lauantai 4. toukokuuta 2013

Tornien taisto, Tykölänjärvi


    Tykölänjärven tornin ryhmää

Ensin paistoi aurinko ja sitten oli kuitenkin pilvessä, ainakin 02:50 kun avasin silmäni ja vilkaisin herätyskellon numerotaulua. Ei kai sitten muuta kun ylös herätys pois päältä ja suunnittelemaan kuinka saisi päivän lähtemään käyntiin. Ensin laitoin kahvinkeittimen porisemaan, aamutoimet ja muutama suupala kahvin kera. Pienten eväiden valmistus, kamat reppuun ja menoksi. Autotallilla totesin repun olevan vielä kotieteisessä ja eikun takaisin.

Luvatusta myöhässä Make noutamaan (katsoi tullessani merkitsevästi kelloa), no Mea pääsi kyytiin aikataulussa. Siirryimme sitten rajoitusten mukaisella vauhdilla Tykölään, kartanon pihaan ja siitä polkua tornille. Eke liittyi matkalla karavaaniin, Pirjo, Juha ja HPI olivat jo paikalla ja kello oli kymmentä vaille viisi. Jouduimme siis hetken odottamaan aloitusta. Lähtölaukausta ei ammuttu tai aloitusta muullakaan äänekkäällä laitteella laitettu alkamaan, vain muutamalla toteamuksella, että ”olisi aika.”

Jo vuosia olemme aloittaneet laulujoutsenella, nyt kuitenkin aloituslajiksi tuli talitiainen koska joutsenia ei näkynyt järven vesialueella. Laulujoutsenesta tulikin sitten vasta 35. laji listallemme, mutta sen jälkeen se oli sitten niin näkyvä kuin kuuluva. Kaikki vieraat laulujoutsenet ja yhden lentävän kanadanhanhiparin paikallisen parin koiras kävi häätämässä, vaikka järven toiselta rannalta yli kilometrin päästä. Toista kanukkiparia siedettiin ajoittain, mutta ainakin kerran koiras laulujoutsen kävi tekemässä toiselle hanhelle hukutuskoulutusta, josta tämä selvisi ja lensi etäämmälle. Ilmeisesti kanadanhanhilla oli jo pesintä käynnissä koska tuo kurmootusta saanut ei kovin etäälle lentänyt.


    Pajulintu

Ensimmäinen tunti oli lajien kirjaamista kuten aina aloittaessa. Kun kello oli 05:59, kirjattiin lajilistalle naakka, joka oli tämän ensimmäisen tunnin 40. laji. Kirjaamisessa tapahtuu joskus harvoin, että joku täysin tuttu laji, esimerkiksi keltasirkku unohtuu kirjaamatta. Tämä on toki täysin normaalia, joku laji vain tuntuu niin itsestään selvältä että sen olemassa oloa ei vain muista. Meidän ryhmässämme yhteisöllinen solidaarisuus piti huolen siitä, että mikään laji ei jäänyt kirjaamatta. Jostain syystä tavan takaa kysyttiin että onko se ja se laji kirjattu? Hieman huolestuneena aloin jo ajatella, että porukalla, varsinkin nuoremmilla saattaisi olla muistin suhteen oireita joista olisi syytä käydä keskustelemassa muistikeskuksen henkilökunnan kanssa.

Toinen tunti alkoi rantasipillä, jonka Eke metsästi kaukoputken näkökenttään linnun lentäessä rannan tuntumassa. Tuulihaukka matkasi järven yli ja harakka lensi tuttuun tapaansa välillä siivillään tyhjää lyöden Isosaaren yllä. Kakkoshaukansilmä kysyi, olisiko toi merikotka, näytti suunnan ja selitti koordinaatit. Ja samassa kun kaikki saivat jostain hupsankuukasta Isosaaren kaakkoispuolelle ilmaantuneen linnun näkyviin, tämä sieppasi järven pinnalta kalan ja lähti lentämään kohti Pykälänvuorta, lokit kirkuen kintereillä. Tämän tunnin saldo oli 11 lajia, parhaana merikotkasta huolimatta piekana, joka oli uusi laji Tykölänjärven TT-kisan 13-vuotisessa historiassa. Peräti neljä petolintua saman tunnin aikana, edellä mainittujen lisäksi järven rantaluhtia partioi koiras ruskosuohaukka. Aivan tunnin lopulla merikotka löytyi istumassa Pykälänvuoren sääksen tekopesän päällä, varisten kiusaamisesta huolimatta se pysyi paikalla varsin pitkään.


    Merikotka

Kello seitsemästä alkanut kolmas tunti toi taas hieman vähäisemmän lajimäärän, ainoastaan seitsemän lajia kahdeksaan mennessä. Tummaselkäinen ja tiukkakatseinen merilokki seisoi puolen kilometrin päässä Pöytäkivenkarin suunnalla vesikivellä lähellä laulujoutsenten ilmeistä pesäpaikkakohdetta. Palokärki mekasti Tykölänvuoren rinteellä ja lopulta ilma oli sen verran lämmennyt, että haarapääskyt uskaltautuivat järvelle. Kiuru lensi kurahdellen ylitse, töyhtöhyyppä kävi näyttäytymässä, rautiainen lauloi tornin takamaastossa ja metsäviklo lensi rantasaraikon yllä sointuvasti äännellen; ”vhlyyit, vit , vit”.


    Taivaanvuohi

Neljännellä tunnilla havaittujen lajien määrä putosi viiteen. Lieneekö osasyynä, että Haukansilmä poistui paikalta toisaalla odottavan vastuullisen tehtävän vuoksi. Hiirihaukka Buteo buteo buteo lensi ohitse aivan kunnanrajaa myötäillen. Tuo nimirotu oli se todennäköisin, väriltään syvän tumma ja todella kookas. Itse puhuin idänhiirihaukasta vaikka piti puhua nimirodusta, mutta perustaksi jäi toki tuo hiirihaukka. Tämä syystä, että ei liene mitään väliä tilastollisesti tai tieteellisesti oliko lintu nimirotu Buteo b. buteo vai Buteo b. vulpinus. Olihan se hauskaa saivarrella ajankuluksi, siitä huolimatta, että osa harrastajista ottaa nuo nimilaji vs. alalajit varsin tosikkomaisesti. Muistan erään nuoren polven tutkijan jossain seminaarissa jutellessamme sanoneen, että kyse on osaksi siitä että bongarit varautuvat siihen kun ja jos jokin alalaji saa lajin statuksen silloin on yksi pinna hoidettu jo etukäteen. Muutama räystäspääsky lensi haarapääskyparven matkassa, närhen ja punatulkun ääntä rantametsästä. Kulorastas lensi järven yli tornin editse kohti länsipuolen peltoja.


   Metsäkirvinen

Tuntijaksotusten pohjanoteeraus lajimäärissä, vain kaksi uutta lajia. Tämä viides tunti kului lähinnä kuunnellessa jo havaittujen lintujen ääniä, sekä katsellessa niiden lentoa epämääräisiin suuntiin ja varmistaessa kauempana liikkuva lintu lajilleen. Yleensä nämä tarkistetut olivat jo listalla, mutta yllättäen selän takaa Tykölänvuoren suunnasta saapui sääksi kalastamaan järven rantavesiin. Taivaanvuohet kitkuttivat, lensivät toisiaan seuraten ja pudottautuivat korkealta taivaalta pyrstö levitettynä niin että pyrstön reunasulat saavat aikaan tyypillisen ”mäkätyksen”. Pykälänvuoren länsirinteen yllä löytyi varpushaukka kaartelemasta. Merikotka näyttäytyi korkealla Yltiön suunnalla ja hiukan myöhemmin järven länsipuolella, jonka jälkeen se katosi.
   Rautiainen lauloi tornin takamaastossa 

Korppi, käenpiika ja urpiainen olivat tämän kuudennen tunnin tuloksena. Korpit varsinkin Maken työvoitto, taivaan ”haravoiminen” kaukoputkella toi lopulta kaksi kaartelevaa korppia Pykälänvuoren länsirinteen yllä. Käenpiika kuultiin jo edellisellä tunnilla, mutta palokärjen jatkuva mekastus häiritsi tunnistusta. Varmuus saatiin vasta kun palokärki oli kaikonnut jonnekin kauemmas ja tuuli toi Tykölän kartanon suunnalta selkeän kiikityksen. Urpiainen saatiin kolmanneksi listalle sen lentäessä äännellen yli, seuraavan tunnin aikana havaittiin toinen ääntelevä urpiainen.


     Nuolihaukka

Kakkoshaukansilmä löysi vartin yli yksitoista taas uuden petolinnun Isosaaren tuntumasta ja kaukoputkilla se tunnistettiin nuolihaukaksi sen jälkeen kun se Pykälänvuoren edustalla alkoi kaarrella. Tämän toiseksi viimeisen tunnin aikana löydettiin sitten pitkään ja hartaasti pääskyparvista etsitty pieni ruskeasävyinen törmäpääsky. Yksinäinen mustavaris lensi Järven yli rantapellon suuntaan ja loppujen kaikki, viimeinen laji kauan odotettu ja etsitty kalatiira lensi siksakkia korkealla taivaalla Isosaaren itäpuolella kello 11:57.


    Kurki

Kumma juttu muuten, että aina, kun tämänkaltainen tapahtuma jossa tuttu harrastajaporukka on pitempään yhdessä, tuntuu kuin juuri tuo tilaisuus oli se paras ja muistorikkain kokoontuminen yhteisen harrastuksen puitteissa. Niin nytkin, ilma oli havainnointiin sään ja valaistuksen puolesta mitä parhain. Palelijat eivät tällä kertaa palelleet, eikä puolilta päivin ollut tukahduttavan lämmin. Lintuja oli vaikka kuinka, mutta lajeja vain 72, joten kun en tätä kirjoittaessa ehtinyt vilkuilemaan mitään BirdLifen tornien taiston tuloslistaa en edes tiedä sijoitustamme, mutta sen ei ole väliä pätkän vertaa. Mukavinta oli olla, parantaa maailmaa puhua menneistä hyvistä ajoista, verrata niitä nykyisiin hyviin aikoihin ja todeta: Pääasia on kun harrastaa LINTUJA!
    Naaras punasotka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti