lauantai 5. toukokuuta 2012

Tornien Taistossa Ahtialanjärvellä tuulessa, sateessa ja sumussa

Ville ja Olli etsivät Lokkisaaresta kahlaajia
Nuijamiehet, eli Ville, Tom ja allekirjoittanut valtasivat taas Ahtialanjärven tornin Myllyjoen suistossa Lempäälässä.

Vettä satoi lähes koko kahdeksan tunnin ajan, muutamaa lyhyttä taukoa lukuunottamatta. Onneksi torni oli metsän reunassa tuulelta suojassa, mutta silti kova tuuli haittasi tuoden liikenteen äänet moottoritieltä häiritsevän voimakkaina ja estikin meitä kuulemasta muutamia lähimetsässä havaittuja lajeja, kuten käpytikkaa ja närheä.



Näkyvyys Lokkisaareen oli heikohko
Kahlaajia järvellä sentään oli mukavasti; punajalka-, musta- ja valkovikloja, suokukkoja, liroja, kuoveja ynnä muita. Kaulushaikara puhalteli pulloonsa lähes tauotta ja ruskosuohaukatkin saalistelivat välillä sateen tauotessa. Muutama sääksikin kävi järvellä kalassa, mutta siihen jäivät havainnot petolinnuista tänä vuonna. Yllättävimmät puutteet olivat kurki ja lapasorsa, jotka normaalisti kuuluvat Ahtialanjärven peruslajistoon.

Pääskyjä oli järvellä myös hyvin ja kaikki peruslajit eli haara-, räystäs- ja törmäpääsky tulikin nähtyä. Muutoin hyönteissyöjät olivat edelleen vähissä; lähinnä muutama pajulintu ja yksittäinen kirjosieppo sekä pensastasku. Mukavimpia lajeja olivat parvi keltavästäräkkejä, sekä yksinäinen mustalintu joka olisi saattanut jäädä huomaamatta ellei Rainer Mäkelä olisi sattunut soittamaan meille järven toisesta päästä.

Pahimman sateen aikana oli haettava suojaa tornin alta...
Loppulukemaksi tuli 57 lajia, mikä on yksi Nuijamiesten huonoimmista tuloksista Tornien Taistossa. Siitä huolimatta, hauskaa oli taas ja ensi vuonna uudestaan!

Kuvat: Tom Eklund

1 kommentti:

  1. Monissa torneissa taisi olla aika samanlaiset tunnelmat kuin Ahtialanjärvellä. Olin itse Vantaan Pitkäjärvellä ja ryhmämme jäsenet soittelivat eri puolille eteläistä Suomea välitilanteita kysyen. Lähes kaikkialla oli sadetta tai sakeaa sumua ja kaikkien aikojen pohjanoteeraus tulossa.

    Pitkäjärvellä satoi vain varhain aamulla ja vaakanäkyvyys oli jopa ihan hyvä. Tornin ennätys parani kymmenellä (80 lajia) ja saimme peräti 10 uutta lajia, kun torinissa kisailtiin nyt seitsemättä kertaa. Vielä kun olisi lopuksi taivas seljennyt, niin oltaisiin saatu muutama laji lisää, nyt ainoa peto oli varpushaukka.

    Tällainen yhdistelmä - hyvä keli meillä ja huono muilla - tuotti tornin olosuhteisiin nähden loistavan sijoituksen: jaettu 47. Aiemmat sijoitukset ovat olleet sadan huonommalla puolella, yleensä koko kisan puolivälin kieppeillä. Esimerkiksi legendaarisista Kristiinankaupungin Siipyystä ja Porin Leveäkarista jäätiin vain kymmenkunta lajia, aiempina vuosina noin 40-50 lajia. Enkä olisi uskonut, että voimme koskaan kepittää Hangon lintuaseman 10 lajilla!

    Hyvä lintusää on yleensä huono turistisää. Meilläkin oli pahuksen koleaa, reipas tuuli ja tosiaan aluksi reipasta sadetta. Muutama vuosi sitten oli loistava kaunis päivä ja klo 9 jälkeen emme saaneet enää yhtään uutta lajia.

    Mutta kyllä tätä on vaikea selittää muille kuin lintuharrastajille. Hytistään kahdeksan tuntia paikallaan, aistit äärimmilleen viritettynä ja aika vaan loppuu aina kesken, nytkin klo 13.02 merihanhi teki komean kierroksen järvellä. Ja iloitaan närhestä ja harakasta ja harmitellaan, kun pikkuvarpunen ei osunut kohdalle ja nuijattiin rautiainen ja urpiainen, vaikka joku ne selvästi kuuli.

    VastaaPoista