sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

"Kultaa vuolemassa"

    Patavuoren kivilouhos

Aamuun on aina hauska herätä. Lauantai postilaatikon kolahdus, kello 03:25, mutta en sentään siihen herännyt vaan hiukan aiemmin. Taivaanranta idän suunnalla alkoi jo vaaleta, eikä auringon nousuun ollut kuin kolmisen tuntia. Nousin kuitenkin ylös ja aloitin tavanomaiset aamutoimet kahvin keittoineen ja muine arkisine askareineen. Ensin kuitenkin selasin lehden ja lueskelin joitain mielenkiintoisimpia artikkeleita, kuten suvivirren ja hallituksen lapsilisäleikkauksista ynnä muusta vastaavasta. kaiken kaikkiaan lähdin hyvin heränneenä aurinkoiseen aamumaisemaan. noutamaan retkikumppaneita. Ajoin kuitenkin, koska aikaa oli, Kaapelinkulman suuntaan ja Veikko Hakulisentielle. Kääntyessäni risteyksestä läheisen hakkuuaukon laiteelta lähti kolme suurta lintua lentoon, metsokukkoja! Yksi niistä lensi aukon yli oikealle jonkin matkaa kaartavasta tiestä sivuun. Ajoin eteenpäin metsokukon kohdalle ja avasin sivuikkunan. Vaikka metsokukko oli haavassa oksien suojassa, sain siitä joitain kuvia joista linnun juuri tunnistaa. Tästä ilahtuneena jatkoin matkaa kohti Pälkäneentietä ja Sointulaa.


    Metsokukko

Kerroin noista metsoista nuorelleparille ja kysäisin kiinnostaisiko? No jo toki, olisihan se Haukansilmälle jopa elämänpinna. Siispä koko retkue auton kyytiin ja suunta takaisin Metsolaan, metsojen maille. Ja eihän niitä sitten näkynyt enää missään. Hakkuuaukiolta lähti maasta kuitenkin lintu joka lennettyään pienen matkaa koivuun, osoittautui pohjantikaksi, no olihan tämäkin jotain, sanoi Haukansilmä, tappiosta närkästyneenä. Poistuimme autolle ja Haukansilmä ei olisi Haukansilmä, ellei olisi huomannut kun hakkuuaukon takareunan männyn kätköistä lähti metsokukko lentoon ja tyypilliseen tapaan suoraviivaisesti lensi Kaapelintien suuntaan. Kiikaroimalla nähtiin, että lintu jäi jonkin matkan päähän männyn latvukseen. Siispä ajamme katsastamaan ukkoa, josko se nähtäisiin lähempää. Siellä se oli tienvarren männyn latvassa ja pääsimme katsastamaan lintua aivan kohdalle. Eihän se siinä viihtynyt kaikkien töllisteltävänä vaan otti ja heittäysi siivilleen, ja kas, toinen kukko lähti mukaan taaemmasta männystä. Siinä sai ihastunut Haukansilmä taas kerran elämänpinnan, monesko sitten lieneekään


    Pohjantikka

Matkaa jatkettiin, nyt Isonvuolteen sillan pieleen kiikaroimaan laajaa sula-aluetta. Aallokossa kellui muutamia telkkäpareja, Härkökivien suunnalla lokkeja sekä Kairan rannassa kaksi laulujoutsenta. Suuntasimme kohti Kärjenniemeä, jossa käännyimme Rantoontielle ja Haukansilmä havaitsi heti Sonnanharjun kupeessa olevalla pienellä pellolla yksinäisen kurjen. Takana tulevan kuorma-auton vuoksi pääsimme kääntymään vasta pari sataa metriä ajettuamme katsastamaan tuota koipeliinia. Kankaronpään pelloilla oli ainoastaan töyhtöhyyppiä, kiuruja, muutama kanadanhanhi, variksia, naakkoja sekä ”varislintumaisesti” lentävä korppi. Vedentaantieltä, hieman ennen Ukontien risteystä olevan hakkuuaukon kohdalla näimme seitsemän kanadanhanhen parven matkaavan Mäkeinmetsän yllä kohti itää.  Metsäkansan puoleisen pään pellolla, pienen kuusen latvassa norkoili vaalea lintu, joka määritettiin niin sanotusti pieneksi rastaaksi, sillä se pudottautui pellolle pitkän sängen suojiin ja määritys jäi siltä osin vaillinaiseksi. Metsäkansan pelloilla töyhtöhyyppiä lentämässä soidinlentoa ja ruokailemassa, lisäksi kiuruja sekä tavanomainen varislintujen joukko.




    Konhonvuolteelta Makkaranselälle

”Pakollinen” pysähdys Konhonvuolteen parkkipaikalla ja kiikarointia Makkaranselän suuntaan. Kuusi telkkäparia, kaksi kanadanhanhea ja orpo harmaalokki kaukana jään reunalla, siinä tämän kohteen saalis. Ei muuta kun jatkamaan matkaa, nyt Akaan Toijalan halki kohti Klondykea. Ajoimme Lontilantietä lumitöihin menossa olevan traktorin perässä, näin arvelimme koska lumilinko oli traktorin perässä. Tällä osuudella vain muutamia taivaalla iskevin siiveniskuin matkaavia töyhtöhyyppiä, kunnes käännyimme Suurikkalantielle. Hetikohta lekutteli meille kaikille kevään ensimmäinen tuulihaukka pellon yllä, haki pellosta saaliin ja lähti matkaamaan kohti pellonlaidetta. Parikymmentä töyhtöhyyppää ruokailemassa samaisella peltoalueella ja kauempana ruokaili kolme valkohäntäkaurista, pukki ja kaksi naarasta. Jatkoimme Kurisjärventietä Umpilammelle ja matkalla Haukansilmä taas havaitsi kaksi kurkea kauempana pellolla. Umpilampi oli kuiva, kuten olimme odottaneetkin, paikalla vain muutamia soidinlennossa olevia töyhtöhyyppiä, runsaasti kiuruja ja Siniänmäen aukoksi hakatun rinteen alla olevalla pellolla kolme metsäkaurista.


    Tuulihaukka, Suurikkala

Palasimme omia jälkiämme takaisin Käyräläntielle ja Klondyken joenvarsipeltoja tutkailemaan. Käyrälän kohdalla Lontilanjoen varren pellolla laskimme muutaman kymmenen yksilön virhemarginaalilla noin 230 harmaahanhea. Pääasiassa linnut olivat kiikarilla katsellen metsähanhia ”taikaa ja tundraa”, miten kukakin niitä haluaa tutkailla. Lisäksi paikalla oli kolme kanadanhanhea, arviolta parisataa töyhtöhyyppää, kottaraisia, variksia ja naakkoja, sekä jonkin matkaa Lontilaan päin puolensataa räkättirastasta. Harmittelimme hiukan kaukoputken puuttumista, mutta totesimme, että mitään tuskin menetimme vaikka jokunen tundrahanhi tai merihanhi jäikin määritystä vaille. Aivan tarpeeksi hyvin ne kymmenien harrastajien toimesta tulee kirjattua. Siispä jatkoimme matkaa.


   Hanhia, Käyrälä

Kiersimme Lontilan kautta Lontilantielle josta suuntasimme Mastian metsäautotielle ja Patavuoren alueelle. Tällä kertaa Patavuoren kalliolouhoksen puomi oli suljettu, niin sitten kävelimme katsastamaan josko törmäpääskyt olisivat paikalla – eivät sitten vielä olleet saapuneet vaikka haarapääskystä olikin jo rannikolla havaintoja. Louhoslampi oli jäässä ja lähtiessämme kuului korkealta kurkien ääniä, kaksi pitkäkaulaa kaarteli kaukana ja lähti lopulta kohti Käyrälän peltoja. Niitä kiikaroidessa kiikarin näkökenttään ilmaantui välillä ohilentäviä sepelkyyhkyjä sekä vanha naaras kanahaukka joka matkasi samaan suuntaan kun nuo kaksi kurkeakin. Autolle tullessa kiljui koiras mustarastas auton takana metsässä ja läheisen kuusen latvaan nousi saman lajin naaras kuvattavaksi. Ennen lähtöä vielä keskustelimme viimepäivien kaivosuutisesta. Päättelimme, että tuo Sotkamo Silverin kultakaivosvaltaus juuri täältä saattoi perustua noihin lintuharrastajien antamiin nimiin Klondyke ja Eldorado, olivat kuulleet niistä ja innostuivat, niiden kohteiden välissä Patavuoren ja Hopeavuoren seudullakin saattaisi olla kultaa!
Mustarastasnaaras, Patavuori

Hopeavuoren kautta matka jatkui sitten Eldoradon alueelle Linnasiin ja Rajaseudun pysähdyspaikalle. Täälläruokaili suuri naakkojen ja sepelkyyhkyjen parvi, joka kierteli välillä peltoalueelta toiselle. Kaukana Itkon suunnassa ruokaili taas ainakin kaksi metsäkaurista. Kottaraispari oli asettunut metsäsaarekkeeseen ja muutama kottarainen matkasi taivaalla kohti Linnasten kyläkeskusta. ”Linnastenjärven” vähillä lampareilla tapasimme vain töyhtöhyyppiä ja kaksi kulorastasta lentämässä kohti Maatialaa. Ennen kun tulimme Tarttilaan, kaarteli Santinsuon yllä korppi. Tullessamme Uittamontien ja Hämeenlinnantien (vanha 3-tie) tapasimme toisen korpin kaartelemassa Jylhänniemen suunnassa. Rauttunselällä ei näkynyt kuin muutamia lokkeja sekä jokunen varis vanhoja pilkkiavantoja tutkimassa.



    Sinisorsapari, Linnanen

Ajoimme Sääksmäen kirkon kautta ja Rääriän lammikon tuntumassa pellolla vain sepelkyyhkyjä, sekä yksinäinen närhi lentämässä pellon poikki ojapensaaseen. Ritvalassa Nietinmäen pellolla oli kaksi laulujoutsenta lepäilemässä. Haukilan peltoalueet olivat varsin hiljaisia ja pysähdyimme vasta Tykölän kartanon alueella, tulevan uuden tornipolun pysäköintipaikalla. Testautin polun Haukansilmällä ja Juhana Herttualla, eli kävelimme Tykölänjärven tornille. Täältä lintuhavainnoiksi tuli kolme laulujoutsenta, kaksi aikuista ja yksi edellisvuonna syntynyt lintu. Lisäksi kolme sinisorsakoirasta, kaksi kurkea ja muutamia variksia. Järven pohjoisranta Hiitiönlahteen oli jo jäästä vapaa ja sulassa kellui ainakin neljä telkkäparia ja muutamia isokoskeloita. Tornin takana rantametsässä seikkaili kaksi pyrstötiaista, peippoja, sini-, tali- ja hömötiaisia, käpytikka naaras, sekä pari sepelkyyhkyä, ja tietenkin mustarastas. Mustarastaita tällä retkellä olikin varsin kiitettävästi, tosin emme laskeneet nähtyjä tai kuultuja lintuja, mutta ilmeistä oli että pääosa mustarastaista oli palannut muutolta. Lähtiessä vielä yksi korppi lensi autolle tullessa ylitsemme kohti Tykölänvuorta.



    Kurki laskeutuu Tykölänjärven tornin eteen

Siinä tuo sunnuntain retki tiivistettynä ja osin varsin pelkistettynäkin, sillä kaiken kaikkiaan tapahtumia ja sattumuksia oli kyllä runsaammin, mutta tuossa nyt pääkohdat. Haukansilmälle ja Juhana Herttualle kaunis kiitos taas hauskasta ja miellyttävästä matkaseurasta. Lopuksi vielä muutama tarkennus: Klondyke = Akaa Käyrälä, Eldorado = Valkeakoski Linnanen.
    Matkareitti, merkitty vihreällä, matkasuunta punaiset nuolet > Lähtö Sointulasta
   

1 kommentti:

  1. Kiitos kaunis retkestä ja kertomuksesta...
    Retki tosin tehtiin lauantaina.....

    terv. Haukansilmä ja Juhana Herttua

    VastaaPoista