perjantai 3. lokakuuta 2014

Jäämereltä pukkaa... Suula!

"Nuori suula" kuvaaja Dick Daniels (http://carolinabirds.org/) - Licensed under Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 via Wikimedia Commons






























Torstai iltana 2. lokakuuta Martti "Mara" Raekunnas löysi Hattulan Lehijärveltä nuoren suulan. Upea löytö, jonka moni ehti jo saman iltana bongaamaan. Suula lähti illalla kohti Vanajanselkää ja odotukset olivatkin heti korkealla, saadaanko suulasta seuraavana päivänä uusi laji VLH:n alueelle. Myös Pirkanmaan bongarit olivat toiveikkaina uuden lajin saamisesta Pirkanmaan lajiluetteloon. Suulasta tulikin heti samana iltana uusi laji VLH:n alueelle, kun se jäi nukkumaan keskelle Vanajanselkää. Hienoa! Tai no, näkihän Heikki Kasurinen suulan Valkeakoskella joskus, mutta... sitähän ei lasketa kun havaintoa ei ole koskaan tarkastettu... Jokatapauksessa, tuostakin vanhasta havainnoista on jo noin 50 vuotta, eli aika lailla historiaa.

Itse lähdin suulan perään vasta aikaisin perjantaina aamulla. Arvioni oli että se lähtee joko etelään / lounaaseen, eli jatkaa syysmuuttoansa. Tai sitten se lähtee kiertelemään, jolloin se lähtisi todennäköisesti Sääksmäenselän suuntaan. 

Mikä olisi siis optimipaikka? No, Verhonkulman laituri tietty. Suosittelin paikkaa muillekin, eikä edes jännittänyt, olenko oikeassa. Saavuin rantaan noin 6:30, vähän turhan aikaisin, pääsi taas unohtumaan miten nopeasti päivät lyhenevät. Ensimmäiset lokit olivat kuitenkin jo äänessä järvellä, kaipa se suulakin sieltä heräilee... Hakalan Ilkka tuli paikalle suht pian, samoin muutama muu bongari joista Hellstenin Hannu ekoillen polkupyörällä(!), oli viettänyt yön aluksi Varman Raunon laavulla mutta kuulemma paennut aamuyöstä vilua Iittalan Shellille. Aika suoritus! Päivän valjetessa suulabongareita näkyi Hattulan puolella Ruskeenkärjessä isohko porukka, myös muutama venekunta oli liikkeellä Valkeakosken puolella.

Noin klo 7:45 havaitsimme tumman linnun uimassa Pyterin länsipuolella, minä ja Ilkka tulkitsimme sen aluksi joksikin isoksi lokiksi. Hannun 90x Swarovski kuitenkin näytti linnun aivan toisin ja hän ensimmäisenä uskalsi epäillä suulaa. Ja samantien pistimmekin liikkeelle viestin erittäin potentiaalisesta suula kandidaatista. Ja sitten alkoi tapahtua; suula lähti lentoon, puhelimet soivat, yleistä riemua laiturilla, joku sai suulasta 300. elämänpinnansa. Lintu otti nopeasti korkeutta ja katosi luoteeseen Sääksmäenselän suuntaan.

Pian kävi ilmi että Ruskeenkärjestä lintua ei nähnyt kukaan, ei myöskään venekunnista. Verhonkulma näytti taas maagiset voimansa ;) Sen jälkeen suulaa etsittiin laajalta alueelta Rauttunselkää myöten, mutta ei mitään havaintoa, kunnes yhdeltä venekunnalta tuli tunnin myöhässä viesti suulasta matkalla itään, kohti Retulansaarta. Ja sinne se sitten katosi useiksi tunneiksi.

Pari tuntia myöhemmin tuli uusi hälytys; suula löytyikin Mallasselältä ja näkyi Leppälän uimarannalle Valkeakoskella! Nyt sen näkivät vihdoin ilmeisesti kaikki jotka sen näkemistä niin toivoivat! Suula kalasteli koko iltapäivän selän kaakkoisreunalla, tehden upeita syöksysukelluksia levähtäen välillä vedessä kelluen. Ja itse sain samaan kuvaan kaukoputkessani sekä suulan että leveäpyrstökihun, upeaa! 

Suula kalastuslennolla Mallasselällä. Kuva: Olli Haukkovaara

Iltapäivän lopulla viimeiset minuutit ennen suulan katoamista länteen olivat todella dramaattisia, kuin parhaasta BBC:n luontodokumentista. Vanha merikotka iski suulaan kiinni lennosta kesken sen kalastuksen, roikotti sitä kynsissään hetken mutta suula pääsi irti ja putosi veteen. Sen jälkeen tapahtui useita hyökkäysyrityksiä, suula koitti pakoon lentämällä, tekemällä väistöliikkeitä, pudottautumalla veteen, sukeltamalla, pelottelemalla eli levitti siipensä, nosti kaulan pitkälle ja avasi nokkansa jolloin merikotka pelästyi. Lopulta merikotka lähti toiseen suuntaan ja suula vastakkaiseen. Kotka laskeutui kareille lepäilemään, suula pakeni ties minne.

Merikotka hyökkää suulan kimppuun. Kuva Petri Shemeikka.




Merikotka hyökkää suulan kimppuun. Kuva Micha Fager.












Vanha merikotka lepäilee epäonnistuneen saalistusyrityksen jälkeen. Kuva: Olli Haukkovaara
Mutta ei suulan seikkailut vielä tähän loppuneet. Myöhemmin alkuillasta se nähtiin vielä Mallasselällä lentämässä koilliseen, eli löytyneen sieltä tai ehkä Pälkänevedeltä taas uudelleen. Toivottavasti jatkoa seuraa huomenna!