maanantai 28. syyskuuta 2015

Kurkiaurat halkoivat Etelä-Pirkanmaan taivasta – myös hanhet vauhdissa

Sunnuntain kaltaista kurkien ylilentoa ei seudulla ole monesti nähty, jos ollenkaan. Kuva: Olli Haukkovaara























Julkaistu 28.9. Valkeakosken Sanomissa

Sää kylmeni sunnuntaina 27.9. raikkaiden pohjoistuulien myötä, mikä edisti kurki- ja hanhiaurojen ilmaantumista Valkeakosken ja sen ympäristön kuntien taivaalle.

Eri puolilla Valkeakosken Lintuharrastajien toimialuetta kiikaroitiin erityisesti kurkia. Kangasalan, Kirkkoharjun näkötornista ynnättiin päivän aikana tuhansia pitkäkauloja.  Lempäälän Pyhällön lintutornista summattiin yli 8 000 lintua, joista peräti 3 250 kurkea liihotti tarkkailupisteen ohi vain 20 minuutin aikana.

Luonnollisesti samoja, äänekkäästi ja trumpettimaisesti GRRRK-GRRRK töräytteleviä parvia havaittiin myös Valkeakosken yläilmoissa alkumatkallaan kohti talvehtimisseutuja: Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää sekä Kaakkois- ja Lounais-Eurooppaa.

Valkeakosken Lintuharrastajien puheenjohtaja Olli Haukkovaara oli yhteydessä VLH:n alueen eri lintutarkkailijoihin. Hänen päätelmänsä oli, että pelkästään Valkeakosken Lintuharrastajien toimialueen yli matkasi sunnuntaina yli 14 000 kurkea, mikä lienee alueen kurkihistorian kovimpia tuloksia.

Valkoposkihanhet vauhdissa

Kurkien lisäksi muuttomatkavauhtiin 27.syyskuuta yltyivät myös arktisten seutujen kasvatit, valkoposkihanhet. Lintuharrastaja Jussi Kallio osui oikealle paikalle Akaan, Kylmäkosken, Käyrälän pelloille.  Suurikkalankorven ylitti komea 230 muuttavan linnun auramuodostelma. Muuttoparvien ääni muistuttaa koiran haukuntaa. Hanhia löytyi myös paikallisina sänkipelloilta puintijätettä näykkimässä, muun muassa Tarttilan, Linnaisten sekä Sillantaan niityillä ruokaili noin 50 yksilön parvet. Kaiken kaikkiaan seudultamme laskettiin noin parisentuhatta hanhea. Aikaisemmin valkoposkihanhia tavattiin Suomessa vain läpimuuttajina, mutta on nykyisin ne pesivät muutaman parin voimin myös Hämeen järvillä Lajin talvehtimisalueet löytyvät Pohjanmeren ympäristöstä.

Valkoposkihanhia tavattiin muun muassa Päivölän Sillantaan pelloilla. Kuva: Risto Vilpas

Teksti: Risto Vilpas 28.9.2015

Komeaa kurkimuutto ja muuta mukavaa seassa


Yksi sunnuntain sadoista kurkiparvista, Kuva Olli Haukkovaara
Viimeisetkin kesän rippeet katosivat viikonloppuna, tuulen käännyttyä vihdoin pohjoiseen. Se näkyi heti myös lintumaailmassa, kun Pohjanmaan kurjet sunnuntaina 27.9. ottivat vihdoin ilmaa siipien alle ja suuntasivat etelään. Tästä liikkeellelähdöstä kehittyikin sitten paitsi koko Pirkanmaan mittakaavassa (noin 16 000 kurkea) niin myös VLH:n mittakaavassa (noin 14 000 kurkea) jälleen uusi ennätys. Koko päivänä Pirkanmaalla arvioitiin muuttaaneen jopa 40 000 kurkea, viimeisten mennessä kohti etelää vielä iltahämärissä. Komea rysäys nähtiin Lempäälän Pyhällön tornista, minkä ohitti 20 minuutissa 3250 kurkea.

Todella hienoa tätä kurkimuuttoa olikin katsella ja moni pääsi parvia ihailemaan, viimeisiä isoja parvia meni vielä tänään maanantaina aamupäivällä Valkeakosken yli.

Kuva: Petteri Hurme
Valkeakosken Jyräänmäen vesitorni on yksi parhaita alueemme muutonseurantapaikkoja. Näkyvyyttä on ympäristöön 360 astetta, mutta kuten arvata saattaa, kovalla muutolla tornissa pitäisi olla vähintäin kaksi, mieluummin vaikka neljä muutontarkkailijaa, kullakin oma sektori seurattavana. Tässä Petteri Hurmeen ottamassa kuvassa Olli Haukkovaara laskee kurkia, jotka menivät Petterin selän takaa hänen seistessään Korkeakankaan laskettelurinteen päällä.

Jyräänmäestä havaittiin muutakin mukavaa, myöhäinen metsäkirvinen lensi tornin ohi etelään, samoin 5 aikaista pulmusta, 18 haarapääskyn parvi meni myös vauhdilla kohti Afrikkaa. Harvemmin sitä samana päivänä näkee pulmusia ja haarapääskyjä! Lisäksi muutti hiirihaukkoja, varpushaukkoja, sinisuohaukkoja, tuulihaukkoja, sepelkyyhkyjä, peippoja ja järripeippoja, västäräkkejä, niittykirvisiä yms.

Sunnuntaina havaittiin myös hanhimuuton alkua; muutamia tuhansia valkoposkihanhia ja metsähanhia nähntiin eri puolilla. Muistakaapa ensi viikonloppuna yhteisstaijaus Riuttasaaressa aamulla!

torstai 24. syyskuuta 2015

Lämpimän lintusyksyn tähtihetkiä

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 24.9.2015

Useimmat hyönteissyöjälinnut ovat lähteneet Suomesta. Sieppoja, kerttuja ja tiltaltteja joutuu jo toden teoin kiikaroimaan. Pääskyjen pääjoukotkin ovat jo muuttaneet Hämeestä, vain haarapääskyjä tavataan yleisemmin Etelä-Pirkanmaan ilmatilasta. Niittykirvisiä kuulee vielä useasti, kuten västäräkkien kutsuääniäkin.
Iltapäivisin Valkeakosken Lintuharrastajien aktiivijäsenet ovat havainneet Tarttilan ja Linnaisten peltoaukeilla kymmeniä taivaalla kaartelevia, etelään suuntaavia haukkoja, erityisesti varpus- ja hiirihaukkoja sekä muutamia mehiläishaukkoja.

Syksyn eliittisiivekkäät

Varsinaisten lintuharvinaisuuksien suhteen lempeän lämmin syksy on ollut antoisa. Lyhyen aikavälin harvinaisten siivekkäiden tarjonta on ollut poikkeuksellisen laadukasta. Erityisiä bongareiden silmäniloja ovat olleet nuoret arosuohaukat, joiden huikea, kymmenien lintujen rynnistys ruoho- ja pensastasangoilla Kaakkois-Euroopasta on huomattu eri puolilla Etelä-Suomea. Invaasio tavoitti myös VLH Ry:n toiminta alueen, arojen kasvatti kiikaroitiin muun muassa Vesilahdella, Mantereenjärvellä sekä Lempäälän, Ahtialanjärvellä. Arosuohaukka muistuttaa kotimaista sinisuohaukkaa, mutta se on tätä kooltaan huomattavasti pienempi, kapeasiipisempi ja yleisvaikutelmaltaan hontelompi. Linnun lento on keveää ja tiiramaista. Arosuohaukka on maassamme harvalukuinen, viime vuosina runsastunut vieras, laji talvehtii Afrikassa ja Lähi-idässä.

Nuoren arosuohaukan hyvä tuntomerkki on selvä kellanvalkean ja viiruton kaulavyö. Kuva: Jani Vastamäki


Haarahaukka Tarttilassa

Toinen lintupetomaailman yllättävä havainto oli kotkamaisen, siipiväliltään jopa 155cm haarahaukan liitely Sääksmäen, Jutikkalan pelloilla. Lennossa se on hervottoman oloinen, pitkäsiipinen ja sen pitkä pyrstö on lievästi lovipäinen, joskaan lovi ei näy, jos linnun pyrstö on levitettynä. Haarahaukka lentää liihotellen, liitää lievästi alaspäin kuperin siivin ja kaarrellessaan kiertää alinomaa pyrstöään sivuttain. Nuori lintu on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Haarahaukka viihtyi Munteen maisemassa monen alan harrastajan iloksi 3.-8.9..
Haarahaukalla on lajille ominainen tapa kärkkyä helppoa ravintoa kaatopaikoilta ja moottoriteiden varsilta. Suomessa se on tulokaslaji, joka yleistynyt 1930-luvulta alkaen ja nykykannaksi arvioidaan 10–15 paria. Haarahaukat talvehtivat trooppisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, jonne ne muuttavat elo–lokakuussa ja palaa huhtikuun puolivälistä alkaen.

Haarahaukka nuorukainen on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Kuva: Markku Ranta-Eilola

”Turr-turr” turturikyyhky

Kehräävästä ääntelystään tunnetulla turturikyyhkyllä, on niin sanottu onomatopoeettinen nimi, kuten ”pulputtavalla” pulullakin ja kulttuurilintu se onkin lähes kesykyyhkyn tapaan. Siro ja pitkäpyrstöinen turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen, selkäpuolelta mustatäpläisesti ruosteenruskea ja sen kaulansivulla on soikea, mustavalkea kaulasepel.
Lintulaji tavattiin Suomessa ensi kerran vuonna 1953 ja ensi pesintä varmistettiin 1979 Lappeenrannassa. Nykyisin sein harvalukuinen pesimälintu Kaakkois- ja Etelä-Suomessa, sen pesimäkanta on alle 10 paria. Pirkanmaalla lintu ei ole pesinyt lainkaan ja vierailijanakin se on erittäin harvinainen. Talvet turturikyyhky viettävät trooppisessa Afrikassa.  Valkeakoskelta turturikyyhky yhytettiin 5.9. Metsäkansasta, pellon sähkölinjalta. Kaikki lintukuvat ovat paikanpäällä kuvattuja.

Turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen. Kuva: Juha Leuhtonen












Teksti: Risto Vilpas 24.9.2015

perjantai 11. syyskuuta 2015

Nettipelejä lintuharrastajille, huviksi ja hyödyksi


Heinäkuun lintuillassa kerroin paitsi älypuhelimen käytöstä lintuharrastuksessa niin myös netistä löytyvistä suomalaisille sopivista lintuharrastuspeleistä, joista osa on puhdasta hupia mutta osaa niistä voi käyttää myös oman lajintuntemuksen kehittämiseen. Lupailin näistäkin sitten laittaa koosteen jakoon. Tässä se nyt on, olkaa hyvä... :)

1. Swarovski Birding Game


Tämä on Swarovskin hyvin toteutettama englanninkielinen määrityspeli, jota voi pelata kolmella eri vaikeustasolla, aloittelijasta kokeneeseen määrittäjään. Pelin taustana on aitoja lintupaikkoja ja määritettavät lajit ovat nillä esiintyviä lajeja, pelin äänimaailmakin on mukavan aito. Omaa edistymistä voi seurata jos luo tunnukset, mutta myös ilman tunnuksiakin voi pelata.

2. BirdLife Visa



BirdLife Visassa yritetään ratkaista sanallisia tai kuvallisia monivalintatehtäviä. Mitä nopeammin vastaat oikein, sitä enemmän saat pisteitä. Kysymyksiä on yhteensä 10 kappaletta ja pelin jälkeen pelaaja näkee yhteenvedon omista tuloksista. Parhaiden pärjänneiden rekisteröityneiden pelaajien tulokset listautuvat Top 10 -listalle. 
Pelissä arvotaan kuukauden välein yksi voittaja. Voittajien nimimerkit näkyvät voittaja -luettelossa.

3. HINT Birdid



Birdid on tarkoitettu sinulle, joka haluat oppia lisää linnuista ja saada todistuksen määritystaidoistasi. Voit suorittaa virallisen kokeen joko oman maasi linnuista tai koko läntisen palearktisen alueen linnuista ja saada todistuksen lintujentuntemuksesta. Voit myös osallistua Nord-Trøndelag University Collegen kenttäkursseille eri puolilla läntistä palearktista aluetta tai opiskella lintuja itsenäisesti harjoitusosiossa.

Huom. valitse suomenkieli sivun alaosasta.

4. Bird Quiz Computerbirding




Computerbirding on valokuviin ja videoihin perustuva määrityspeli jota voit pelata myös kolmella tasolla aloittelijasta experttiin. Valitse ensin kieleksi suomi ja sen jälkeen vaikeustaso.

5. Lintupalapelejä



Ja viimeisenä puhdasta hupia :) Lintupalapeleja on yhteensä parisataa ja vaikeustasoja on parikymmentä, haastetta siis riittää lapsista aikuisille.


Lopuksi: jos tiedätte muita tämän tyylisiä suomalaisille lintuharrstajille sopivia sivustoja niin laittakaa kommentteja ja ehdotuksia uusista sovelluksista tai kommentoikaa näitä yllä mainittuja sivustoja.

torstai 10. syyskuuta 2015

Lintuharrastusohjelmia älypuhelimiin

Heinäkuun lintuillassa kerroin älypuhelimen käytöstä lintuharrastuksessa ja lupailin sitten laittaa koosteen sovelluksista jakoon. Tässä se nyt on, juttu paisui kuin pullataikina... :)

Älypuhelin on siis nykyään mainio apuväline lintuharrastajalle, on kyseessä sitten juuri harrastuksen aloittanut henkilö tai vuosikymmeniä lintujen perässä kulkenut maastojyrä. Alla lyhyet esittelyt erinäisistä Suomessa käyttökelpoisista sovelluksista niin iOS:lle, Androidille,Windows mobilelle kuin Symbianille. Sovelluksia on siis lintukirjatyyppisiä, lintujen äänisovelluksia, havaintojen tallennussovelluksia sekä useita karttasovelluksia ja sääsovelluksia jotka helpottavat retkien suunnittelua ja maastossa liikkumista.

Uusia sovelluksia lisätään päivityksinä tähän artikkeliin kun niitä ilmestyy ja tulee vastaan. Vinkkejä voi lähettää joko yhdistyksen sähköpostiin valkeakosken,lintuharrastajat (ät) gmail.com tai kommenttina tähän artikkeliin.

iOS

IPhonelle ja IPadeille on paljon lintuharrastukseen soveltuvia ohjelmia, eri puolille maailmaa. Alla muutamia Suomeen ja suomalaisille hyvin soveltuvia sovelluksia.

1. Collins Bird Guide – The Ultimate Field Guide for Britain & Europe


Collins'in Lintuopas kulkee mukavasti taskussa, sovelluksesta löytyvät myös jokaisen lajin äänet ja sitä voi halutessaan käyttää atrappina.

Sovellus on ladattavissa ITunesista


















2. Birds of Northern Europe


Birds of Northern Europe on myös erittäin hyvä mobiililintukirja, perustuu pitkälti The Birds of the  Western Palearctic teokseen ja siinä on myös äänet mukana, eli sitäkin voi käyttää atrappina.

Löytyy samoin ITunesista.


















3. Aves Vox, birds songs, bird calls  ja Aves Vox Pro, bird songs, bird calls


Aves Vox / Avex Vox Pro on lintujen äänikirjasto joka perustuu netissä olevaan xeno-canto.org äänisivustoon, ohjelman kautta voi ladata kaikki xeno-cantossa olevat äänet ja käyttää sitten atrappina.

Perus ja Pro-version erot löytyvät ITunesista Pro version lataussivulta:

Aves Vox

Aves Vox Pro












4.  Swarovski Birding Game


Swarovski Birding Game on mukava lintujen tunnistamispeli, se löytyy myös nettiversiona.

Lataa ITunesista











5. Recorder Pro: Professional Voice Recording On-The-Go


Yksi parhaista äänten tallennusohjelmista IPhonelle, ja äänet voi tallennuksen jälkeen jakaa SoundCloudiin tai sosialiseen mediaan (Facebook, Twitter jne)



















5. Maastokartta - Suomi


Maastokartta-sovellus näyttää Maanmittauslaitoksen kaikkien mittakaavatasojen kartta-aineistot, erinomainen sovellus esim. linjalaskentojen tekemiseen ja moneen muuhun.


















6. IS Supersää


Ilta-Sanomien Supersää näyttää rinnakkain sekä Ilmatieteenlaitoksen että Forecan ennusteet tunneittain, lähipäivien sään ja sadetutkan / sade-ennusteen.




















Windows Phone

Lumioille on edelleen hyvin niukasti lintuharrastussovelluksia... Eli varsin huonoja älypuhelimia lintuharrastajalle. Valitettavasti...

1. Bird Sounds


Bird Sounds lienee ainoa Suomen olosuhteiseen kelpaava lintujen äänisovellus Lumioille. Tämä on aika mukava, mutta tärkeitä lajeja puuttuu vielä. Päivittävät onneksi uusilla välillä.

Sovellus on ladattavissa Microsoft Storesta.


















2. The Sound Recorder


The Sound Recorder on hyvä äänitys sovellus Windows puhelimille,  En tiedä onko paras, valittu tähän sen vuoksi, että tämä tallentaa suoraan muistikortille.

Löytyy Microsoft Storesta



















2. Maastokartat


Maastokarttasovellus  Lumioille.
Sovellus on ladattavissa Microsoft Storesta.
















3. IS Supersää


Ilta-Sanomien Supersää näyttää rinnakkain sekä Ilmatieteenlaitoksen että Forecan ennusteet tunneittain, lähipäivien sään ja sadetutkan / sade-ennusteen.

Sovellus löytyy Microsoft Storesta.

Android puhelimet

Androideille on myös paljon lintuharrastukseen sopivia sovelluksia, alla niistä Suomessa yleisimmin käytettyjä.

1. Tiira Nomadi


Tiiran mobiilisovellusta voi käyttää maastossa sekä online- että offline-muodossa. Sovellus helpottaa ja nopeuttaa havaintojen kirjaamista ja dokumentointia Tiiraan.

Huonoja puolia ainakin se että paikan automaattinen nimenhaku tökkii, antaa usein naapurikunnan ruutuun jos sattuu olemaan lähellä rajaa. Nomadin ehdottamia automaattisia paikannimiä kannattaa tarkastella kriittisesti, koska ovat välillä mitä sattuu. Perinteisiin havaintopaikkojen nimiin pitäytyminen helpottaa havaintojen jatkokäyttöä.

Sovellus löytyy siis Google Playstä.











2. Xema


Xema on myös BirdLife Suomen hyväksymä ja siten mahdollistaa myös havaintojen viennin suoraan Tiira-palveluun. Käytännössä siis TiiraNomadin kilpailija.



















3. Tiira Haku


Tiira-lintutietopalvelun perushakutoiminnot saa helposti kaikille Android-laitteille. Tiira Haku mobiili mahdollistaa Tiiran lintuhavaintojen selaamisen yksinkertaisella käyttöliittymällä puhelimessa, tabletissa tai muussa Android-pohjaisessa laitteessa.

Google Playstä löytyy tämäkin.

















4. Bird Sounds


Bird Sounds on lintujen äänikirjasto joka perustuu netissä olevaan xeno-canto.org äänisivustoon, ohjelman kautta voi ladata kaikki xeno-cantossa olevat äänet ja käyttää sitten atrappina.

Lataa Google Playstä


















5. Ornithopedia Europe


Lintukirja Androidille....

Hae Google Playstä





















6. Swarovski Birding Game


Swarovski Birding Game on mukava lintujen tunnistamispeli, se löytyy myös nettiversiona.

Lataa Google Playstä.











7. Voice Recorder HD for Audio Recording, Playback, Trimming and Sharing


Yksi parhaista äänten tallennusohjelmista Androidille, ja äänet voi tallennuksen jälkeen jakaa esim. DropBoxiin

Lataa Google Playstä



















8. Supersää


Ilta-Sanomien Supersää näyttää rinnakkain sekä Ilmatieteenlaitoksen että Forecan ennusteet tunneittain, lähipäivien sään ja sadetutkan / sade-ennusteen.

Lataa Google Playstä.


















9. OruxMaps


OruxMaps on hyvä karttaohjelma joka on aivan täysverinen gps-softa, joten avustaa myös esim. linjalaskennoissa, kun pitää osata kävellä suoraa viivaa

OruxMapsiin saa myös ilmaiseksi koko Suomen peruskartat (kunhan on 1,7 gigaa tallennustilaa). http://kartat.hylly.org/

Hae Google Playstä
















Meego, Symbian eli Nokialaisille...

Näillekin on jotain tarjolla....

1. Xema


Xema on BirdLife Suomen hyväksymä ja siten mahdollistaa havaintojen viennin suoraan Tiira-palveluun.

Nokialaisille löytyy versiot Xeman sivuilta.



















Siinäpä niitä... laittakaa tosiaan kommentteja ja ehdotuksia uusista sovelluksista tai kommentoikaa näitä yllä mainittuja sovelluksia.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Rallimuistio 4.-5.9.2015

    Taidetta

Siitä se taas lähti, perjantai 4.9. kello 17:00, osallistumisemme Valkeakosken lintuharrastajien perinteiseen syyslinturalliin. Tämä kyseinen linturalli on jo vuodesta 1981 alkaen ollut yhdistyksen toiminnan yksi eniten osallistujia mukaan saanut tapahtuma. Vuorokausi retkeilyä eri puolilla yhdistyksen toimialuetta, hyvien ystävien kera, etsien kaikki mahdolliset lintulajit joita alueelta löytyy. Tosin joukkue josta tämä kirjoitus kertoo, on vuosi toisensa jälkeen ollut huippujoukkueisiin nähden se ”retkeilysarjalainen”. Tosin tuo nimitys ei ole koskaan liiemmin mieltä häirinnyt, sillä parasta on hauska meininki ja siinä ohessa uusien lintulajien löytyminen lajikaavakkeen täytteeksi.
    Tämän ensimmäisen päivän, siis perjantain kuten koko rallin reitti oli lähtiessä täysin ajankohdan hetkellisten mieltymysten varassa. Lähdimme siis kohti ”jotain sopivaa kohdetta”. Suunta Sääksmäentietä Huittulaan ja Vatastentielle, matkalla heti kohta västäräkki retken ensimmäisenä lajina. Vatastentietä ajaessa tienvarren suuren navetan pihasta lähti varislintujen parvi, kaksi korppia puolenkymmentä varista ja harakka. Tämän jälkeen pysäköimme tienvarteen maissipellon tuntumaan ja jäimme tarkkailemaan maisemaa.

    Tiklit

    Kohde oli yllättävän mainio lajistollisesti sillä noiden kahden korpin vielä matkatessa kohti Ritvalan takamaata, alkoi lähistöllä tapahtua. Peltotien ohdakekasvustosta lähti toistakymmentä tikliä käsittävä parvi lentoon laskeutuen lieteallasta reunustavaan lehtipuukasvustoon. Kauempana oleviin kahteen kuivuneeseen kuuseen ilmaantui pienin väliajoin aina joku uusi laji näytille pajulintu, tiltaltti, metsäkirvinen, peippo ja räkättirastas. Ympäristössäkin tapahtui, yli lensi sääksi, naakka ja maissipellosta keltasirkkujen ja pikkuvarpusten sekaparvi sekä muutamia sepelkyyhkyjä. Rautiainen passasi itsensä tien yli kulkevalle sähkölangalle ja me totesimme aikaa kuluneen sen verran, että joku mainitsi tuon lentävän bongarilauseen: ”Tää on nähty!”
                                          Härveli tulee ja härveli menee

    Vain hetki ehdittiin matkata kun tuli käsky pysähtyä. Vatasen pellolla oli valtaisa sepelkyyhkyjen rastaiden ja kahlaajien parvi. Töyhtöhyyppiä ja suokukkoja, sekä ainakin yksi keltavästäräkki, lisäksi yksi uuttukyyhky, mutta se jäi sitten rallilistaan kirjaamatta koska vain yksi jäsen sen ryhmästä havaitsi. Toisella suunnalla, selän takana löytyi, ennen niin komean nyttemmin hakatun mäen jättökuusen latvassa oleva käpytikka. Tikkaa katsottaessa kauempana taustalla lensi varpushaukka.  Hauskana episodina oli kotikutoinen, pikkupojan ajama maastokulkuneuvo, joka vahvasti savuten ja äänekkäästi hävisi tien mutkan taa. Ja heti kun pääsimme jatkamaan matkaa taas uusi laji, lintu jonka paras tuntomerkki on se, että sillä ei ole mitään tuntomerkkejä. Lähes mitättömän näköinen, tasaisen kellertävänruskeanharmaa lintulaji lehtokerttu, on yksi pajulinnun kanssa huonoimmin tunnettuja lintujamme.

    Pajulintu
    Ennen Arrantien risteystä lähti tieltä kivitasku, joka sitten rallin ajan oli peltoalueiden ja osin jopa metsäteidenkin yleisin lintulaji. Vähäjärven itäpuolen pikkusuon kelon latvassa päivysti tuulihaukka, petolintulaji, joiden nähtyjen yksilöiden määrä rallin aikana nousi pitkästi toiselle kymmenelle. Kariniemeen, Vanajanselän rantaan pääsimme ilman uusia lajeja. Täällä oli hiljaista, selkävesi oli lähes vaahtopäissä, ja lokkeja lennossa jossain kaukana selkäveden toisella puolen. Naaras isokoskelo sentään lensi rannan tuntumaan ja kun totesi että tuli uutena lajina kirjatuksi poistui paikalta. Muutama kalalokki lensi editsemme ja selän toisella puolen saimme kaukoputken näkökenttään neljän kurjen seurueen matkaamassa kohti itää. Perjantain viimeinen laji oli rallissa Limojärven metsäautotien varrella tiksuttava punarinta, 29 lajia ja kello oli hiukan yli kahdeksan illalla kun päätimme lopetella ja jatkaa seuraavana aamuna kello 07:00. Illalla vielä ennen kun menin nukkumaan, puputti helmipöllö jossain Naakan koulun suunnalla, sitä vain ei voinut ottaa lajilistalle.
   
    Kurjet

  Uusi aamu ja uusi päivä, lähdimme siis liikkeelle sovitusti heti seitsemältä ja kohti pohjoista 
periferiaa. Ulvajanniemeen matkatessa pysähdyimme Ulvajanlahden Talassaaren sillalla, josta saimme sinisorsan, Lidl’in muovikassia ei huomioitu lajilistaan. Painonjoella oli vain kolmisenkymmentä sinisorsaa, mutta ei muita vesiäisiä. Ahvenjärventien varresta saimme hippiäisen sekä vihervarpusen ja kauempaa kuului palokärki, mutta kaksi muuta jäsentä olivat sen verran unenpöpperössä, että eivät ääntä kuulleet. Tosin hetkeä myöhemmin kuitenkin jo niin paljon hereillä, että huomasivat kaksi koirasteertä hakkuuaukean puissa. Maununkorven tienristeyksen tuntumassa pyy ja melkoinen räkättirastaiden parvi tien varren pihlajissa. Tuosta parvesta nähtiin useampikin punakylkirastas uutena lajina listalle.

