lauantai 3. tammikuuta 2015

Talvilinturallimuistio 3.1.2015



Periaatteessa tällaisella säällä ei pitäisi lähteä liikkeelle lainkaan. Sataa tihuutti vettä, osin räntää ja tähän voisi siksikin sopia tuo Tapio Rautavaaran runo erään seurojentalon kuistilla kun taukoa pitäessään katseli ikkunasta ulos märkää loskaista maisemaa: ”Sataa räntää sataa vettä, märkä varis huutaa perkelettä.” Lähdimme kuitenkin Maken autolla Naakanmäen parkkipaikalta ja ensimmäiset lintulajit tulivat vastaan jo Kokkolassa. Kokkola on tässä tapauksessa se Valkeakosken kaupunginosa, joka on tuolla Raikkaan ja Juhannusvuoren kainalossa uinuen nukkumalähiön uneliasta elämänmenoa.
    Siis varis ja naakka, tai oikeastaan useitakin noiden lajien edustajia, varsinkin viimemainittu on ottanut tavakseen lisääntyä varsin suurella prosenttiosuudella vuosittain koko kaupungin alueella. Täältä kiersimme Raikkaalle hitaasti ajaen Harakoita, tali- ja sinitiaisia yksi mustarastas jota ei saatu listalle koska sen näki vain yksi ryhmäläinen. Seuraavaa pähkäiltiin olisiko ollut kurki vai flamingo, mutta lopulta päädyttiin rähjääntyneeseen kurkeen, mutta tosin vain sellaiseen korvikkeeseen joita aina silloin tällöin pihamaille on saatu aseteltua. Puhelin soi autossa ja Juha sai viesti jossain hupsan kuukassa olevasta jalohaikarasta – ei saanut minkään valtakunnan innostusta porukassa, joutaa siellä jossakin kahlailemaan.

    Pikkuvarpunen
    Käännyimme kohti Sääksmäkeä ja räntäsade alkoi vähitellen tihetä ja heikentää näkyvyyttä. Koko matkan huudeltiin takapenkiltä hyviä havaintoja tummista pikkutirpoista ja kuusen latvoissa näkyvistä variksista. Ensimmäiset kunnon havainnot tulivat Sääksmäellä Huittulassa Rauhalan koulun kohdalla; kahdeksan tilheä ja kaksi räkättirastasta. Vatastentien matkalla ei lintuja näkynyt, vaikka puitteet olivat kyllä otolliset, pelloilla ei ollut juurikaan lunta ja Ritvalan kyläkeskukseen tultua epäilivät pellolla olevia multamöykkyjä linnuiksi ja kun niitä olin itse koko syksyn ja alkutalven pyörälenkeillä katsellut oli helppo huomauttaa, että ne eivät ole aikoihin liikkuneet. Tosin takapenkkiläiset uhkasivat minua hämätäkseen, käydä niitä jossain vaiheessa siirtämässä. Ritvalan Sipilän kyläkauppa oli pysähtymiskohde, koska halukkaita löytyi kauppakäynnille. Suurelta osin tuo kaupassakäynti perustui haluun nähdä todellinen kyläkauppa ja tuntea sen menneiden aikojen atmosfääri.
    Raittinristillä saimme kiikariin kymmeniä pikkuvarpusia ja joitain sini- ja talitiaisia. Tämän jälkeen matka jatkui kohti Viidennumeroa, Huittulan kautta. Kruutilantiellä tutkimme taas, mutta liian kaukaa pikkutirppuja joista tunnistettiin lähinnä tiaisia, yksi kuusitiainenkin mutta tämäkin jäi vain yhden henkilön havainnoksi. Muutama räkättirastas ja siinä kaikki, enemmin odotimme Viidennumerolta tosin se jäi todella odotukseksi sillä tällä osuudella emme nähneet kuin variksia. Ehkä enemmän Munteen, Linnasten ja Tarttilan kiekalta, mutta täälläkään ei kovasti paljon uusilla lajeilla myrskytuulessa retosteltu. Kyläkeskuksessa mustarastas, nyt kaikkien näkyvillä. Pellon takana vielä haavan oksalla ”musta möykky”, jonka katsoin koiras teereksi ja olihan se kovan vasta-argumentoinnin vuoksi tarkistettava kaukoputkella – koirasteeri!

   Mustarastas
    Tarttilassa kävimme sillä ”välttämättä käytävällä” ruokinnalla jossa tullessamme karkasi käpytikka karkulentoon. Pikkuvarpusten ja tiaisten joukosta poimimme lopulta useitakin varpusia. Tien toisella puolen kuusessa lensi oksien kärjissä ”hipittelevä” hippiäinen ja taas lähtiessä tien yli mustarastas. Matkanteko jatkui nyt niissä merkeissä, että keskustelu liikkui lähes henkilökohtaisuuksissa. Kaiken kaikkiaan oli lähes uskottava että olen, mikäli olisin jollain tapaa kunnostautunut graffitien teossa (on kyllä joskus ollut mielessä), sanottaisiin että olisin emeritus jossain mielessä. Siis vanha kun taivas. Tässä juurikin tullaan siihen mikä näissä linturalleissa on parasta, juurikin tuo yhteisöllisyyden tuoma huumori, jutut ja tarinat joita ei voi koskaan ennakoida.
    Nyt kuitenkin pudotimme kyydistä kaksi lajijarrua ja uskoimme, että tästä alkaa nousu ja lajimäärät täyttää listamme, kuten sitten myös tapahtui. Jo aiemmin olimme havainneet, että Viidennumerolta tultua kaupungin suuntaan oli lumen määrä maassa huomattavasti suurempi kun Saarioispuolella. Ilmeisesti tuo lumimyräkkä tuli kuitenkin luoteen suunnasta ja puhalsi suuria hiutaleita kuin purupuhaltimesta. Siksikin oli näkyvyys todella heikko kun tulimme Lotilansalmen sillalle. Josko siellä harmaahaikara olisi ollutkin ei sitä kiikarin näkökenttään saatu, emme siis siitä lisäpinnaa saaneet. Tosin sitten isokoskelo ja sinisorsa tuosta Tervasaaren lauhdevesisulasta tuli uusiksi lajeiksi rallilistaamme. Tämän jälkeen teimme turhan lenkin, ensin Metsäkansaan ja sieltä Vedentaan kautta Rauttunniemeen.

   Puukiipijä
    Pysäköimme vanhalle paikalle tien varteen Rauttunlahdessa ja siirryimme maastoon. Heti kohta hätkähdytti läheltä lähtenyt harmaapäätikka ja yksinäinen mustarastas. Tarhalahteen tullessamme oli hiljaista, ainoastaan koiras pikkutikka norkoili korkealla ohuen pihlajan rungossa. Haukansilmä sitten perinteiseen tapaan huomasi taas tikkalinnun paikallaan kauempana olevan tervalepän rungossa, siinä aivan kahden käpytikan tuntumassa valkoselkätikka odotteli että häiritsijät poistuisivat paikalta. Näin emme kuitenkaan tehneet vaan odottelimme että poissa olevat tiaiset palaisivat paikalle. Odotellessa lensi pikkukäpylintuparvi ylitsemme ja tiaisten tultua riensi pyrstötiaisten suriseva parvi taitsemme ohi. Tiaiset joiden parvessa oli kuusitiaisia ja muutama töyhtötiainen, toivat mukanaan myös puukiipijän.

   Töyhtötiainen
    Paluu autolle tapahtui toiveikkuuden vallassa, olihan hiukan enemmän valoa kun lumisade hetkeksi laantui. Niin päätimme käydä vielä Kalatonlahdella josko sieltä saisimme hömötiaisen lajilistalle, sillä puuttuihan listalta vielä punatulkkukin. Matkalla Juha pysäytti Torkon kohdalla Rantoontiellä ja piharuokinnalla oli tiaisten ja käpytikan ohella maassa puolenkymmentä keltasirkkua. Kävelimme maisemoidun kaatopaikan kautta rantalehtoon. Yllättäen alueen yllä lensi kaksi lintua kohti pohjoista , harmaalokkeja matkaamassa vastatuuleen ja päin lumisadetta. Pakastearkulla oli hiljaista, ja syystäkin kun tulimme paikalle kuusten varjossa oksalla istuva varpushaukka kääntyi ja kauhoi puiden välistä pois paikalta. Sitten vain odottelimme ja kuten aina ennenkin paikalla käydessä ja lintujen nähdessä ihmisiä ruokinta-automaattien lähellä palasivat ne luottavaisina ruokailemaan. Näin saatiin hömötiainen vielä listalle, mutta se peijoonin punatulkku jäi puuttumaan. Palasimme metsäpolun kautta, emme kuitenkaan nähneet tai kuulleet odotuksista huolimatta närheä. Lähellä Infopistettä tien varressa oli muutamia rastaita, ainakin yksi punakylkirastas ja joitain mustarastaita, kello oli tuolloin 15:14.

    Varpushaukka


    Tämän jälkeen pyysin että minut toimitettaisiin kotiin, mutta koko matkan läpi kaupungin tarkkailin huolellisesti ilmatilaa kattoja sekä muita mahdollisia kohteita joissa pulut eli kesykyyhkyt voisivat piileksiä, niitä vain ei näkynyt. Näin se sitten päättyi tämän talven linturalli ja tätä kirjoittaessa en vielä tiedä mikä joukkueemme; Pistepörssin sijoitus oli (En edes aio katsoa, eiköpähän se jostai selviä :-) ). Mutta lajeja saimme tasan 30 ja koska ralliin koko tarmolla panostimme, tulos oli omasta mielestämme tyydyttävä. Kiitos koko teamille; Pirjo, Juha, Mea, Make. toivoo JVU 

    Kankaronpään pellot lumipyryssä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti