tiistai 15. joulukuuta 2015

Suomen suosituin tapa harrastaa lintuja



Tuulen kaataman ruokinta-automaatin siemenrunsautta ihmettelee närhi


Talvipäivänseisaus lähestyy, mutta maa on pysynyt sulana. Lunta kyllä satoi Valkeakosken seudulla parikin päivää hyvin runsaasti, koivuja kaatui ja sähkölinjat pätkivät tykkylumen painosta. Tänä päivänä tuo kinosmyräkkä on täydellisesti sulanut. Viime päivien lämpötila on huidellut Valkeakoskella lähellä +10 °C-astetta ja kaikki vesistömme ovat velloneet vapaina.

Ohitettuamme talvipäivänseisauksen päivät alkavat pidentyä VLH:n alueella, pimeä aika lyhenee tammikuussa 14:sta tunnista 13:sta. Kevättalvi etenee, mutta lintujen ruokahuolet eivät ole poistuneet, jos vuoden ensimmäinen neljännes on oleva viime vuosien kaltainen, luminen ja hyytävän kylmä, aina maaliskuulle saakka.
Suomen runsaasta 240 pesimälajista noin 70 jää sinnittelemään meille talveksi, luvussa on mukana myös pöllöt, metsäkanat ja sorsat yms. siivekkäät, jotka eivät ole lintulautavierailijoita. Tammi-helmikuussakin kylmyys, lyhyt valoisa aika, lumi ja jää heikentävät lintujen ravinnonsaantimahdollisuuksia. Luonnonystävien tarjoama talviruokinta auttaa monen talvehtivan linnun selviytymisessä kevääseen. Paljon energiaa sisältävä ruoka auttaa lintuja kestämään koviakin pakkasia.

Ruokinnan aloittaminen - ja lopettaminen

Oikea ajankohta perustaa ruokintapaikka on silloin, kun maa jäätyy tai peittyy lumeen. Aloitettua lintuelatusapua tulee myös jatkaa yhtäjaksoisesti aina siihen asti kunnes keväällä maa on paljas ja sula. Satunnaisesta ruokinnasta ei ole linnuille kuin hetkellistä apua. Pieneltä ruokintapaikalta voi ruoka loppua jo muutaman päivän kestävän lomamatkan aikana. Jos asutusalueella on useita ruokintoja, niin linnut vaihtavat ruokintaa ruoan loppuessa. Taajamien ulkopuolella, harvaan asutuilla alueilla yhteen ruokintapaikkaan tottuneet linnut saattavat jopa menehtyä ruuan loppuessa ankarien pakkasten tullessa.

Keväällä ruokintaa on hyvä siis jatkaa kunnes takatalvien vaara on ohitettu.

Etenkin takatalvien aikana ruokinta voi pelastaa monia talven heikentämiä lintuja ja jo saapuneita muuttolintuja. Pitkälle kesään jatkuva ruokinta ei ole tarpeen sillä siivekkäät luonnosta luo ominaisen ravintonsa. On myös mahdollista, että pesimäaikaan tarjottu helppo siemenravinto heikentää poikasten selviytymistä ja kasvua, koska hyönteisravinnon, proteiinin osuus ravinnosta voi vähentyä siemenruokinnan vuoksi.

Ruokintatavan valinta

Perinteisen lintulaudan ja maaruokinnan huonot puolet ovat, että linnut istuvat ruoan päällä ja pääsevät ulostamaan sen joukkoon, jolloin erilaiset taudit, kuten lintujen salmonella, voivat levitä lintujen keskuudessa. Lisäksi maaruokinta voi houkutella paikalle rottia. Suolistobakteeri salmonella tuhoutuu kuumassa, hyvä keino on heittää lintulaudan alle pari ämpäriä ~80 °C-kraana vettä.

Parasta olisi käyttää ruokinta-automaattia, jonka säiliöstä ruoka valuu alareunassa oleviin kapeisiin kouruihin ruoan kulutuksen mukaan. Linnut istuvat kourun reunalla, jonka päällä oleva lippa räystäineen estää ruokaa kastumasta. Kun käytetään automaattia, jonka säiliö on suuri, ei ruokaa tarvitse olla lisäämässä koko ajan. Monissa tarjolla olevissa ruokinta-automaateissa on useita astinlautoja ja telinettä pystyy tällöin käyttämään samanaikaisesti useampi siipiveikko.  Suositeltava ruokinta-automaattimateriaali on kovasta muovista tai metallin ja muovin yhdistelmä. Ne ovat helppohoitoisempia puhdistaa kuin puusta valmistetut. Siivoamisella vähennetään tautien leviämistä. Lisäksi ruokintapaikan ”kuokkavieraat”, kuten oravat ja harakat ja varikset, eivät pysty ruokailemaan kaikilla malleilla. Talipallot ja -tangot laitetaan tarjolle muovitettuihin metalliverkkohäkkeihin. Kätevintä on ostaa muoviverkottomia talipalloja ja – pötköjä. Tällöin ei ole vaaraa, että linnut tarttuvat verkkoon.
 
Sijainti

Hyvä paikka pihapiirissä on rauhallinen, pensaikolla suojattu paikka, jossa lintujen ruokailu ei keskeydy liian usein ihmisten liikkumisen vuoksi.  Ruokavieraat saavat varsinkin havupuustosta suojaa saalistajiltaan varpushaukoilta ja – pöllöiltä, sekä viimalta. Lintulaudan olisi parempi sijaita yli 10 metrin päässä rakennuksista. Linnut säikähtävät helposti ja voivat hädissään lentää ikkunoita päin

Hyvällä ruokintapaikalla on useita ruokintapisteitä

Useamman ruokintapisteen ruokailupaikka vähentää lintujen keskinäistä kilpailua. Ruokinta voi koostua useasta pisteestä esimerkiksi seuraavanlaisesti: 

• Muutama suurempi ruokinta-automaatti riittävän välimatkan päähän toisistaan.
• Talipallo- ja rasvapötkötelineitä.
• Muutama pieni roikkuva ruokinta-automaatti, jotka voi helposti sijoittaa vaikka pensasaidan sisään. 

Sini- ja talitiainen ovat linturuokintojen vakioasiakkaita.

Mitä kattaukseen?

Siivekkäille kelpaa monenlainen, puhdas ape, kunhan se ei ole pilaantunutta eikä liian suolaista. Suosituimpia talvilintujen herkkuja ovat auringonkukansiemenet, maapähkinät, kaura ja tali. Rypsiä, hirssiä ja pellavaakin voi kokeilla, ne ovat etenkin urpiaisten ja vihervarpusten suosiossa.  Auringonkukan siemenet ovat ruokintapaikan suosituimpia eväitä. Ne kelpaavat etenkin tiaisille ja viherpeipolle sekä punatulkulle. Auringonkukan siemenet. Kuorettomat auringonkukansiemenet vaikuttavat kalliimmilta kuin kuorelliset, mutta niillä on kiistaton etu: linnut voivat hyödyntää kaiken mitä tarjotaan eikä roskaa synny.

Maapähkinät ovat muiden pähkinöiden tapaan linnuille herkkua. Parhaiten ne soveltuvat linnuille murskattuna. Silloin pähkinät ovat myös riittoisampia. Pähkinät ovat etenkin tiaisten ja pähkinänakkelin suosiossa. Pähkinät voi murskata vaikkapa tehosekoittimessa.  Murskaus käy hyvin myös esimerkiksi sukan ja perunanuijan yhdistelmällä. 

Rasva voi olla monessa muodossa: teurasjätettä, silavaa, ihraa tai läskiä. Kaupasta rasvaa voi ostaa myös rasvapalloina tai renkaina, joihin voi olla sekoitettuna erilaisia siemeniä. Rasva on etenkin tiaisten suosiossa. Läskiä voi naulata lautaan ja laittaa sen seinälle tai pylvääseen. Läskin voi myös kääriä minkkiverkkoon ja kiinnittää puun kylkeen.

Muut siemenet

Vilja on perinteistä lintulaudan ruokaa. Ruokintaan on käytetty yhtä lailla ohraa, kauraa kuin vehnääkin. Kaura on ollut ehkä suosituin laji, vaikka sen ravintoarvo ei olekaan kovin korkea. Viljansyöjiä ovat etenkin varpuset ja keltasirkut, myös erilaiset siemensekoitukset voisivat olla yksi vaihtoehto. Rypsi, hamppu ja hirssi löytävät syöjänsä pienistä siemensyöjälinnuista, hempoista, urpiaisista ja vihervarpusista. Eksoottisempaa ravintoa, linnuille kelpaavia siemeniä ovat esimerkiksi unikko, leseet ja erilaiset rikkaruohojen siemenet. 

Rastaille marjoja
Marjat ja hedelmät ovat monien lintujen suosiossa. Esimerkiksi rastaita voi yrittää ruokkia syksyllä talteen laitetuilla ja kuivatuilla pihlajanmarjoilla. Myös omenat ja muut hedelmät kelpaavat samoille linnuille. Marjat ja hedelmät voivat houkutella myös punarintoja, rautiaisia, mustapääkerttuja sekä tilhiä. 

Älä ruoki 

Lintuja ei pidä ruokkia kinkunrasvalla, vettyneillä kaurahiutaleilla, eikä millään mikä on homeista, maustettua tai erityisen suolaista. Linnut eivät yleensä syö ruista tai riisiä. Myöskään leivän tai leivänmurujen tarjoaminen lintulaudalla ei ole suositeltavaa; leipä vain täyttää vatsat, mutta ei ole linnuille kovin ravitsevaa. 

Muista! 

Ruokinnalla tai sen läheisyydessä olisi hyvä olla tarjolla myös hienoa soraa tai hiekkaa, jota linnut tarvitsevat lihasmahaansa ruoan jauhaantumisen edistämiseksi.

Ruokinta taloyhtiöissä tai oman pihan ulkopuolella

Taloyhtiöillä voi olla omat ohjeensa lintujen ruokinnasta.  Jotta turhat torat vältettäisiin, kannattaa miettiä yhteisen ruokinnan perustamista muiden asukkaiden kanssa pihalle paikkaan, jossa ruokinta ei aiheuta kenellekään häiriötä.

Ruokintojen laittamista kuntien ja kaupunkien viheralueille koskeva säännöstö vaihtelee paikkakunnittain. Asia on hyvä selvittää ympäristöviranomaisilta ennen ruokinnan perustamista. Ruokintaan pitäisi aina kysyä maanomistajan suostumus. 

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 14.12.2015

Teksti ja kuvat: Risto Vilpas

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Pidä silmät auki kaamoksessa

Eihän tuolla maastossa enää mitään ole, pelkkiä tiaisia, pikkuvarpusia ja punatulkkuja vaan, joku mustarastas jossain.
Väärin, väärin - todella väärin!

Joulukuinen hernekerttu Tuusulassa, kuva Micha Fager


Ympäri Suomea aktiiviset lintuharrastajat löytävät yhä monia mielenkiintoisia talvilajeja. Kirkkonummella on harjalintu. Valkopäätiaisia on löydetty Espoosta, Helsingistä ja Saarijärveltä. Lahdesta löytyi amurinvästäräkki, Lohjalta virtavästäräkki ja Etelä-Karjalasta ilmoitettiin keltavästäräkki. Ihan perusvästäräkistäkin on joulukuun ensimmäiseltä viikolta Suomesta 20 havaintoa yhteensä 75 linnusta.

Valkopäätiainen Helsingissä, kuva Jarmo Koistinen


Helsingistä puolestaan löytyi hippiäisuunilintu, hernekerttuja Tuusulasta ja Jyväskylästä. Tavallisemmista lajeista mustapääkertuista on tehty kuukauden ajalta 55 havaintoa 58 yksilöstä. Samoin pähkinänakkeleista on Suomesta kuukauden ajalta ilmoitettu 303 havaintoa yhteensä 360 yksilöstä.

Helsingin hippiäisuunilintu, kuva Timo T. Leppänen
Kaivakaahan siis kiikarit kaapeista ja lähtekää ulos, tarkistakaa kaikki puissa ja pensaissa ja maassa ruokailevat pikkulinnut, peruslajien joukosta voi löytää vielä ihan mitä vaan!

Mustapääkerttu Kuusamossa, kuva Timo Talala
Teksti: Olli Haukkovaara





maanantai 23. marraskuuta 2015

Syksyn erikoispiirteenä ovat vaelluslinnut

Suoranokkaisella siniharmaalla pähkinänakkelilla on voimakaspyrstö ja vahvat nilkat joiden avulla se kiipeää pitkin puunrunkoja niin ylös, vinosti kuin myös pää alaspäin. Kuva: Risto Vilpas


Muuttolinnut muuttavat keväällä Suomeen ja syksyllä pois Suomesta, mutta syksyllä taivalta taittavat myös vaelluslinnut. Varsinaisia muuttolintuja ne eivät ole, eivätkä ne lennä tiettyä reittiä vuodesta toiseen, vaan ne ovat epäsäännöllisesti liikekannalla sapuskatarpeen tullen.
Tiaiset, tikat, pöllöt, pähkinähakki ja pähkinänakkeli ovat lajityypillisesti vaelluslintuja. Kullakin vaelluslintulajilla on oma ravintonsa, eräinä vuosina ovat liikkeellä käpytikat, toisena pyrstötiaiset ja kolmantena vaikkapa Siperiasta maahamme joinakin syksyinä saapuvat pähkinähakit. Tarkkojen aistiensa avulla ne löytävät sembramännyt, joiden siemenet ovat hakkien lempiruokaa.
Valkoselkätikkoja ja pähkinänakkeleita
Tämän syksyn erikoisuutena ovat olleet valkoselkätikat ja pähkinänakkelit. Valkoselkätikalla on ollut peräti ennätysvaellus, joka jatkui vilkkaana marraskuulle asti. Lokakuun viimeisellä viikolla lintuharrastajat kiikaroivat Suomesta yli 300 valkoselkätikkayksilöä ja VLH:n alueella on tavattu syksyn aikana 10-20 lintua. Valkeakosken Lintuharrastajat ovat ilmoittaneet valkoselkäisistä nakuttajista, muun muassa Rapolanlahdelta, Lotilansalmelta ja Tykölänjärven rantalehdosta.
Valkoselkätikalla on selkä ylhäältä ja hartiat mustat, sen takaselkä on valkoinen ja vatsapuoli juovainen, käpytikalla alapuoli on juovaton, myös sen selkä on musta alas asti, valkoisilla selkälaikuilla korostettuina. Kuva: Juha Leuhtonen
























Pähkinänakkeleiden vaellus on ollut hieman vaisumpaa.  VLH:n alueella on lintulautojen antimien; auringonkukan siementen ja pähkinätarjonnasta nauttineita nakkeleita yhytetty kuusi, mukaan lukien Koskissa Ulvajanniemessä omakotitalon linturuokinnalla, sekä Rauttunlehdon luonnonsuojelu alueella, että Ritvalan, Huittula
nharjulla havaitut siivekkäät.
Mielenkiintoisista lintuhavainnoista voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: valkeakosken.lintuharrastajat@gmail.com tai soittaa VLH ry:n puheenjohtajalle Olli Haukkovaaralle,  puh 040 502 5023 tai ilmoittaa hänelle lintuhavainnosta WhatsApp pikaviestipalveluun.
Teksti: Risto Vilpas, julkaistu Valkeakosken Sanomissa 19.11


lauantai 21. marraskuuta 2015

Chummihuumaa

Ruuhkaa popparitarjoilun ääressä

Muutaman vuoden ehdin miettiä miten chum toimisi Suomessa ja erityisesti täällä sisävesillä. Chum on siis kalapohjainen syötti jota käytetään valtamerilinturetkillä lintujen houkuttelemiseksi veneen lähelle. Ohjeita on monia, valitsin niistä tämän brittien reseptin.

Eli 50% kalanpaloja / kalanperkeitä, 35% vettä ja 15% öljyä (itse käytin ihan tavallista halpaa rypsiöljyä), sekoitetaan ja sitten pakastepusseihin ja pakastimeen. Kannattaa laittaa pussien väliin leivinpaperia etteivät ne jäädy kíinni toisiinsa. Tulevan kuljetuksen kannalta helpointa oli laittaa ne ämpärissä arkkupakastimeen.

Tein chummia noin 6 kg, puolet siitä olisi hyvin riittänyt. Eli sen tarkoituksena on houkutella lintuja lähelle. Jäätyneet möykyt kelluvat ja sulavat hiljalleen vedessä. Öljy ei tietenkään jäädy, mutta ehtii saamaan kalanpaloista riittävästi "aromeja". Veden pinnalle leviävä "kalaöljy" tuoksuu lokkilintujen mielessä varmaankin vastustamattomalle.

Chummin lisäksi tarvittiin popcornia, tein niitä noin muovikassillisen. Se riitti nippanappa, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut toinenkin kassillinen. Poppareiden on muuten parempi antaa jäähtyä kunnolla ennen muovikassiin kaatamista, tämän kirjoittajalla ensimmäinen erä ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä, pussin pohja suli ja popparit valuivat keittiön lattialle. Erityisesti lokkilinnut pitävät popcornista (valtamerilinnuille se ei kuulemma toimi) ja pysyvät lähellä niin kauan kuin poppareita piisaa. Lisäksi popcorn kelluu erittäin hyvin, voittaa siis leivänpalat mennen tullen.

Poppari napattu!


Testipaikaksi valitsin Verhonkulman laiturin Vanajanselän rannassa, kahdesta syystä. Selällä on vielä paljon lokkeja ja tuuli kävi sopivasti rannasta selälle päin. Saapuessamme paikalle laiturin edustalla oli vain merilokki ja kaksi harmaalokkia. Kaukana selällä ja Heinunlahden suunnalla näkyi arviolta kymmenkunta lokkia. Heti ensimmäisten chummipalojen järveenheiton jälkeen lähellä olevat lokit kiinnostuivat, mutta eivät tulleet kuitenkaan laiturin luo. Kaadoimme popcornit veteen chummin sekaan ja jätimme vielä noin 5 kg kalanperkeitä laiturin reunalle. Veteen kalaa / perkeitä ei parane heittää koska ne painuvat heti pohjaan.

Tämä harmaalokki erosi täysin kaikista muista tumman selkänsä ja suhteellisen vaalean päänsä vuoksi


Tämän jälkeen vetäydyimme rantaan noin 50 metrin päähän. Lähellä olleet lokit uskaltautuivat jo laiturin luo ja ilmeisesti haju levisi järvelle koska parin kilometrin päästä ohi lentäviä lokkeja alkoi kääntyä meitä kohti. Pian lokkeja saapui selältä kaikista suunnista, lopulta niitä paikalla oli noin 90, joista noin 50 kalalokkeja, noin 40 harmaalokkeja, sekä 2 merilokkia. Etenkin laiturille jääneet popparit ja kalanperkeet houkuttelivat paikalle nopeasti myös harakan, hetkeä myöhemmin korppi kierteli päällä mutta ei uskaltanut laskeutua ja lopulta aterialle tuli myös yksi varis.

Korppi ei uskaltanut laskeutua


Arvioimme että chum keräsi eteemme lokit ainakin noin 10 km² alueelta. Ainoastaan kaukana, aivan selän vastarannan tuntumassa lentäneet lokit eivät lähteneet lentämään toiselle puolen selkää, eikä myöskään noin 30 kalalokin parvi joka oli hakkuilla keskellä selkää Iso-Pyterin tuntumassa.

Nuori harmaalokki


Kalalokit olivat ruokavieraista ehkä kuvauksellisimpia, ne tanssivat veden pinnassa kuin merikeijut ikään, poimiessaan poppareita suoraan lennosta. Isompien lokkien oli laskeuduttava veteen saadakseen poppareita nokkaansa. Tällä kertaa ei tullut pikkukajavaa tai isolokkia, harvinaisemmista puhumattakaan, mutta chum vakuutti kyllä täysin! Ensi kerralla sitten vain pari kiloa chummia, kaksi muovipussillista poppareita ja läjä kalanperkeitä rannalle.

Ketterät kalalokit olivat kuvauksellisia


Suosittelen kokeilemaan! Etenkin laridisteille tämä voi olla hyvä tapaa jatkaa harrastusta avokaatopaikkojen sulkeutuessa lähivuosina. Kuka saa ensimmäisen rarilokin chum aterialle? ;)

Harakka uskaltautui ensimmäisenä kalanperkeille

perjantai 23. lokakuuta 2015

Naakat ovat kirkkomaiden kasvatteja
























Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 22.4.2015

Kuuluvalla ”kja, kja” -äänellään viestittävät naakat ovat iän kaiken rikastuttaneet seutumme äänimaisemaa, joidenkin mielestä liiankin kanssa. Perinteisesti naakat hyväksyvät pesimäpaikoikseen vanhan arkkitehtuurin luomuksia, niin tehtaiden tiilikoristeisia syvennyksiä, kuin vanhojen kerrostalojen sokkeloisia ullakoita.

Sosiaaliset ja pariuskolliset naakat ovat tiiviisti yhdessä koko elämänsä ajan. Ne kihlautuvat noin kahdeksan kuukauden ikäisinä, sukukypsiä ne ovat noin kaksivuotiaina. Laji on kaikkiruokainen ja hyödyntää aterialistallaan kasveja, hyönteisiä ja ruoanjätteitä.

Suomessa elelee noin 200 000 naakkaa

Suomessa pesii arviolta 100 000 naakkapariskuntaa, ja lintu on levittäytynyt jatkuvasti yhä pohjoisemmaksi. Naakka on varsin oppivainen ja pitkäikäisenä lajina se muistaa hyvin. Vaikka naakkoja on nykyään paljon, se on rauhoitettu, ja lupa haittanaakkojen hävittämiseen on anottava alueellisilta ympäristökeskuksilta. Luvatta tapetun naakan ohjeellinen arvo on 101 euroa.

Ennen naakkoja pidettiin jopa kuoleman ennelintuina. Tarina kertoo, että kun vuonna 1628 ammuttiin naakka Naantalin birgittalaisluostarin katolta, panos sytytti kirkon palamaan ja se paloi kokonaan. Ehkäpä tämän vuoksi nykyään seurakunnat suhtautuvat myönteisesti naakkaan ja rakentavat usein niille pesäpaikkoja kirkkoihin korjausten yhteydessä.

Naakka rakentaa pesän huhtikuussa

Tämän päivän naakat eivät karta uudempaakaan infrastruktuuria, vaan ne pesivät mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Sekä koiras että naaras osallistuvat rakentamiseen. Koiras tekee pääosan rakennerungosta oksista ja heinänkorsista. Naaras huolehtii pesänvuorauksesta karvoilla, höyhenillä ja mudalla.

Jos kiinteistön ympärillä lentelee paljon naakkoja, kannattaa asentaa savupiipun ja hormin päälle tukeva sinkitty teräslankainen niin sanottu minkkiverkko.  Tavallinen kanaverkko ei pitkään naakkoja pidättele. Ikävä kyllä, naakka tekee tiukasti vuoratun pesän syvälle hormiin ja perustaa uuden pesänsä entisen päälle joka vuosi. Ne ahkeroivat jopa useiden metrien korkuisia pesiä, kerrostalojen ilmanvaihtohormeista on löydetty jopa neljän metrin korkuisia pesiä. Hormien puhdistustyö on yksinkertaista, mutta työlästä.  Pesiä ei useinkaan saada pois pudottamalla, vaan ne on poistettava alakautta. Yhden hormin tyhjentämiseen voi mennä useampi tunti. Pesän poistossa pitää myös muistaa suojautua hyvin, hengitys pitää suojata hyvin.

Teksti ja kuva Risto Vilpas

tiistai 20. lokakuuta 2015

Sääksen saalis

Piirros: Olli Haukkovaara



Olin 7.7.1984 Rainer Häggblomin kanssa retkellä Valkeakosken Vähäjärvellä, kun paikalle tuli kalasääski saalistamaan. Tapansa mukaisesti se syöksyi veteen, räpiköi hetken saaliinsa kanssa ja nousi lentoon. Yllättäen huomasimme saaliina tällä kertaa olevan piisamin!

"Pohjolan Linnut Värikuvin" kertoo sääksen ravinnosta seuraavaa: "Ravintona miltei yksinomaan kalat.  Linkola ei ole todennut sadoilla tutkimillaan pesillä koskaan muun ravinnon kuin kalojen jätteitä. Varhain keväällä ennen jäiden lähtöä on sääksen nähty joskus pyydystävän sammakoita tulvarannoilta (Hilden ja Linkola).

Aivan poikkeuksellisesti linnun on todettu pyydystävän 3 pilkkasiiven untuvikkoa (Bergmann) ja Simon ulkosaaristossa huhtikuussa 1940 jäniksen (Räsänen). Kaloista lienevät hauki ja särkikalat, mm. lahna, tärkeimpiä.

Talvehtimisalueillaan tropiikissa laji pyydystää kalojen ohessa merikäärmeitä ja kookkaita kotiloita."




Tämä artikkeli on julkaistu aiemmin Emäpitäjän Ornitologin numerossa 1-2/1984 joka on samalla 10-vuotisjulkaisu, sivuilla 77-78. Kirjoittaja on Olli Haukkovaara.

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Sumuisen sunnuntain syysretki

Pyrstötiainen Lapinnokassa. Kuva Ville Työppönen

Syysretki VLH:n alueen lokakuun parhaille lintupaikoille houkutteli mukaan vain 2 jäsentä. Retkelle lähtivät Boris ja Elise Jakobsson, oppaina toimivat Ville Työppönen ja Olli Haukkovaara. Ei siis mikään yleisömenestys mutta mukava retki joka tapauksessa.

Mahdollisia Matti ja Maija Myöhäisiä odoteltiin Valkeakosken kaupungintalon parkkipaikalla aamusumussa, tilhiä katsellen, mutta kun muita ei tullut, lähdettiin pian liikkeelle kohti Ritvalaa. Ensimmäinen kohde oli Ritvalan Vähäjärvi. Rantapusikoissa oli pientä kuhinaa; tali- ja sinitiaisia, pikkuvarpusia, keltasirkkuja ja kaksi pajusirkkua.

Torniin kiivettyämme alkoi pieni tuulenvire ja sumukin alkoi hiljalleen hälvetä. Järven ainoalla vesikivellä kökötti harmaahaikara, varikset seuranaan. Pian tuli näkyviin parikymmentä isokoskeloa, joiden joukossa oli myös yksi uivelo. Sinisorsien ääntä kuului sumusta järven perältä, mutta vain yksi oli näkösällä. Ehkä siellä olivat ne 140, jotka Kallion Jussi näki pari päivää sitten.

Vatastentietä jatkettiin takaisin kohti Sääksmäkeä ja sieltä Saarioisjärvelle, Jutikkalaan Lapinnokan tornille. Viidennumeron pengertieltä silmiin osui vanha merilokki, mutta ei muuta sen kummempaa.

Boris ja Elise seuraavat pyrstötiaisten touhuja, Kuva: Olli Haukkovaara







































Jutikkalanharju oli yllättävän hiljainen, parin viikon takaiset peukaloiset ja punarinnat olivat lähteneet jo etelään. Tornilla oli kumminkin mukavasti elämää. 14 pyrstötiaista tuli aivan tornin viereen ennenkuin jatkoivat joen yli Päivänpesään. Järvellä oli vielä ihan mukavasti vesilintuja; 40 haapanaa, 25 sinisorsaa, 2 tavia, 2 tukkasotkaa ja 20 telkkää, poistuessamme järvelle laskeutui äänten perusteella myös laulujoutsenia. Saarioisjärven paras laji oli kuitenkin luhtakana, joka nopeasti vastasi Päivänpesän puolelta atrappiin jota kännykästä hetki soitettiin.

Saarioisjärveltä jatkoimme sitten oranssiliivisten hirvimiesten ohi kohti Eldoradoa ja Klondykea eli Linnasten ja Käyrälän peltoaukeita. Pelloilta ei nyt sumun seasta paljoa löytynyt; korppeja siellä täällä, isoja räkättirastasparvia, yksinäinen punakylkirastas. Aurinkoinen aamu olisi varmasti tarjonnut hieman enemmän, ehkä sinisuohaukan tai jonkun muun petolinnun.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä Konhonvuolteella, missä seurasimme läheltä aamun kolmannen koskelolajin eli neljän tukkakoskelon kalastusta. Pari silkkiuikkuakin oli paikalla. Sieltä sitten kohti Koskia, pari lounaaseen päin vaeltavaa käpytikkaa näkyi matkalla.

Ja iltapäivällä sää sitten selkeni... puheenjohtajan pihassa pomppi punarinta ja järripeippo poikkesi ruokinnalla. Sellainen syyssunnuntai tällä kertaa,


perjantai 16. lokakuuta 2015

Hanhia kurkien jälkeen

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 16.10.

Kuten Valkeakosken Lintuharrastajien pitkäaikainen jäsen, Jorma Ahola aikaisemmin lehdessä kirjoitti. Kurkien massamuuton jälkeen taivaan täyttivät hanhet, erityisesti valkoposkihanhet, mutta myös sepelhanhia ja metsähanhia on seudullamme tavattu. Aivan viimepäiviin saakka on noin VLH:n toimialueella tavattu suuriakin hanhiparvia, muun muassa Mallasvedellä Pälkäneen puolella 150 siivekkään, Lempäälän, Ahtialanjärvellä noin 200 linnun kiertelevä parvi, sekä Vanajan, Leppäsaarten edustalla noin 180 paikallista hanhea.

Valkoposkihanhi on kaunis, enimmäkseen arktisilla saarilla Novaja Zemljalla, Huippuvuorilla ja Grönlannissa pesivä hanhi, jonka Valkeakoskella tapaa useimmiten vain syksyisin kuntamme yli läpimuuttavana.  Lajin korkealla, suoraviivaisesti muodostelmissa matkaavat parvet muistuttavat jossain määrin samoina ajankohtina matkaavia kurkiauroja.

Hanhilaji muistuttaa jonkin verran seudullamme asustavaa lähes joutsenen kokoista pohjoisamerikkalaista, linnustoomme lähinnä, metsästyslajiksi istutettua kanadanhanhea, mutta siitä sen erottaa parhaiten koko.  Valkoposkihanhi on kotoista heinäsorsaamme vain hieman suurempi.
Yksistään lokakuussa, Valkeakosken Lintuharrastajien toimialueella muun muassa Koti-Koskissa, Lempäälässä, Akaassa ja Pälkäneellä valkoposkihanhia on kiikaroitu niin taivaalta kuin sänkipelloilta lähes 9000 lintua.


Teksti ja kuva Risto Vilpas

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Nokipannukahvia ja arktisia vesilintuja



Viikonloppuna vietettiin kansainvälistä Euroopan ja Keski-Aasian kattavaa EuroBirdwatch - tapahtumaa. EuroBirdwatchiin osallistuu vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä sekä yleisötapahtumissa että omatoimisesti retkeillen. EuroBirdwatchin tärkein tavoite on herättää kiinnostusta muuttolintuja ja niiden suojelua kohtaan. Valkeakosken Lintuharrastajat järjestivät sen puitteissa sunnuntaina yhteisstaijauksen eli yhteismuutontarkkailun Riuttasaaressa Mallasselän rannalla.


Riuttasaareen saapui aamulla 8 lintuharrastajaa, sunnuntaiaamu varmaan hieman verotti osallistujia vaikka keli oli hyvä. Tosin kahta viikkoa aiemmin geokätköilijöiden nokipannu-aamukahvitapahtumaan Akaan Terissaaressa osallistui sunnuntaiaamuna 35 ihmistä. Mikä pitää lintuharrastajat sängyssä mutta saa geokätköilijät liikkeelle? Etenkin kun syysmuutto on vielä vilkasta ja oli mahdollisuus nähdä paljon läpimuuttavia lintuja.

Etelätuuli toki heikensi muuttoa, mutta muutaman aamutunnin aikana nähtiin kuitenkin ihan mukavasti lintuja, sekä paikallisia että muuttavia:
hanhia meni yksi noin 40 linnun parvi, alleja 2 + 9 + noin 40, jouhisorsia  1 + 7, lapasotkia 9, haapanoita 7 + 20 + 40 + 15, joutsenia 2 viiden linnun parvea, kuikkia 7 m ja 3 p. Selältä löytyi myös 7 merimetsoa, 11 tukkakoskeloa, isokoskeloita, silkkiuikkuja, merilokki yms. Saaren yli muutti myös järripeippoja ja urpiaisia, paikallisena oli palokärki aivan staijipaikan vieressä, tiltaltti, pyy, puukiipijöitä, hippiäisiä ja tiaisia.

Reinikan Jyrin keittämä nokipannukahvi oli TODELLA HYVÄÄ! :)





































Ensi vuonna taas uudelleen, katsotaan sitten löytyisikö vielä houkuttelevampaa paikkaa.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Kurkiaurat halkoivat Etelä-Pirkanmaan taivasta – myös hanhet vauhdissa

Sunnuntain kaltaista kurkien ylilentoa ei seudulla ole monesti nähty, jos ollenkaan. Kuva: Olli Haukkovaara























Julkaistu 28.9. Valkeakosken Sanomissa

Sää kylmeni sunnuntaina 27.9. raikkaiden pohjoistuulien myötä, mikä edisti kurki- ja hanhiaurojen ilmaantumista Valkeakosken ja sen ympäristön kuntien taivaalle.

Eri puolilla Valkeakosken Lintuharrastajien toimialuetta kiikaroitiin erityisesti kurkia. Kangasalan, Kirkkoharjun näkötornista ynnättiin päivän aikana tuhansia pitkäkauloja.  Lempäälän Pyhällön lintutornista summattiin yli 8 000 lintua, joista peräti 3 250 kurkea liihotti tarkkailupisteen ohi vain 20 minuutin aikana.

Luonnollisesti samoja, äänekkäästi ja trumpettimaisesti GRRRK-GRRRK töräytteleviä parvia havaittiin myös Valkeakosken yläilmoissa alkumatkallaan kohti talvehtimisseutuja: Pohjois-Afrikkaa, Lähi-itää sekä Kaakkois- ja Lounais-Eurooppaa.

Valkeakosken Lintuharrastajien puheenjohtaja Olli Haukkovaara oli yhteydessä VLH:n alueen eri lintutarkkailijoihin. Hänen päätelmänsä oli, että pelkästään Valkeakosken Lintuharrastajien toimialueen yli matkasi sunnuntaina yli 14 000 kurkea, mikä lienee alueen kurkihistorian kovimpia tuloksia.

Valkoposkihanhet vauhdissa

Kurkien lisäksi muuttomatkavauhtiin 27.syyskuuta yltyivät myös arktisten seutujen kasvatit, valkoposkihanhet. Lintuharrastaja Jussi Kallio osui oikealle paikalle Akaan, Kylmäkosken, Käyrälän pelloille.  Suurikkalankorven ylitti komea 230 muuttavan linnun auramuodostelma. Muuttoparvien ääni muistuttaa koiran haukuntaa. Hanhia löytyi myös paikallisina sänkipelloilta puintijätettä näykkimässä, muun muassa Tarttilan, Linnaisten sekä Sillantaan niityillä ruokaili noin 50 yksilön parvet. Kaiken kaikkiaan seudultamme laskettiin noin parisentuhatta hanhea. Aikaisemmin valkoposkihanhia tavattiin Suomessa vain läpimuuttajina, mutta on nykyisin ne pesivät muutaman parin voimin myös Hämeen järvillä Lajin talvehtimisalueet löytyvät Pohjanmeren ympäristöstä.

Valkoposkihanhia tavattiin muun muassa Päivölän Sillantaan pelloilla. Kuva: Risto Vilpas

Teksti: Risto Vilpas 28.9.2015

Komeaa kurkimuutto ja muuta mukavaa seassa


Yksi sunnuntain sadoista kurkiparvista, Kuva Olli Haukkovaara
Viimeisetkin kesän rippeet katosivat viikonloppuna, tuulen käännyttyä vihdoin pohjoiseen. Se näkyi heti myös lintumaailmassa, kun Pohjanmaan kurjet sunnuntaina 27.9. ottivat vihdoin ilmaa siipien alle ja suuntasivat etelään. Tästä liikkeellelähdöstä kehittyikin sitten paitsi koko Pirkanmaan mittakaavassa (noin 16 000 kurkea) niin myös VLH:n mittakaavassa (noin 14 000 kurkea) jälleen uusi ennätys. Koko päivänä Pirkanmaalla arvioitiin muuttaaneen jopa 40 000 kurkea, viimeisten mennessä kohti etelää vielä iltahämärissä. Komea rysäys nähtiin Lempäälän Pyhällön tornista, minkä ohitti 20 minuutissa 3250 kurkea.

Todella hienoa tätä kurkimuuttoa olikin katsella ja moni pääsi parvia ihailemaan, viimeisiä isoja parvia meni vielä tänään maanantaina aamupäivällä Valkeakosken yli.

Kuva: Petteri Hurme
Valkeakosken Jyräänmäen vesitorni on yksi parhaita alueemme muutonseurantapaikkoja. Näkyvyyttä on ympäristöön 360 astetta, mutta kuten arvata saattaa, kovalla muutolla tornissa pitäisi olla vähintäin kaksi, mieluummin vaikka neljä muutontarkkailijaa, kullakin oma sektori seurattavana. Tässä Petteri Hurmeen ottamassa kuvassa Olli Haukkovaara laskee kurkia, jotka menivät Petterin selän takaa hänen seistessään Korkeakankaan laskettelurinteen päällä.

Jyräänmäestä havaittiin muutakin mukavaa, myöhäinen metsäkirvinen lensi tornin ohi etelään, samoin 5 aikaista pulmusta, 18 haarapääskyn parvi meni myös vauhdilla kohti Afrikkaa. Harvemmin sitä samana päivänä näkee pulmusia ja haarapääskyjä! Lisäksi muutti hiirihaukkoja, varpushaukkoja, sinisuohaukkoja, tuulihaukkoja, sepelkyyhkyjä, peippoja ja järripeippoja, västäräkkejä, niittykirvisiä yms.

Sunnuntaina havaittiin myös hanhimuuton alkua; muutamia tuhansia valkoposkihanhia ja metsähanhia nähntiin eri puolilla. Muistakaapa ensi viikonloppuna yhteisstaijaus Riuttasaaressa aamulla!

torstai 24. syyskuuta 2015

Lämpimän lintusyksyn tähtihetkiä

Julkaistu Valkeakosken Sanomissa 24.9.2015

Useimmat hyönteissyöjälinnut ovat lähteneet Suomesta. Sieppoja, kerttuja ja tiltaltteja joutuu jo toden teoin kiikaroimaan. Pääskyjen pääjoukotkin ovat jo muuttaneet Hämeestä, vain haarapääskyjä tavataan yleisemmin Etelä-Pirkanmaan ilmatilasta. Niittykirvisiä kuulee vielä useasti, kuten västäräkkien kutsuääniäkin.
Iltapäivisin Valkeakosken Lintuharrastajien aktiivijäsenet ovat havainneet Tarttilan ja Linnaisten peltoaukeilla kymmeniä taivaalla kaartelevia, etelään suuntaavia haukkoja, erityisesti varpus- ja hiirihaukkoja sekä muutamia mehiläishaukkoja.

Syksyn eliittisiivekkäät

Varsinaisten lintuharvinaisuuksien suhteen lempeän lämmin syksy on ollut antoisa. Lyhyen aikavälin harvinaisten siivekkäiden tarjonta on ollut poikkeuksellisen laadukasta. Erityisiä bongareiden silmäniloja ovat olleet nuoret arosuohaukat, joiden huikea, kymmenien lintujen rynnistys ruoho- ja pensastasangoilla Kaakkois-Euroopasta on huomattu eri puolilla Etelä-Suomea. Invaasio tavoitti myös VLH Ry:n toiminta alueen, arojen kasvatti kiikaroitiin muun muassa Vesilahdella, Mantereenjärvellä sekä Lempäälän, Ahtialanjärvellä. Arosuohaukka muistuttaa kotimaista sinisuohaukkaa, mutta se on tätä kooltaan huomattavasti pienempi, kapeasiipisempi ja yleisvaikutelmaltaan hontelompi. Linnun lento on keveää ja tiiramaista. Arosuohaukka on maassamme harvalukuinen, viime vuosina runsastunut vieras, laji talvehtii Afrikassa ja Lähi-idässä.

Nuoren arosuohaukan hyvä tuntomerkki on selvä kellanvalkean ja viiruton kaulavyö. Kuva: Jani Vastamäki


Haarahaukka Tarttilassa

Toinen lintupetomaailman yllättävä havainto oli kotkamaisen, siipiväliltään jopa 155cm haarahaukan liitely Sääksmäen, Jutikkalan pelloilla. Lennossa se on hervottoman oloinen, pitkäsiipinen ja sen pitkä pyrstö on lievästi lovipäinen, joskaan lovi ei näy, jos linnun pyrstö on levitettynä. Haarahaukka lentää liihotellen, liitää lievästi alaspäin kuperin siivin ja kaarrellessaan kiertää alinomaa pyrstöään sivuttain. Nuori lintu on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Haarahaukka viihtyi Munteen maisemassa monen alan harrastajan iloksi 3.-8.9..
Haarahaukalla on lajille ominainen tapa kärkkyä helppoa ravintoa kaatopaikoilta ja moottoriteiden varsilta. Suomessa se on tulokaslaji, joka yleistynyt 1930-luvulta alkaen ja nykykannaksi arvioidaan 10–15 paria. Haarahaukat talvehtivat trooppisessa Afrikassa ja Lähi-idässä, jonne ne muuttavat elo–lokakuussa ja palaa huhtikuun puolivälistä alkaen.

Haarahaukka nuorukainen on kauttaaltaan vaalean pisaratäpläinen. Kuva: Markku Ranta-Eilola

”Turr-turr” turturikyyhky

Kehräävästä ääntelystään tunnetulla turturikyyhkyllä, on niin sanottu onomatopoeettinen nimi, kuten ”pulputtavalla” pulullakin ja kulttuurilintu se onkin lähes kesykyyhkyn tapaan. Siro ja pitkäpyrstöinen turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen, selkäpuolelta mustatäpläisesti ruosteenruskea ja sen kaulansivulla on soikea, mustavalkea kaulasepel.
Lintulaji tavattiin Suomessa ensi kerran vuonna 1953 ja ensi pesintä varmistettiin 1979 Lappeenrannassa. Nykyisin sein harvalukuinen pesimälintu Kaakkois- ja Etelä-Suomessa, sen pesimäkanta on alle 10 paria. Pirkanmaalla lintu ei ole pesinyt lainkaan ja vierailijanakin se on erittäin harvinainen. Talvet turturikyyhky viettävät trooppisessa Afrikassa.  Valkeakoskelta turturikyyhky yhytettiin 5.9. Metsäkansasta, pellon sähkölinjalta. Kaikki lintukuvat ovat paikanpäällä kuvattuja.

Turturikyyhky on vain räkättirastaan kokoinen. Kuva: Juha Leuhtonen












Teksti: Risto Vilpas 24.9.2015

perjantai 11. syyskuuta 2015

Nettipelejä lintuharrastajille, huviksi ja hyödyksi


Heinäkuun lintuillassa kerroin paitsi älypuhelimen käytöstä lintuharrastuksessa niin myös netistä löytyvistä suomalaisille sopivista lintuharrastuspeleistä, joista osa on puhdasta hupia mutta osaa niistä voi käyttää myös oman lajintuntemuksen kehittämiseen. Lupailin näistäkin sitten laittaa koosteen jakoon. Tässä se nyt on, olkaa hyvä... :)

1. Swarovski Birding Game


Tämä on Swarovskin hyvin toteutettama englanninkielinen määrityspeli, jota voi pelata kolmella eri vaikeustasolla, aloittelijasta kokeneeseen määrittäjään. Pelin taustana on aitoja lintupaikkoja ja määritettavät lajit ovat nillä esiintyviä lajeja, pelin äänimaailmakin on mukavan aito. Omaa edistymistä voi seurata jos luo tunnukset, mutta myös ilman tunnuksiakin voi pelata.

2. BirdLife Visa



BirdLife Visassa yritetään ratkaista sanallisia tai kuvallisia monivalintatehtäviä. Mitä nopeammin vastaat oikein, sitä enemmän saat pisteitä. Kysymyksiä on yhteensä 10 kappaletta ja pelin jälkeen pelaaja näkee yhteenvedon omista tuloksista. Parhaiden pärjänneiden rekisteröityneiden pelaajien tulokset listautuvat Top 10 -listalle. 
Pelissä arvotaan kuukauden välein yksi voittaja. Voittajien nimimerkit näkyvät voittaja -luettelossa.

3. HINT Birdid



Birdid on tarkoitettu sinulle, joka haluat oppia lisää linnuista ja saada todistuksen määritystaidoistasi. Voit suorittaa virallisen kokeen joko oman maasi linnuista tai koko läntisen palearktisen alueen linnuista ja saada todistuksen lintujentuntemuksesta. Voit myös osallistua Nord-Trøndelag University Collegen kenttäkursseille eri puolilla läntistä palearktista aluetta tai opiskella lintuja itsenäisesti harjoitusosiossa.

Huom. valitse suomenkieli sivun alaosasta.

4. Bird Quiz Computerbirding




Computerbirding on valokuviin ja videoihin perustuva määrityspeli jota voit pelata myös kolmella tasolla aloittelijasta experttiin. Valitse ensin kieleksi suomi ja sen jälkeen vaikeustaso.

5. Lintupalapelejä



Ja viimeisenä puhdasta hupia :) Lintupalapeleja on yhteensä parisataa ja vaikeustasoja on parikymmentä, haastetta siis riittää lapsista aikuisille.


Lopuksi: jos tiedätte muita tämän tyylisiä suomalaisille lintuharrstajille sopivia sivustoja niin laittakaa kommentteja ja ehdotuksia uusista sovelluksista tai kommentoikaa näitä yllä mainittuja sivustoja.