    Palokärki

    Ilman uusia lajihavaintoja ajoimme siirtymätaipaleen Ideaparkin kautta Lempäälän Ahtialanjärvelle. Taisimme olla ainut joukkue joka ei käyttänyt venettä ja käynyt Lokkisaaren kahlaajia listaamassa. Tyydyimme lokoisasti kiikaroimaan ja kaukoputkeilemaan Käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen puoleisen rannan rakennuksen terassilta järven linnustoa. Eihän niitä tällä kurin paljoa tullut, mutta kymmenen lajia kuitenkin; nokikana, telkkä, tukkasotka, harmaahaikara, tavi, silkkiuikku, harmaalokki, haapana, laulujoutsen ja ruskosuohaukka. Jatkoimme Lipontielle jossa lähellä Pärjäntien risteystä talitiainen ja pensastasku. Pysähdyttyämme Lännenojan kohdalle Liponselän tyhjyyttä kiikaroimaan löytyi lähistöltä närhi ja töyhtötiainen.

    Pensastasku

    Seuraavaksi matkasimme taas kohti Metsäkansaa, jossa Metsäkansan Tapiolan nuorisoseurantaloa ennen, taas peräti kaksi tuulihaukkaa. Näiden tuulihaukkojen vuoksi oli lähellä että olisimme missanneet seuraavan lajin. Lintu istui heti Metsäkansan vanhan kansakoulun jälkeisen pellon ylittävällä sähkölinjalla. Oli taas kun yhteinen toteamus, että tuulihaukka, mutta sitten iski hirvittävä epäilys. Auto seis ja ulos, kiikarilla katsoen tajusi heti että kyseessä on erilainen kyyhkylaji mitä aiemmin on paikkakunnalla tullut nähtyä – turturikyyhky. Lintu oli mielettömän arka ja olisi ilmeisesti pitänyt olla noita hirmuobjektiiveja jos siitä olisi kunnon valokuvan saanut ja sitten se lähti lentoon kohti etelää. Tulipa kuitenkin varmistettua lajilleen.

    Niin kaukana, turturikyyhky

    Niittystenjärven kohdalla ainakin ”sadan yksilön” viherpeippoparvi ja seuraavassa kohteessa vanhan tutun maatilan pihapiirissä pettämätön normivarpusparvi – varpunen (Passer domesticus). Rariteettikaavaketta ei vielä onneksi tarvitse tuosta aiemmin runsaslukuisesta lajista tehdä. Seuraavaksi Konhonvuolteelle, josta merimetso Makkarakarin läheiseltä luodolta. Konhosta alkoi siirtymätaipale Valkeakosken itäpuolelle ja Tervasaaren yllä lentävistä kesykyyhkyistä uusi laji listalle.
    Mallasselkää tutkailimme kahdesta kohteesta. Leppälän rannasta kuikkapari ja toki muutamia merimetsoja, Äimäläntien varren Kurjenkallion edustalla ruokaili yksinäinen kanadanhanhi laulujoutsenpari ja kaksi sinisorsaa, naaras ja vaihtopukuinen koiras. Kaukana Kyäntaanniemenen karikolla pari merimetsoa joista toisen kaula, rinta ja vatsa loistavan valkoinen. Tullessamme Kurjenkalliolle kuului tiaisten ääntä korkealta puiden latvuksista, joukko osoittautui löyhäksi kuusitiaisparveksi joka muodostui ilmeisesti vielä yhdessä liikkuvasta poikueesta. Samaan aikaan kuului käpytikan tjik-ääntä ja heti perään itselleni tuttua harmaapäätikan pehmeämpi kyk-ääni ja hetkeä myöhemmin kaksi harmaapäätikkaa lennähti läheisen kelon latvaan.

   Sinisorsat

    Tykölänjärven uuden tornin ympäristö osoittautui pelkäksi tornilla käynniksi ja aloimme palailla takaisin kohti kaupunkia ruokataukoa viettämään. Korkeakankaalta Veikko Hakulisentien varren maansiirtolaanilta tavoitimme vielä sinitiaisen ennen siirtymistä Pizzan pariin. Ruokailun jälkeen siirryimme Kalatonlahden maisemoidulle kaatopaikalle, jossa kähmyili pensaskerttu ja mustapääkerttu rinteen alla olevassa raitapöheikössä. Ylhäältä saimme ruohostosta lentoon pari niittykirvistä, mutta kiuru jäi saamatta. Alas laskeutuessamme ja siirtyessämme tietä kohti murskekasoja lähti edestä lentoon loistavan keltainen västäräkki. Lintu lensi sen verran nopeasti suuren läjityskasan taa että emme saaneet siitä kunnon määritystä ja se jäi sitten epävarmaksi ”sittikseksi”, milläpä muulla on keltainen pää? Autolle palatessa mekasti Holmin suunnalla palokärki.
    Tämän jälkeen laskimme aikaa olevan vielä lähes kolme tuntia, mutta mitään järkevää kohdetta ei tullut mielemme. Siispä päädyimme ajamaan Rapolan kartanon tuntumaan. Kartanon puiston marjapensaista sitten se kaivattu mustarastas ainakin puolenkymmenen yksilön voimin, laulurastaita oli paikalla mustarastaitakin enemmän. Viidennumerolle suunnatessamme ja hämmästellessämme satamääräistä venepaljoutta saimme karikolta merilokin listaamme.

    Staijausta

    Jostain syystä alkoi jo jonkin asteinen turtumus tulla ajatuksiin ja ”viimeisillä voimilla” sitten päädyimme kiertämään Tarttilan kylän kautta Päivölänmäelle ja sitä kautta sitten vain ajelua kohti Linnasten peltolakeutta. Nyt jo satoi kunnolla vettä, joten autossa istuen kiikaroimme Kalvolan rajalla peltoja Itkon kartanon suuntaan jossa ruokaili Oikolanjoen takaisella pellolla puolensataa kurkea. Loppuajan kävimme kiertämässä Lahisten peltotiet ja sinne matkatessa tien varresta lähti retkemme viimeinen listalaji punatulkku. Palatessamme kaupunkiin ralliaika päättyi Haapasaaressa juuri hetkeä ennen Vallonjärven laskujoen siltaa, se oli siinä 69 lintulajia ja järkyttävä 223 kilometrin taivallus, josta pääosa oli noita siirtymätaipaleita kohteesta toiseen. Hirveän vähän me hävisimme voittajajoukkueelle, vaivaiset kolmekymmentä lajia.

    Joka tapauksessa tuli taas repullinen mieleenpainuvia muistoja hyvien ystävien seurassa vietetyistä hetkistä, kiitos siitä ystävät kalliit. Samoin myös muiden joukkueiden jäsenille, ilman teidän mukanaoloanne tämä vuosittainen seutukunnan syksyisten lintulajien esiin hakemiseksi kehitetty kisa jäisi järjestämättä. 

    Kivitasku

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

VLH:n perinteinen syysralli 2015


Pojat joukkue taisi keskittyä enemmän lintuihin kuin tiellä pysymiseen, kuski tosin mainitsi syyksi repsikan painon ;) Kuva: Jyri Reinikka
Vuonna 1981 ensi kerran pidetty 24 tunnin, nyt jo perinteinen syysralli mentiin tällä kertaa kohtalaisessa kelissä; vettä tuli taivaalta muuutamista kuuropilvistä mutta ei ne sentään rallia onnistuneet vesittämään. Perjantai-iltana pärjäsi hyvin shortseilla ja T-paidalla, lauantaina oli aamulla sen verran viileää, että vähän lämpimämmin piti pukeutua.

Joukkueita oli tänä vuonna viisi: Pojat (Jyri Reinikka, Petri Salo ja Jani Vastamäki), Laskijat (Kim Kuntze & Heikki-Pekka Innala), Höntsyilevät Sedät (Risto Vilpas & Olli Haukkovaara), Känkkäränkkä (Jorma Ahola, Mea Torkko, Juha Leuhtonen ja Pirjo Kivistö) sekä Lokkisaarelaiset (Mari Kukkamäki, Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen)

Känkkäränkkien turturikyyhky Metsäkansassa (Kuva: Juha Leuhtonen)
Lajeja nähtiin rallissa yhteensä 118, voittajajoukkueella Pojat lajeja oli 99, hopealle pääsivät Laskijat 96 lajilla ja pronssille tulivat Höntsyilevät Sedät 88 lajilla. Neljänneksi tulivat Lokkisaarelaiset 74:llä lajilla ja jumbosijalle päätyivät Känkkäränkkäläiset 69 lajilla.

Ässät eli vain yhden joukkueen havaitsemat lajt, joita oli 18, alla joukkueittain:

Pojat: pähkinähakki, pikkutikka, heinätavi, kapylintulaji, kirjosieppo
Lokkisaarelaiset: isolepinkäinen, mustaviklo, metsähanhi
Känkkäränkkä: harmaapäätikka, turturikyyhky, kaakkuri, teeri
Laskijat: kirjosieppo. lehtokurppa, liejukana, haarahaukka, kyhmyjoutsen, varpuspöllö
Höntsyilevät Sedät: valkoposkihanhi

Markku Ranta-Eilolan pari päivää aiemmin löytämä nuori haarahaukka näyttäytyi rallissa Laskijoille. Kuva: Markku Ranta-Eilola
Ralli osoitti jälleen kerran, että kyllä täältä sisämaastakin hyviä havaintoja saadaan kasaan, kunhan lintuja vaan etsitään. Rallin kaksi parasta lajia olivat ehdottomasti Känkkäränkkien Metsäkansan Mutista löytämä turturikyyhky, sekä Laskijoiden Tarttilasta löytämä nuori haarahaukka, sama lintu varmasti mikä siellä jo pari päivää aiemmin oli nähty.

Mukavaa oli taas! Ja seuraava ralli sitten vuodenvaihteen jälkeen...