirvisiä kuulee vielä useasti, kuten västäräkkien kutsuääniäkin.
Iltapäivisin Valkeakosken Lintuharrastajien aktiivijäsenet ovat havainneet Tarttilan ja Linnaisten peltoaukeilla kymmeniä taivaalla kaartelevia, etelään suuntaavia haukkoja, erityisesti varpus- ja hiirihaukkoja sekä muutamia mehiläishaukkoja.

Syksyn eliittisiivekkäät

Varsinaisten lintuharvinaisuuksien suhteen lempeän lämmin syksy on ollut antoisa. Lyhyen aikavälin harvinaisten siivekkäiden tarjonta on ollut poikkeuksellisen laadukasta. Erityisiä bongareiden silmäniloja ovat olleet nuoret arosuohaukat, joiden huikea, kymmenien lintujen rynnistys ruoho- ja pensastasangoilla Kaakkois-Euroopasta on huomattu eri puolilla Etelä-Suomea. Invaasio tavoitti myös VLH Ry:n toiminta alueen, arojen kasvatti kiikaroitiin muun muassa Vesilahdella, Mantereenjärvellä sekä Lempäälän, Ahtialanjärvellä. Arosuohaukka muistuttaa kotimaista sinisuohaukkaa, mutta se on tätä kooltaan huomattavasti pienempi, kapeasiipisempi ja yleisvaikutelmaltaan hontelompi. Linnun lento on keveää ja tiiramaista. Arosuohaukka on maassamme harvalukuinen, viime vuosina runsastunut vieras, laji talvehtii Afrikassa ja Lähi-idässä.

Nuoren arosuohaukan hyvä tuntomerkki on selvä kellanvalkean ja viiruton kaulavyö. Kuva: Jani Vastamäki


Haarahaukka Tarttilassa

Toinen lintupetomaailman yllättävä havainto oli kotkamaisen, siipiväliltään jopa 155cm haarahaukan liitely Sääksmäen, Jutikkalan pelloilla. Lennossa se on hervottoman oloinen, pitkäsiipinen ja sen pitkä pyrstö on lievästi lovipäinen, joskaan lovi ei näy, jos linnun pyrstö on levitettynä. Haarahaukka lentää liihotellen, liitää lievästi alaspäin kuperin siivin ja kaarrellessaan kiertää alinomaa pyrstöään sivuttain. Nuori lintu on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Haarahaukka viihtyi Munteen maisemassa monen alan harrastajan iloksi 3.-8.9..
Haarahaukalla on lajille ominainen tapa kärkkyä helppoa ravintoa kaatopaikoilta ja moottoriteiden varsilta. Suomessa se on tulokaslaji, joka yleistynyt 1930-luvulta alkaen ja nykykannaksi arvioidaan 10–15 paria. Haarahaukat talvehtivat trooppisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, jonne ne muuttavat elo–lokakuussa ja palaa huhtikuun puolivälistä alkaen.

Haarahaukka nuorukainen on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Kuva: Markku Ranta-Eilola

”Turr-turr” turturikyyhky

Kehräävästä ääntelystään tunnetulla turturikyyhkyllä, on niin sanottu onomatopoeettinen nimi, kuten ”pulputtavalla” pulullakin ja kulttuurilintu se onkin lähes kesykyyhkyn tapaan. Siro ja pitkäpyrstöinen turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen, selkäpuolelta mustatäpläisesti ruosteenruskea ja sen kaulansivulla on soikea, mustavalkea kaulasepel.
Lintulaji tavattiin Suomessa ensi kerran vuonna 1953 ja ensi pesintä varmistettiin 1979 Lappeenrannassa. Nykyisin sein harvalukuinen pesimälintu Kaakkois- ja Etelä-Suomessa, sen pesimäkanta on alle 10 paria. Pirkanmaalla lintu ei ole pesinyt lainkaan ja vierailijanakin se on erittäin harvinainen. Talvet turturikyyhky viettävät trooppisessa Afrikassa.  Valkeakoskelta turturikyyhky yhytettiin 5.9. Metsäkansasta, pellon sähkölinjalta. Kaikki lintukuvat ovat paikanpäällä kuvattuja.

Turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen. Kuva: Juha Leuhtonen












Teksti: Risto Vilpas 24.9.2015

1 kommentti:

  1. Turturikyyhky puuttuu minulta edelleen VLH:n alueelta, olisi ollut mukava nähdä tämä lintu.

    VastaaPoista