sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Lauantai-illan syysretki

Kun sunnuntai näytti sääennusteen mukaan niin sateiselle, päätimme juniorin kanssa lähteä vielä päivän päätteeksi retkelle. Suunnaksi otimme Saarioispuolen ja siellä erityisesti Saarioisjärven. Koska ilta läheni jo vauhdilla, emme juuri pysähdelleet matkalla, nuori harmaahaikara sentään sai meidät stoppaamaan Rauttunselän pengertiellä.

Samantein olimmekin jo Saarioisjärvellä, ensimmäinen pysähdys Kantalanlahden lintutornilla. Heinäsorsia lensi isoina parvina kohti järven laajempaa avovesialuetta, itse Kantalanlahdelta löytyi vain muutama tukkasotka, telkkä ja jokunen heinäsorsa. Rastaita oli liikkeellä isoina parvina, västäräkkejä muutti kohti etelää ja muutama närhi vaelluslennossa kohti lounasta. Yksinäinen pajusirkku lenteli ruo'ikon yllä, kuin lajitovereitaan etsien. Mukavimpana täältä löytyi sentään illan ensimmäinen luhtakana, joka vastasi heti kun käytin atrappia eli kännykästä soitin sille hetken lajin omaa ääntä.

Seuraavaksi sitten Lapinnokkaan. Odotukset olivat hieman matalalla kun tiesimme että alueella on perinteisesti sorsastettu. Kavuttuamme torniin nousivatkin melkein kaikki vesilinnut järveltä lentoon, kovin olivat arkoja, mutta onneksi valtaosa palasi takaisin, vain osa heinäsorsista siirtyi Kantalanlahden suuntaan. Yllätys olikin mukava kun huomasimme lajiston varsin monipuoliseksi ja vesilintuja oli myös paljon. Heinäsorsia, taveja, haapanoita, lapasorsia, jouhisorsia, telkkiä, silkkiuikkuja, nokikanoja... Yhteensä noin 310 vesilintua. Nuori sinisuohaukka lensi aivan tornin vierestä ohi ja jäi järven perukkaan saalistelemaan, pelästyttäen pari taivaanvuohea lentoon. Ruo'ikossa ruokaili kaksi tiltalttia, kaksi pajusirkkua ja useita sinitiaisia, metsän puolelta kuului palokärjen ja pyrstötiaisen ääntä. Ja kännykkä paljasti täältäkin luhtakanan.

Aurinko oli jo suht lähellä taivaanrantaa, alkoi tulla hieman kiire. Linnasten aukealla oli tutun näköinen auto tien vieressä parkissa, Hakalan Esahan se siellä kuvasi jotain pitkällä putkella, mutta mitä? Meidän huomiomme kiinnittyi ensin lekuttelevaan tuulihaukkaan, sitten vasta käänsimme katseemme Esan kuvaussuuntaan. Kurkia, ja paljon! Kaukoputkella saimme summaksi melko tarkasti noin 300, seassa myös aikuinen laulujoutsen kahden nuoren kera. Hieno parvi! Esa kertoi että parvi oli jo hieman pienentynyt, enimmillään kurkia oli ollut pellolla jokusia päiviä sitten noin 500.

Päivölään päästyämme oli jo lähes hämärää. Venerannassa oli hiljaista, kunnes kaivoin kännykän taskusta. Atrappi toimi taas, luhtakana vastasi heti läheltä ja toinen vastarannalta! Näimme jopa vilaukselta lähemmän linnun, mukava syyshavainto yhteensä neljästä luhtakanasta, enpä ole aiemmin lajia syyspuolella edes havainnut!

Päivölästä sitten kotiin, ja poikien kanssa illan leffan ääreen. Mukava oli retki!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti