tiistai 10. kesäkuuta 2014

Puheenjohtajan juhlapuhe 40-vuotisjuhlissa



Tervetuloa Valkeakosken Lintuharrastajien 40-vuotisjuhliin!

Niin, 40 vuotta lintuharrastusta Valkeakosken seudulla, muistellaanpa miten tähän on tultu?

Linnuston tutkimuksella ja lintuharrastuksella on pitkä historia Valkeakosken seudulla. Jo 250 vuotta sitten Christopher Herkepaeus kuvasi Hauhon linnustoa selonteossaan Hauhon pitäjästä. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla täällä liikkui - ja myös asui - useita tutkijoita, tunnetuimpana Kaarlo Erik Kivirikko, jonka komea huvila on edelleen pystyssä Rapolan Hirvikallion kupeessa. Kivirikon jälkeen täällä lintuja tutkivat mm Kaarlo Liukkonen ja Pentti Linkola. Paljon mielenkiintoisia havaintoja löytyy näiden miesten teksteistä, jopa lajeja joita ei ole sen koommin täällä nähty. Saisimmekohan 50-vuotisjuhliin tehtyä sen julkaisun, jossa kaikki nämä mielenkiintoisimmat tiedot alueemme linnustosta ja tutkimuksen sekä harrastuksen historiasta olisi samoissa kansissa, tällä kertaa aika ei siihen riittänyt.


Ensimmäiset 200 vuotta täällä siis tutkittiin lintuja. Mutta varsinaisen lintuharrastuksen voidaan katsoa ottaneen ensiaskeleensa vasta 50-luvun lopulla. Kesäkuussa 1959 syntyi Tykölän rengastuskerho, jonka primus motorina toimi Olavi Liukkonen. Rengastuskerhosta ja sen liepeiltä on alkanut monen paikallisen, nyt jo vanhan parran, lintuharrastusura. Tykölän rengastuskerhoa voidaankin hyvällä syyllä pitää Valkeakosken Lintuharrastajien edeltäjänä.

Oma tärkeä roolinsa oli myös koulujen luontokerhoilla, Roukon Yhteiskoulussa Vapsahaiset ja Valkeakosken Yhteiskoulussa Kimalaiset. Nämä biologianopettajien vetämät kerhot loivat pohjaa monen nuoren harrastajan mielessä järjestäytyneelle yhdistystoiminnalle. Tarve kasvoi etenkin koulun loputtua kun aktiivisilla nuorilla lintuharrastajilla ei ollut enää pääsyä koulujen kerhoihin.

Paine omalle yhdistykselle kasvoi 70-luvun alussa. Lintuharrastajien määrä Valkeakoskella oli noussut jo pariin kymmeneen. Tällöin puhuttiin yleisesti lintumiehistä, naisia ei joukossa vielä näkynyt. Tampereelle syntyi oma lintutieteellinen yhdistys, mutta siihen kuuluminen koettiin Valkeakoskella nuoren sukupolven keskuudessa hankalaksi, Tampereelle kun oli vaikea mennä kokouksiin ja yhteydenpito oli haasteellista lankapuhelimen ja kirjeiden varassa.

Omasta yhdistyksestä keskusteltiin, mukana olivat tässä vaiheessa ainakin Rainer Häggblom, Jorma Liesma ja Jorma Ahola. Keskustelut johtivat lopulta perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Roukon koululla 14. maaliskuuta, vuonna 1974. Paikalla oli 19 perustajajäsentä, joista paikalla täällä tänään noin puolet.

Yhdistystoiminta käynnistyi vilkkaana, välittömästi tehtiin mm. oma lehti, Emäpitäjän Ornitologi. Lehteä tehtiin noin kaksi vuosikymmentä, kunnes se loppui toiminnan hiljetessä 90-luvulla. Yhdistyksen historiaan mahtuukin niin ylä- ja alamäkiä, sekä tasaista aikaa, jolloin vain pakerrettiin eteenpäin tai pidettiin yhdistystä hengissä.

1980-luvulla tulimme tunnetuiksi tornitologeina. Lintutorneja nousi, ei nyt ihan joka niemen notkoon ja saarelmaan, mutta lähes joka lintujärven rantaan kumminkin. Silloinen puurtaminen loi hyvän lintuharrastusinfrastruktuurin alueellemme, josta saamme edelleen nauttia. Pari tornia on kuitenkin jo kadonnut ja uusillekin torneille ja piilokojuille on kysyntää, näissä on nykyisille ja tuleville aktiiveille purtavaa.

Niin, lintumiehet ovat edelleen enemmistö, mutta naiset ovat vihdoinkin vauhdilla tulossa mukaan. Tämän kevään jäsenhankintakampanja onkin tuonut yhdistykseemme paljon naisia, mikäs sen mukavempaa tässä ukkoutuvassa porukassa. Uutta verta on haettu myös nuorisosta, tosin huonolla menestyksellä, pieni kipinä kuitenkin vielä elää että saisimme joskus oman nuorisojaoston. Näin ollen pidämme lippua korkealla ja otamme jäsenistön ikärakenteen muutoksen huomioon, seuraavaan torniin joka todennäköisesti nousee Lempäälän Ahtialanjärvelle, tulee pääsemään myös rollaattorilla.

Tämän pidemmittä puheitta: Suuret kiitokset kaikille yhdistysaktiiveille jotka vuosikymmenten varrella kehittivät yhdistystämme ja pitivät sen hengissä! Ja voimia nykyisille aktiiveille, yhdistys on jälleen hyvässä nousussa!

Mukavaa iltapäivää ja iltaa teille kaikille!

1 kommentti:

  1. Olli, hyvä puhe ja kiitos kun paikalle pääsemättömät sai lukea sen täältä.
    Terv. Kristiina

    VastaaPoista