maanantai 7. syyskuuta 2015

Rallimuistio 4.-5.9.2015

    Taidetta

Siitä se taas lähti, perjantai 4.9. kello 17:00, osallistumisemme Valkeakosken lintuharrastajien perinteiseen syyslinturalliin. Tämä kyseinen linturalli on jo vuodesta 1981 alkaen ollut yhdistyksen toiminnan yksi eniten osallistujia mukaan saanut tapahtuma. Vuorokausi retkeilyä eri puolilla yhdistyksen toimialuetta, hyvien ystävien kera, etsien kaikki mahdolliset lintulajit joita alueelta löytyy. Tosin joukkue josta tämä kirjoitus kertoo, on vuosi toisensa jälkeen ollut huippujoukkueisiin nähden se ”retkeilysarjalainen”. Tosin tuo nimitys ei ole koskaan liiemmin mieltä häirinnyt, sillä parasta on hauska meininki ja siinä ohessa uusien lintulajien löytyminen lajikaavakkeen täytteeksi.
    Tämän ensimmäisen päivän, siis perjantain kuten koko rallin reitti oli lähtiessä täysin ajankohdan hetkellisten mieltymysten varassa. Lähdimme siis kohti ”jotain sopivaa kohdetta”. Suunta Sääksmäentietä Huittulaan ja Vatastentielle, matkalla heti kohta västäräkki retken ensimmäisenä lajina. Vatastentietä ajaessa tienvarren suuren navetan pihasta lähti varislintujen parvi, kaksi korppia puolenkymmentä varista ja harakka. Tämän jälkeen pysäköimme tienvarteen maissipellon tuntumaan ja jäimme tarkkailemaan maisemaa.

    Tiklit

    Kohde oli yllättävän mainio lajistollisesti sillä noiden kahden korpin vielä matkatessa kohti Ritvalan takamaata, alkoi lähistöllä tapahtua. Peltotien ohdakekasvustosta lähti toistakymmentä tikliä käsittävä parvi lentoon laskeutuen lieteallasta reunustavaan lehtipuukasvustoon. Kauempana oleviin kahteen kuivuneeseen kuuseen ilmaantui pienin väliajoin aina joku uusi laji näytille pajulintu, tiltaltti, metsäkirvinen, peippo ja räkättirastas. Ympäristössäkin tapahtui, yli lensi sääksi, naakka ja maissipellosta keltasirkkujen ja pikkuvarpusten sekaparvi sekä muutamia sepelkyyhkyjä. Rautiainen passasi itsensä tien yli kulkevalle sähkölangalle ja me totesimme aikaa kuluneen sen verran, että joku mainitsi tuon lentävän bongarilauseen: ”Tää on nähty!”
                                          Härveli tulee ja härveli menee

    Vain hetki ehdittiin matkata kun tuli käsky pysähtyä. Vatasen pellolla oli valtaisa sepelkyyhkyjen rastaiden ja kahlaajien parvi. Töyhtöhyyppiä ja suokukkoja, sekä ainakin yksi keltavästäräkki, lisäksi yksi uuttukyyhky, mutta se jäi sitten rallilistaan kirjaamatta koska vain yksi jäsen sen ryhmästä havaitsi. Toisella suunnalla, selän takana löytyi, ennen niin komean nyttemmin hakatun mäen jättökuusen latvassa oleva käpytikka. Tikkaa katsottaessa kauempana taustalla lensi varpushaukka.  Hauskana episodina oli kotikutoinen, pikkupojan ajama maastokulkuneuvo, joka vahvasti savuten ja äänekkäästi hävisi tien mutkan taa. Ja heti kun pääsimme jatkamaan matkaa taas uusi laji, lintu jonka paras tuntomerkki on se, että sillä ei ole mitään tuntomerkkejä. Lähes mitättömän näköinen, tasaisen kellertävänruskeanharmaa lintulaji lehtokerttu, on yksi pajulinnun kanssa huonoimmin tunnettuja lintujamme.

    Pajulintu
    Ennen Arrantien risteystä lähti tieltä kivitasku, joka sitten rallin ajan oli peltoalueiden ja osin jopa metsäteidenkin yleisin lintulaji. Vähäjärven itäpuolen pikkusuon kelon latvassa päivysti tuulihaukka, petolintulaji, joiden nähtyjen yksilöiden määrä rallin aikana nousi pitkästi toiselle kymmenelle. Kariniemeen, Vanajanselän rantaan pääsimme ilman uusia lajeja. Täällä oli hiljaista, selkävesi oli lähes vaahtopäissä, ja lokkeja lennossa jossain kaukana selkäveden toisella puolen. Naaras isokoskelo sentään lensi rannan tuntumaan ja kun totesi että tuli uutena lajina kirjatuksi poistui paikalta. Muutama kalalokki lensi editsemme ja selän toisella puolen saimme kaukoputken näkökenttään neljän kurjen seurueen matkaamassa kohti itää. Perjantain viimeinen laji oli rallissa Limojärven metsäautotien varrella tiksuttava punarinta, 29 lajia ja kello oli hiukan yli kahdeksan illalla kun päätimme lopetella ja jatkaa seuraavana aamuna kello 07:00. Illalla vielä ennen kun menin nukkumaan, puputti helmipöllö jossain Naakan koulun suunnalla, sitä vain ei voinut ottaa lajilistalle.
   
    Kurjet

  Uusi aamu ja uusi päivä, lähdimme siis liikkeelle sovitusti heti seitsemältä ja kohti pohjoista 
periferiaa. Ulvajanniemeen matkatessa pysähdyimme Ulvajanlahden Talassaaren sillalla, josta saimme sinisorsan, Lidl’in muovikassia ei huomioitu lajilistaan. Painonjoella oli vain kolmisenkymmentä sinisorsaa, mutta ei muita vesiäisiä. Ahvenjärventien varresta saimme hippiäisen sekä vihervarpusen ja kauempaa kuului palokärki, mutta kaksi muuta jäsentä olivat sen verran unenpöpperössä, että eivät ääntä kuulleet. Tosin hetkeä myöhemmin kuitenkin jo niin paljon hereillä, että huomasivat kaksi koirasteertä hakkuuaukean puissa. Maununkorven tienristeyksen tuntumassa pyy ja melkoinen räkättirastaiden parvi tien varren pihlajissa. Tuosta parvesta nähtiin useampikin punakylkirastas uutena lajina listalle.

    Palokärki

    Ilman uusia lajihavaintoja ajoimme siirtymätaipaleen Ideaparkin kautta Lempäälän Ahtialanjärvelle. Taisimme olla ainut joukkue joka ei käyttänyt venettä ja käynyt Lokkisaaren kahlaajia listaamassa. Tyydyimme lokoisasti kiikaroimaan ja kaukoputkeilemaan Käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen puoleisen rannan rakennuksen terassilta järven linnustoa. Eihän niitä tällä kurin paljoa tullut, mutta kymmenen lajia kuitenkin; nokikana, telkkä, tukkasotka, harmaahaikara, tavi, silkkiuikku, harmaalokki, haapana, laulujoutsen ja ruskosuohaukka. Jatkoimme Lipontielle jossa lähellä Pärjäntien risteystä talitiainen ja pensastasku. Pysähdyttyämme Lännenojan kohdalle Liponselän tyhjyyttä kiikaroimaan löytyi lähistöltä närhi ja töyhtötiainen.

    Pensastasku

    Seuraavaksi matkasimme taas kohti Metsäkansaa, jossa Metsäkansan Tapiolan nuorisoseurantaloa ennen, taas peräti kaksi tuulihaukkaa. Näiden tuulihaukkojen vuoksi oli lähellä että olisimme missanneet seuraavan lajin. Lintu istui heti Metsäkansan vanhan kansakoulun jälkeisen pellon ylittävällä sähkölinjalla. Oli taas kun yhteinen toteamus, että tuulihaukka, mutta sitten iski hirvittävä epäilys. Auto seis ja ulos, kiikarilla katsoen tajusi heti että kyseessä on erilainen kyyhkylaji mitä aiemmin on paikkakunnalla tullut nähtyä – turturikyyhky. Lintu oli mielettömän arka ja olisi ilmeisesti pitänyt olla noita hirmuobjektiiveja jos siitä olisi kunnon valokuvan saanut ja sitten se lähti lentoon kohti etelää. Tulipa kuitenkin varmistettua lajilleen.

    Niin kaukana, turturikyyhky

    Niittystenjärven kohdalla ainakin ”sadan yksilön” viherpeippoparvi ja seuraavassa kohteessa vanhan tutun maatilan pihapiirissä pettämätön normivarpusparvi – varpunen (Passer domesticus). Rariteettikaavaketta ei vielä onneksi tarvitse tuosta aiemmin runsaslukuisesta lajista tehdä. Seuraavaksi Konhonvuolteelle, josta merimetso Makkarakarin läheiseltä luodolta. Konhosta alkoi siirtymätaipale Valkeakosken itäpuolelle ja Tervasaaren yllä lentävistä kesykyyhkyistä uusi laji listalle.
    Mallasselkää tutkailimme kahdesta kohteesta. Leppälän rannasta kuikkapari ja toki muutamia merimetsoja, Äimäläntien varren Kurjenkallion edustalla ruokaili yksinäinen kanadanhanhi laulujoutsenpari ja kaksi sinisorsaa, naaras ja vaihtopukuinen koiras. Kaukana Kyäntaanniemenen karikolla pari merimetsoa joista toisen kaula, rinta ja vatsa loistavan valkoinen. Tullessamme Kurjenkalliolle kuului tiaisten ääntä korkealta puiden latvuksista, joukko osoittautui löyhäksi kuusitiaisparveksi joka muodostui ilmeisesti vielä yhdessä liikkuvasta poikueesta. Samaan aikaan kuului käpytikan tjik-ääntä ja heti perään itselleni tuttua harmaapäätikan pehmeämpi kyk-ääni ja hetkeä myöhemmin kaksi harmaapäätikkaa lennähti läheisen kelon latvaan.

   Sinisorsat

    Tykölänjärven uuden tornin ympäristö osoittautui pelkäksi tornilla käynniksi ja aloimme palailla takaisin kohti kaupunkia ruokataukoa viettämään. Korkeakankaalta Veikko Hakulisentien varren maansiirtolaanilta tavoitimme vielä sinitiaisen ennen siirtymistä Pizzan pariin. Ruokailun jälkeen siirryimme Kalatonlahden maisemoidulle kaatopaikalle, jossa kähmyili pensaskerttu ja mustapääkerttu rinteen alla olevassa raitapöheikössä. Ylhäältä saimme ruohostosta lentoon pari niittykirvistä, mutta kiuru jäi saamatta. Alas laskeutuessamme ja siirtyessämme tietä kohti murskekasoja lähti edestä lentoon loistavan keltainen västäräkki. Lintu lensi sen verran nopeasti suuren läjityskasan taa että emme saaneet siitä kunnon määritystä ja se jäi sitten epävarmaksi ”sittikseksi”, milläpä muulla on keltainen pää? Autolle palatessa mekasti Holmin suunnalla palokärki.
    Tämän jälkeen laskimme aikaa olevan vielä lähes kolme tuntia, mutta mitään järkevää kohdetta ei tullut mielemme. Siispä päädyimme ajamaan Rapolan kartanon tuntumaan. Kartanon puiston marjapensaista sitten se kaivattu mustarastas ainakin puolenkymmenen yksilön voimin, laulurastaita oli paikalla mustarastaitakin enemmän. Viidennumerolle suunnatessamme ja hämmästellessämme satamääräistä venepaljoutta saimme karikolta merilokin listaamme.

    Staijausta

    Jostain syystä alkoi jo jonkin asteinen turtumus tulla ajatuksiin ja ”viimeisillä voimilla” sitten päädyimme kiertämään Tarttilan kylän kautta Päivölänmäelle ja sitä kautta sitten vain ajelua kohti Linnasten peltolakeutta. Nyt jo satoi kunnolla vettä, joten autossa istuen kiikaroimme Kalvolan rajalla peltoja Itkon kartanon suuntaan jossa ruokaili Oikolanjoen takaisella pellolla puolensataa kurkea. Loppuajan kävimme kiertämässä Lahisten peltotiet ja sinne matkatessa tien varresta lähti retkemme viimeinen listalaji punatulkku. Palatessamme kaupunkiin ralliaika päättyi Haapasaaressa juuri hetkeä ennen Vallonjärven laskujoen siltaa, se oli siinä 69 lintulajia ja järkyttävä 223 kilometrin taivallus, josta pääosa oli noita siirtymätaipaleita kohteesta toiseen. Hirveän vähän me hävisimme voittajajoukkueelle, vaivaiset kolmekymmentä lajia.

    Joka tapauksessa tuli taas repullinen mieleenpainuvia muistoja hyvien ystävien seurassa vietetyistä hetkistä, kiitos siitä ystävät kalliit. Samoin myös muiden joukkueiden jäsenille, ilman teidän mukanaoloanne tämä vuosittainen seutukunnan syksyisten lintulajien esiin hakemiseksi kehitetty kisa jäisi järjestämättä. 

    Kivitasku

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti