maanantai 7. toukokuuta 2012

Tykölänjärvi Tornien Taisto lauantaina

EMÄPITÄJÄN ORNITOLOGIT KAHDEKSAN TUNNIN KEIKALLA

Punainen piste kartalla; tornin sijainti
                                      
5.5.2012 klo. 05:00 lauantai, Tornien Taisto. Tämä on yksi niitä tapahtumia lintuharrastajan elämässä, jolloin aamu-unisinkin harrastaja nousee sängystä jo aamuyöllä, vaikka maastoonlähtö normaalioloissa on kun ollaan pitkällä aamupäivän puolella.

Aamu tosin sarasti vaivalloisesti, pimeä muuttui hämäräksi hitaasti, tihkusateen myötäilemänä. Pilviverho taivaalla oli ilmeisesti paksuin mitä koko kevään aikana aiemmin, siltä ainakin vaikutti. Matkalla Tykölään oli koko ajan pientä vesitihua ilmassa. Ilman aikaisemmin rakennettuja sekä kerran jo uusittuja pitkospuita pääsi tornille kuivin jaloin. Vedenpinta järvessä oli korkeammalla kuin moniin vuosiin, vesi peitti rantametsää kymmenien metrien matkalta. Maisema järvelle tornista katsoen oli suorastaan ellei synkkä niin ainakin surullisen tuhruinen. Vielä aloituskellonaikaan sade lähes tauonnut, aivan kuin kerätäkseen voimia uuteen koitokseen. Sen se myös teki. Vähin erin pisaroiden määrä lisääntyi ja niiden koko kasvoi ja jo parin tunnin tornissaolon jälkeen vettä tuli niin että tornin edustan avoin vesialue kiehui ja kupli sadepisaroiden piiskatessa veden pintaa.

Näkymä järvelle kello 04:57
                                        
Päätetty kuitenkin oli, että koko kahdeksan tuntia ollaan, vaikka sataisi kaatamalla koko ajan. Sateensuojaa ei ollut muuta kuin mitä eriskummallisempia sadepukuja. Niiden turvin sitten ja luottaen kiikareiden ja kaukoputkien vedenpitävyyteen, linssejä välillä kuivaten selattiin niin järven pitaa kuin taivastakin. Ja kyllähän valoakin lopulta löytyi kun aurinko oli noussut pilvien takana korkeammalle. Sumu sen sijaan aika ajoin haittasi näkyvyyttä. Tietenkin aina kun pilvipeite hieman oheni, niin toiveikkaana odotettiin ilman kirkastuvan ja sateen loppuvan. Kyllä se pieniä taukoja pitikin, sade, mutta aina se vaan uudella innolla avasi hanat ja kasteli aina vain lisää.
 
Kuten vanhastaan tiedetään ensimmäisen tunnin aikana tulee se suuri lajimäärä. Kun alueen kaikki paikalla olevat lintulajit ynnätään luetteloon nousee määrä usein lähes puoleen ja usein ylikin lopullisen lajimäärän. Näin kävi Tykölänjärvelläkin taas tällä kertaa ensimmäisen tunnin lajimäärä oli lähestulkoon puolet lopullisesta tuloksesta. Sitähän emme tuossa vaiheessa osanneet arvata olisiko lajeja alle vai yli puolet, sen näyttäisi seitsemän seuraavaa tuntia.

Järven lajisto koostui tutuista lajeista, lähinnä ensin vesilinnuista kuten nykyisin lajistojärjestys (TAC) Association of European Records and Rarities Committees suosittelee. No, kaikesta huolimatta aloitimme listauksen laulujoutsenesta, ja sen jälkeen tuli joukko sorsalintuja, mainittavimpana ehkä uivelo. Näitä kauniita Pohjois-Suomessa pesiviä "Ungeloita" nähtiin yksi koiras ja kaksi naarasta. Telkkään listalla (muutama liian yleinen laji jäi sitten myöhempään _ AHAA-elämyksen myötä kirjaamiseen)  päästyä siirryttiin sitten taustametsän lajistoon, jossa pääosaa esittivät rastaat, peippo, punarinta ja muutama harvalukuinen laji.
Kahlaajista paikalle saapui sopivasti ennen ensimmäisen tunnin vaihtumista uuteen, valkoviklo ja liro.

Vaikka välillä satoi kun "saavista", ei huumori päässyt loppumaan. Välillä vaihdettiin kuivia käsineitä ja osa ajasta, jolloin mitään ei tapahtunut, ja sitä tapahtumatonta tapahtuikin sitten tosi usein. Niin silloin pidettiin kahvitaukoja sekä "lakisääteinen". Kuitenkin osan porukasta oli pidettävä koko ajan huolta tarkkailusta, jotta   yksikään lintu ei päässyt livahtamaan valvonnan ohi.

Hauskaa oli vaikka satoi, ja ehkä juuri siitä syystä.
                                        
Nokikana, haapana ja tuon tuosta äänessä ollut härkälintu olivat juuri niitä lajeja jotka unohtuvat ensimmäisen tunnin aikana kirjata. No, heti toisella tunnilla tuo ahaa-hei onko niitä merkitty? kysymys jollain tuli ääneen lausuttua. Kun sitten yllättäen takametsässä melskasi vielä lehtopöllö oli aihetta hämmästelyyn. Tosin joitain vuosia aiemminkin olimme lehtopöllön listalle saaneet. Läheisyydessä pesivä pyrstötiaispari kierteli myös aivan lähietäisyydellä useampaankin kertaan. Ja sitten kuului hiirihaukan naukunaa, ja vanhempi sekä kokeneempi osa porukasta alkoi odottaa närhen rääkäisyä joka sitten tulikin hetikohta kun lintu havaitsi tornilla olevan väkimäärän. Kurki vaikka pesiikin aivan tornin läheisyydessa, oli vuorossa vasta kun toinen tuosta kurkiparista lensi pellolta saraikolle sukimaan höyheniään. Yksinäinen töyhtöhyyppä matkasi taivaalla kohti kaakkoa (lieneekö ollut sama, jonka JVU oli nähnyt matkaavan luoteeseen muutamaa päivää aiemmin). Rantasipiä emme uskoneet löytävämme sumun seasta järven itärannalta, kuten se oli sieltä edellisinä vuosina löydetty kovalla rannan ja laitureiden selaamisella. Nyt se kuitenkin tuli yllättävän helposti lajiluetteloon, ensin kuului kartanon venevalkaman suunnalta ääni ja vain hetkeä myöhemmin lensi toisesta suunnasta kolme rantasipiä väräjävin siivin tornin suuntaa. Kolmas kuitenkin kääntyi takaisin saatuaan häädetyksi nuo kaksi omalta rantaosuudeltaan ulos.
    Pääskyjen paljous hämmästytti. Järven keskellä seuloi ilmaa lähestulkoon puolentuhatta pääskyä, haara-, räystäs- ja törmäpääskyjä. Näkipä HPI yhden tervapääskyn, joka sitten jäi kirjaamatta tuloksiin koska kukaan muu ei sitä taivaalta löytänyt. pedoista tuon aiemmin mainitun lehtopöllön lisäksi paikalla kävi saalistamassa ruskosuohaukka koiras, joka pienen sateen välisen tauon käytti hyväkseen, mutta sen jälkeen se ei sitten enää sateeseen lähtenyt. Kaksi kuikkaa löytyi myös keskeltä järveä kellumasta, miten sitten salapäiten olivat paikalle saapuneet, joten valvonta ei ilmeisesti sittenkään ollut aivan aukoton. Lajeja tuli lopputunteina todella tiputtelemalla, hitaasti mutta varmasti usein kymmenien minuuttien välein. Lajit jotka yllättivät lopulta myönteisesti olivat nuo aivan viimeiset lajit, urpiainen 3 yks., kottarainen 3 yks., suokukko n. 40 yks. ja viimeisenä havittuna lajina aivan ylitse lentänyt keltavästäräkki. Kello oli tuolloin 12:50.
    Siinä se oli, hansikkaista väännettiin vettä kuin tiskiräteistä, kamoja pakattiin reppuihin ja lähdettiin enemmän ja vähemmän märkinä kotimatkalle. kaiken kaikkiaan näimme 63 lintulajia, joka säähän nähden oli varsin mainio, sillä sääksi, naakka, korppi ja moni muu laji joka periaatteessa olisi pitänyt nähdä jäi sitten löytymättä, mutta hyvä näin. En kirjoita kuten usein kirjoitetaan tämäntapaisen tapahtuman jälkeen; "Oli se tapahtuma, hyvin kestettiin vaikka sää oli mikä oli, ja ensi vuonna uudestaan, oli se kuitenkin hauskaa". Jaa no, tuli se kirjoitettua kuitenkin. "Kammottavasta" säästä huolimatta, tulevina vuosina muistellaan tämän vuoden Tornien Taistoa hymyssä suin ja pienenä sankaritekona, näin ne myytit syntyvät.
    Ja kiitos kaikille mukana olleille t. JVU

"Vesi oli mustaa.."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti