sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Maakotka, elämänpinna pojalle






















Tänään 18.3. oli merkittävä päivä meidän Ronille! Hän oli jo vuosia odottanut maakotkaa, vaan eipä sitä koskaan tuntunut sattuvan kohdalle, ei edes silloin kun koitimme bongata sen täysin varmalta paikalta.

Päiväruoan jälkeen pakkasimme kamat reppuun ja kävelimme Jyräänmäen vesitornille. Ensimmäisenä taivaalta löytyi varpushaukka, paikallisen oloinen lintu otti korkeutta ja kaarrellen tutkaili kaupunkia allaan, katosi silmistämme jossain Laiskan yläpuolella. Hetkeä myöhemmin löytyi vanha merikotka, joka otti korkeutta Mattilan kylän yllä, nousi hirvittävän korkealle ja lopulta lähti pitkään liukuun kohti koillista. Vienanmeren pesimäseudut taisivat olla sillä mielessä.

Seuraavaksi olikin vuodenpinnan vuoro, kun yksinäinen sepelkyyhky paineli vauhdilla pohjoiskoilliseen. Variksia muutti jonkin verran, samoin harmaalokkeja löytyi tosi korkealta selvässä matkalennossa pohjoiseen.

Sitten Roni huomasi kaksi isoa petoa kaartelemassa lounaan suunnalla. Käänsin putken niiden suuntaan ja saman tien sydän sykähti - näin jo toisen profiilista ettei se ollut merikotka... ja hetken päästä näkyivätkin kaikki tutut tuntomerkit; nuori tai esiaikuinen maakotka! Äkkiä kaukoputki Ronille ja poika sai kauan odottamansa elämänpinnan! Hymy loisti niin pojan kuin isän kasvoilla :)

Seuranaan sillä oli esiaikuinen merikotka ja hetken kaarreltuaan kumpikin jatkoi matkaansa koilliseen. Olipa mukavaa muutonseurantaa taas vaihteeksi! Taidankin tänä keväänä panostaa taas vaihteeksi vähän enemmän staijaamiseen ja Ronikin haluaa mukaan uudelleen. Mikäs siinä, mukavaa harrastaa lintuja yhdessä juniorin kanssa.

- Olli -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti