lauantai 27. huhtikuuta 2013

Tervaleppäkorpi 27.4.2013




Tämä on yksi niistä monista tervaleppäkorvista joita Vanajanselän puolella varsinkin on riittämiin. Näistä ei liiemmälti ole alueellamme tehty linnustoselvityksiä vaikka ne ovat selkeärajaisia ja siksi helposti hallittavissa. Kuten nimikin kertoo, on tervaleppä valtapuu ja antaa alueelle omaleimaisen ilmeen. Pitkiä kaunisrunkoisia puita, jotka kurottavat ylöspäin suorina ja hoikkina, kuin haluaisivat yhä vain korkeammalle. Alikasvustona alueella on tuomea, harmaaleppää ja pensaskerroksena pohjanpunaherukkaa ja sillä täällä mustaherukkaa. Pajuja ei juuri alueelta löydy muuta kuin aivan reuna-alueilta pellon puolelta ja rantavyöhykkeeltä. Sitä vastoin koralli- eli idänpensaskanukan kasvustot ovat levinneet punaisena vyöhykkeenä varsinkin näihin Sääksmäen tervaleppäkorpiin.



   Mustarastaan laulu kuului voimakkaana korpialueen maastossa

Puoli kilometriä pituutta ja kaksisataa metriä leveyttä, josko sen muutamassa tunnissa kävelee tarkasti ”seuloen” läpi. Alku näyttää lupaavalta varsinkin lintujen osalta musta- ja punakylkirastaan laulu soi voimakkaana eri puolilla korpialuetta. Kulkeminen sitä vastoin on varsin ”haasteellista” kuten nykyisin kuuluu sanoa kun alkaa jokin asia vaikeutua. Routa on jo sulanut ja paikoin puiden välit ovat pelkkää liejukkoa ja kulkeminen on suunniteltava sen mukaan missä maa on kohollaan ja kaatuneita puunrunkoja joita voi käyttää kulkua helpottamaan. Peippo koiraat liehittelevät naaraita, joilla ei ainakaan vielä tunnu olevan halua minkäänlaiseen kanssakäymiseen innokkaiden kosijoiden kanssa.


   Käpytikka lensi rummuttamaan tervalepän kylkeen

Kiertelen puulta toiselle ja kun huomio kiinnittyy hiukankin kauemmas, on edessä hetkittäin saappaan vajoaminen turhan syvään ja menee aina hetki kun saa taas lujaa maata jalkojen alle. Palokärki on talven aikana käynyt säännöllisesti takomassa kuolleiden tervaleppien runkoja koska niiden kyljet loistavat jo kauas valkoisina ja juurella on runsain mitoin tuoretta puunsilppua. Olen kulkenut aluetta rannasta pellolle ja taas pellolta rantaan, suuntaansa aina noin kaksisataa metriä. Näin ”kammaten” kuljen aluetta ja tarkistan kaikki leppäpökkelöt ja puut joiden juurilla on puun lastua. Kanukkakasvustoa on tiheämmässä alueen keskellä sen länsipuoliskolla ja paikoin sen läpi kulkeminen on suorastaan pirullista, nyt olisi viidakkoveitsi tarpeen.

Punarinnan laulu helisee voimakkaana kaikkialla

 Toisen kerran tullessani pellon puoleiseen reunaan rähisee edessäni käpytikka ja lentää hetken kuluttua ohitseni ja kohta se rummuttaa tyypillisen lyhyen rummutussarjan. Se rummuttaa vielä kun kuljen sen ohi kauempaa rantaa kohti mennessäni. Punarintoja tulee vastaan harvakseltaan, laulajia kyllä riittää ja muutaman kerran kaatuneen lepän oksistossa liikkuva punarinta erehdyttää luulemaan sitä peukaloiseksi. Varikset melskaavat kauempana rannan puolella aivan kuin siellä olisi jokin peto, pöllö? Saattaisi olla kanahaukkakin koska lintujen korraus on sen verran voimakasta, että mikään pikkuotus se ei liene. Vähitellen mekastus siirtyy kauemmaksi kunnes lopulta lakkaa kokonaan. Ja sitten saan itse pelästyä kun edestäni lähtee lehtokurppa. Neljä munaa kuolleiden lehtien, ja maahan painuneiden saniaisten ympäröimänä eikä mitään sen kummempia pehmikkeitä. Munien väritys ei juuri kuivuneista lehdistä eroa. Tämä on toinen vuosien mittaan huhtikuussa löytämäni lehtokurpan munapesä. Kerran olen rengastanut jo maastoon lähteneen poikueen 23.5., joten pesintä on lehtokurpalle varsin tyypilliseen aikaan.



    Lehtokurpan pesään ei juuri pesäaineksia kerätä

Jatkoin matkaa taiteillen puiden juurakoiden, saniaismättäiden ja liejukkojen mosaiikissa. Lopulta olin alueen toisessa päässä, jossa alkoivat kesämökkien pihapiirit. Rantaluhdan suunnalla kuului taas varisten mekastus, nyt näin kuinka ne härnäsivät ruskosuohaukkaa, joka laiskasti väistellen lähti lentämään järven selän suuntaan. Kaksi rautiaista kiersi näreikössä, ajaen toisiaan takaa ja ilmeisesti alueen toinen käpytikka koputteli korkealla tervalepässä lähtiessäni palaamaan takaisin korpialueen toiseen päähän. Yllättävää kyllä tännekin oli ranta-alueelle saatu kuljetettua puolenkymmentä parinkymmenen litran kanisteria herukkapensaan suojiin ja hetken päästä maastoon ”kätkettynä” kuusi sinistä muovitynnyriä. Samalla kaukaa järveltä kuului laulujoutsenten töräyttely ja sieltä joutsenpariskunta lensi rannan tuntumaan muodostuneeseen laajaan sulaan, aivan ruovikon tuntumaan.
    Peukaloinen kulkee kuin hiiri risukossa, pyrstö terhakasti pystyssä

Jatkaessani matkaa lauloi edessäni peukaloinen ja sain sen lopulta kiikarin näkökenttään kun se pyrstö pystyssä kulki rantarisukossa, pysähtyen välillä laulamaan voimakasta säettään. Matkalla olin löytänyt kaksi uutta variksenpesää ja kun edestäni lähti kaksi sepelkyyhkyä tuli mieleeni, että ei taida niiden pesintä onnistua, mikäli tervalepän oksistoon pesän tekevät. Vielä viimeisenä kun olin jo lähestulkoon tervaleppäkorven reunassa, innostui laulurastas laulamaan ja aivan pellon reunassa korkealla tervalepässä piipitti käenpiika. Siinä se sitten oli kolmen ja puolen tunnin tarpominen tervalepikön liejussa ja allikoissa, sekä kanukkakasvuston ”viidakossa” saa nähdä ehtiikö muilta kiireiltä alueen pesimälinnustoa laskemaan. 

    Valkoselkätikan päivyri 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti