lauantai 26. toukokuuta 2018

Lahden takana ruoho on vihreämpää eli retki Eestiin 10.-13.5.2018


Valkoposkihanhia Matsalunlahden Haeskassa
Aina sinne tekee mieli lähteä retkelle, Eestin linnusto ei petä koskaan. Jotenkin tuo lahti meidän ja eteläisen naapurimaan välillä muuttaa linnustoa huimasti. Toki naapurimaan luonnonsuojelulainsäädännöllä hoiualoineen ja maastikukaitsealoineen on suuri merkitys myös linnustolle, Eestin aktiivisesta luonnonsuojelualueiden ja maisemanhoitoalueiden kunnossapidosta olisi otettava mallia myös Suomessa. Karja pitää kurissa rantojen ja niittyjen umpeenkasvun, samoin olisi tehtävä myös täällä, hävitettävä rantapuustoa ja pusikoita lintujärviltä ja annettava karjan luoda pysyviä rantaniittyjä.


Länsisataman lokkien akrobatiaa kovassa itätuulessa
Mutta se siitä, mennäänpä itse retkeen.

10.5.2018 Tämän kirjoittaja lähti Rainer Häggblomin kanssa matkaan helatorstaina alkuillasta. Länsisataman ja Helsingin uloimman luodon, Halliluodon välillä näkyi mm. riskilöitä, satoja haahkoja, lapintiiroja ja vanha merikotka. No, merikotkia näkee nykyään täällä Keski-Hämeessäkin läpi vuoden, mutta muut edellä mainitsemani lajit ovat täällä harvinaista herkkua, niitä on mukava katsella laivan kannelta.



Keltavästäräkki Pakrin jyrkänteen reunalla
Rainer Pakrissa
Tallinnassa ei lintuja katseltu juuri muuten kuin auton ikkunasta ja pian pääsimmekin suurkaupungista pois. Ensimmäinen mukava laji tuli vastaan Nõmmessa, turkinkyyhky tien varressa. Emme jääneet kuitenkaan turkinpulua sen enempää ihailemaan, vaan suuntasimme ensimmäiseen retkikohteeseen, joka oli Pakrin kalkkikivijyrkänne Paldiskissa. 

Paldiskiin saapuessa komea teerikukko yllätti ja ilahdutti, täysin odottamaton laji tuolta entisen neuvostotukikohdan alueelta. Pakrissa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt, mukavimpana ehkä keltavästäräkkiparvi jyrkänteen reunalla. Karjalanpeippo ryysti majakan vieressä metsässä, miksiköhän niitä on Eeestissä, muttei lähellä Etelä-Suomessa?


Pakrista jatkoimme lounaaseen illan hämärtyessä. Suursoo-Leidissoon kohdalla hakkuulla lenteli suohaukka, joka paljastui nopeasti koiras niittysuohaukaksi! Hienoa, ja vielä hienompaa kun samaan aikaan lullula eli kangaskiuru lauloi taukoamatta tien varressa!


Kangaskiuru iltahämärässä (kuvaa vaalennettu reippaasti). Huomaa lyhyt pyrstö.
Käkiä kukkui joka puolella, laji on Eestissä hämmentävän yleinen Suomeen verrattuna. Kirjosieppoja puolestaan näkyi ja kuului huomattavasti vähemmän kuin maitamme jakavan lahden pohjoispuolella. Mistä nämä erot johtuvat? En tiedä. Jos sinulla on tietoa tai teoria tästä, kommentoi blogin alle, kiitos!

Auringon laskiessa saavuimme Haapsaluun, jossa vietimme ensimmäisen yön, Hotel Baltic Promenaadissa. Hotelli on edullinen, sekä lintuharrastajien suosima, eikä ihme, se sijaitsee aivan Haapsalunlahden rannalla, ja hotellihuoneiden parvekkeilta sekä ravintolasta voi tarkkailla lintulahden elämää. Hotellin katolla on jopa torni jonne voi kiivetä lintuja tarkkailemaan! Illan hämärtyessä emme paljoa kerinneet lahden linnustoa tarkkailemaan, sentään muutaman pikkujoutsenen sieltä spottasimme. Yllätys oli hotellin viereisessä puistossa äännellyt tammitikka ja se olikin todella mukava päätös päivälle! Sen kunniaksi yksi olut ja sitten sikeään uneen.


Merihanhi Haapsalun Väike Viikillä

























11.5.2018 Perjantaina aamulla nousimme ylös jo ennen kuutta, ajatuksena laskea lintulahden linnut ennen aamupalaa. Ja lintujahan riitti; avosetteja, kapustarintoja, heinätaveja, harmaasorsia, jalohaikaroita, pikkulokkeja. merikotkia ja paljon muuta. Pienestä sisälahdesta, Väike Viik'istä, löytyi mustakurkku-uikkuja. Kaupungin nurmikoilla tepasteli mustavariksia ja keltavästäräkkejä, pensaissa ja ruovikoissa kerttuja ja kerttusia. Pakko sanoa, Haapsalu olisi hieno vanha kaupunki asua!

Pian olimme jo matkalla etelään, kohti kuuluisaa Matsalunlahtea. Pangasta löytyi ensimmäinen vähän isompi hanhiparvi, jossa oli noin 3000 valkoposkihanhea, noin 60 tundrahanhea ja kaksi tundrametsähanhea. Ensimmäinen nokkavarpunenkin tiksutteli tien varressa. Pangasta jatkoimme Põgari-Sassiin, mistä löytyi mm. noin 2000 valkoposkihanhea lisää, kapustarinta, tundrakurmitsoita, pari avosettiä ja jälleen paljon muita lajeja.
Seuraava pysähdys oli Puise Ninan kylä, jossa sinne saapuvaa lintuharrastajaa tervehtii Itämeren alueen iloisimman värinen lintutorni.


Puise Ninan kylän lintutorni 
Puise Nina ei tällä kertaa tarjonnut mitään mieleen painuvaa, ei ollut edelliskertojen muuttohaukkoja eikä peltopyitä, mutta silti jotain kivaa katseltavaa ja kuunneltavaa, parhaina kaksi kirjokerttua, niiden lisäksi mm. jälleen tundrakurmitsoja, isosirri, ristisorsa, lapasotkia ym.
Punavarpunen Puise-Ninassa
Puise Nina jäi pian taakse, sieltä ajoimme Haeskaan, joka on myös Matsalunlahden rannalla. Pensaista löytyi pussitiainen, etelänsuosirrit soidinsivat, suokukkoja oli rannalla ja niityillä noin 220, tylli, pohjoisia suosirrejä lapinsirrejä, punajalka-, valko- ja mustavikloja, kuovi, mustapyrstökuiri, töyhtöhyyppiä ja meriharakoita. Lajistollisesti ihan mukavasti kahlaajia, mutta määrällisesti vähän, vaan eipä sitä korkeapaineella voinut odottaakaan. Hellettä riitti koko retken ajan, pudotuskeleistä ei ollut tietoakaan.

Haeska tarjosi myös retken suurimman hanhiparven, yhteensä noin 12 000 hanhea, joista tonni tundrahanhia, parikymmentä merihanhea ja loput noin 11000 valkoposkihanhia. Alla video tilanteesta jossa merikotkat ajoivat koko hanhilössin lentoon. Kova tuuli valitettavasti peittää valtavan hanhiparven äänet.



Ohessa myös muutama kuva Haeskan lintumaailmasta. Mukavaa oli ja aina sinne vaan haluaa uudestaan poiketa!


Suokukko koiras juhlapuvussa Haeskan rantaniityllä

Mustapyrstökuiri Haeskassa
Matsalusta jatkettiin yhä etelämmäksi, tavoitteena Avastemägi. Sitä ennen pysähdyimme Vanamõisan puistometsässä. Hieno, lehtomainen, avara metsä. täynnä elämää. Pikkusieppo lauloi, pähkinänakkeli kiipeili puun rungolla. kultarinta luritteli, kolme käenpiikaa kiikitti kilpaa, sirittäjä lauloi koko ajan, pikkutikkakin näkyi ja metsän reunassa oli kattohaikaran pesä.


Kattohaikara pesällään Vanamõisassa
Hieman Vanamõisasta etelään tuli vastaan taas niittysuohaukka ja pian olimmekin Avastemäellä. Mäki on meikäläisessä mittakaavassa aikas vaatimaton. vain noin 13 metriä ympäröivää maastoa korkeammalla. Mutta ihan riittävästi että sen ylittävän tien varresta on mukava seurata ympäristön peltoja ja soita. Ja täällä niitä niittysuohaukkoja sitten vasta olikin, yhteensä 4 paria jotka saalistelivat aktiivisesti ympärillämme!

Niittysuohaukka koiras @ Avastemägi

Niittysuohaukkojen lisäksi paikalla oli mm. 1-2 pikkukiljukotkaa, hiirihaukka, varpus- ja kanahaukkoja, ruskosuohaukka, nokkavarpusia, ruisrääkkä ja kattohaikaroita. Niittysuohaukoista jäi mietityttämään, ovatkohan ne eri populaatiota kuin Suomessa pesineet linnut? Eestin niittysuohaukat nimittäin pesivät soilla ja myös saalistelevat avosoilla ja mäntyisillä rämeillä mielellään. Mutta Suomessa ja Ruotsissa ne ovat tyypillisesti ruovikkoisten lintujärvien ja merenlahtien lintuja. Eli olisiko Suomen kanta siis kotoisin Ruotsista, eikä Eestistä? Eestistä kotoisin olevien niittysuohaukkojen pitäisi kaiken järjen mukaan asettua esim. Tammelan Torronsuolle, Oriveden Siikanevalle tai Pyhtään Valkmusaan.

Avastemäestä jatkoimme yhä etelään, kohti Lavassaarea. Matkalla näkyi mielenkiitoisimpana taas tammitikka, taitaa laji yleistyä Eestissä. Pian oli aika kääntyä länteen, kohti Virtsua ja lauttaa Saarenmaalle. Lauttamatkalla Suur-Väinin salmen yli Virtsusta Kuivastuun, oli hyvin aikaa seurata alueen merilinnustoa; alleja, mustalintuja, pillkasiipiä, lapasotkia ym., parhaana ehkä vaalea merikihu.

Ennen Saarenmaalle siirtymistä poikkesimme Muhun saarella Kõinastussa. Paikka on Eestin paras kahlaajaparatiisi, neliökilometreittäin hiekkalieterantaa. Tällä kertaa oli sää tosin ihan jotain muuta kuin pudotuskeli, joten lietteet loistivat pääosin tyhjyyttään, ainoastaan Lõpemeren puolella oli vähän isompi parvi, noin 210 kahlaajaa, tyllejä, suokukkoja, tundrakurmitsoja, jokusia vikloja ja merimetsoja.

Hiirihaukka Muhun Igakülassa
Väike Väinin pengertiellä pysähdyimme pikaisesti laskemaan linnut. Hanhia noin 4600, joista tundrahanhia 2600, tundrametsähanhia 2000 ja 30 merihanhea. Kyhmyjoutsenia 650, laulujoutsenia 6 ja pikkujoutsenia 2. Muutama avosetti, rastaskerttunen, hieman pieniä vesilintuja ja lokkilintuja.

Pieni osa suuresta hanhiparvesta Väike Väinissä
Auringonlaskun aikoihin saavuimme Lõmalan Mattun kylään, jossa yövyimme seuraavat pari yötä. Kylään tullessa villisika kirmasi pakoon tietä pitkin. Kävimme vielä kylän satamassa katsomassa mm. pikkutiiroja sekä ristisorsia ja löysimme myös ison avosettiparven, 20 lintua! Mattun pelloilta löytyi kautta aikojen ensimmäiset paikalliset kattohaikarat, oliko vain sattumaa vai ennakoisiko jopa pesintää? Nähtäväksi jää.... Alla muutama kuva illalta.

Mattun ensimmäiset paikalliset kattohaikarat

Pikkulanttu eli naaras pikkulepinkäinen Lõmalan satamassa

Isokauris (ex - saksanhirvi) Mattussa
Ennen nukkumaan menoa teimme vielä yöalaulajaretken Salmen Kalmrin kylään nimettömälle lintujärvelle. Ilves päätien varressa Kalmrissa oli melkoinen yllätys! Se kyyhötti matalana tien penkalla ja näkyi hyvin auton valoissa. Järveltä kuului mm. luhtakanan ääni, mutta tavoitelajit, eli pikkuhuitti ja pikku-uikku puuttuivat äänimaisemasta, ei edes atrappi auttanut.Varpuspöllö oli mukava yllätys, uusi laji Eestissä tämän kirjoittajalle.

12.5.2018 Muutaman tunnin unien jälkeen taas ylös ja ulos! No, toki ensin nopea aamupala, mutta sitten mentiin taas. Pikkusieppo ja pari kultarintaa lauloivat pihapiirissä, valkoposkihanhia lensi yli pari tuhatta, jostain kuului pikkujoutsenen ääntä, yhtäkkiä puiden takaa tuli matalalla ristisorsa. On kyllä hienolla paikalla Rainerin mökki!

Aamustaijia Lõmalan satamassa
Lõmalan satamassa seurasimme aamumuuttoa, jonka valtavirta menee hieman yllättäen itään/kaakkoon. Monet merilinnut eivät halua lentää suoraan Saaremaan yli koilliseen, vaan suuntaavat Salmen kannaksen yli Riianlahden puolelle, missä ne vasta kääntyvät koilliseen. Osa menee rantaa seuraten luoteeseen ja vain pieni osa lähtee Saaremaan ylitse. Muutolla näkyi tyllejä, suokukkoja, pikkulokkeja, keltavästäräkkejä,kaakkuri, isokoskeloita, tukkakoskeloita, uiveloita, telkkiä, haahkoja, härkälintuja, mustalintuja, alleja ja parhaana 1 mustatiira. Paikallisista linnuista mielenkiintoisimpia olivat noin 10 pikkutiiraa, riuttatiira ja 29 avosettia.

"Isti" eli niittykirvinen Lõmalan satamassa
Satamasta jatkoimme rantatietä luoteeseen. Riksu, Kotlandi, Kipikoovi, Pilguse ja lopulta Katri Pank. Paljon lintuja, rantaniityt pullollaan kiurureviirejä, valkoposkihanhiparvia valui jatkuvasti ohi, kangaskiuru lauloi männikön reunassa. Täällä unohtaa maailmanmenon, kaikki murheet haihtuvat tuulen vieminä jonnekin kauas. Oli upeaa olla ilman TV:tä, radiota, uutisia, nauttia vain luonnosta ja linnuista.

Pilgusen vihreitä rantaniittyjä, kiurujen ja kahlaajien valtakuntaa

Rantaniityt ovat täynnä kiurureviirejä, mahtava äänimaailma, kunpa tällaista olisi kotikulmien pelloillakin...

Ristisorsa Katri Pankilla

Valkoposkihanhiparvia meni ohi koko ajan
Keskipäivä lähestyi ja oli aika siirtyä takaisin kaakkoon, Salmen peltoaukeille seuraamaan petolintumuuttoa. Navakka itätuuli painoi Latviasta tulevat petolinnut poikkeavasti suoreen nimen länsirannalle, mistä ne kääntyivät koilliseen, ja Salmesta katsoen valtavirta menikin kaukaa peltojen länsipuolelta koilliseen. Siitä huolimatta onnistuimme tunnissa näkemään 45 muuttavaa petolintua, valtalajina mehiläishaukka, yllättävimpinä ehkä pari myöhäistä piekanaa, eikös niiden pitäisi olla jo Lapissa?

Mutta Salmen staijauksen isoin yllätys tuli vasta viime miinuteilla, petomuuton jo hiljennettyä. Etelästä lähestyi parvi suuria lintuja, kurkia? Mutta mites ne noin hajallaan tulevat - hei, nehän onkin kattohaikaroita! Hieno 28 haikaran parvi valui suoraan ylitsemme pohjoiseen! Wau! Mitähän luppohaikaroita nämä olivat, kun muualla Eestissä ne jo hautoivat pesillään. Jände Nordblad kertoi tähän liittyen että pari vuotta sitten nähtiin kesäkuussa Tallinnan yllä 100 kattohaikaran parvi, eli ilmeisesti nämä luppohaikarat ovatkin aika tavallinen ilmiö Eestissä.

Kurkia - ei kun kattohaikaroita, komea 28 linnun parvi Salmessa muutolla
Tässä vaihessa alkoi jo olla nälkä, joten seuraavaksi suuntasimme Kuressaareen syömään. Lounaan jälkeen auton nokka koilliseen, Saaremaan kaakkoisrannikon lintulahdille. Pientä kivaa löytyi sieltä täältä; liejukana Kastilahdelta, Sandlasta mustavarisyhdyskunta, Laidevahen Looduskaitsealasta kuhankeittäjä ja sokerina pohjalla yllätys: 2 aroharmaalokkia Sandlan satamassa! Linnut olivat kolmannen vuoden lintuja, eivät siis vielä aikuisen puvusssa. Lokit olivat harmittavasti hieman kaukana kuvattavaksi. Täytyy muuten hankkia kaukoputkeen adapteri, jotta saan dokumenttikuvia kännykällä tällaisissa tilanteissa...

Laidevahesta jatkoimme hiljalleen yhä koilliseen, aina välillä pysähtyen tarkistamaan autosta nähtyjä lintuja ja lopulta päädyimme sitten Väike-Väinin kaakkoispään suulle, Kübassaaren satamaan (Pae Sadam). Ilta oli tässä vaiheessa jo aluillaan, joten laskimme nopeasti vesilintuparvet - ja niitä olikin paljon! Salmen suulla kellui noin 4600 lapasotkaa, 7200 allia, 200 mustalintua, 3600 tundra/tundrametsähanhea ja pienempiä määriä muita vesilintuja. Väike-Väinissä oli myös pieni parvi haahkoja ja Rainer huomasi että yksi niistä onkin hieman poikkeava... Wohooo! Juhlapukuinen koiras kyhmyhaahka! Taas uusi laji minulle Eestistä!

Toisen kalenterivuoden merilokki Kübassaaren satamassa
Pääkohteemme tänä iltana oli kuitenkin Kuivastun satama, Suur-Väinin salmen Muhun puoleisella rannalla ja iltamuuton seuranta siellä. Kännykässäni oli Trektellen appi asennettuna ja Annika Forsten oli ladannut käyttäjätililleni Eestin staijipaikkoja, mm. juuri Kuivastun. Appi olikin todella tarpeen, sillä muutto oli välillä todella vilkasta, Rainer laski parvikokoja ja minä näpyttelin niitä nopeasti talteen Trektelleniin. Seurasimme muuttoa hieman yli tunnin ajan, pääosaa esittivät allit, joiden summa kohosi 11 298 lintuun. Mustalintu oli kakkonen 5085 linnulla. Paljon muutakin meni, mm. kaksi vaaleata merikihua. Loppusummaksi tuli 19 533 muuttavaa lintua, ks. kaikki muuttohavainnot. Paikallisten lintujen helmiä olivat 4 riuttatiiraa ja 2800 lapasotkan parvi.

Lopetimme staijauksen Kuivastussa klo 20:08, koska tarkoitus oli etsiä vielä pöllöjä Saaremaalta auringon laskiessa. Eikä Saaremaan pohjoispuolen metsät pettäneet! Metskülassa helmipöllö miltei törmäsi autoomme, ja pysähdyksen jälkeen vastasi atrappiin. Lähellä surisi myös kehrääjä! Kumpikin oli minulle uusia Eestin pinnoja! Võhmasta löytyi toinen kehrääjä ja metsästä kuului huuhkajan poikasen kerjuuääntä. Sarvipöllö saalisti hakkuuaukealla tien vieressä. Järise tarjosi vielä 1-2 kehrääjää lisää sekä lehtopöllön! Melkoista pöllötykitystä!

Yhdestä kohdasta kuului kerran mahdollinen mustahaikaran ääni - mutta kun se ei toistunut, jäi havainto epävarmaksi, enkä vieläkään voi sanoa havainneeni lajia Eestissä, vaikka olen etsinyt sitä monesta paikkaa. Ehkä pitää lopettaa etsintä, josko se sitten tulisi vihdoin vastaan?

Yötä myöten sitten taas Mattuun ja nukkumaan....

13.5.2018 Aikainen herätys, jotta ehdimme poikkeamaan uudelleen Kõinastussa. Mattussa tiksutteli nokkavarpunen, Linnulahdella raksutti rastaskerttunen, Tahulassa yllätti valkoselkätikka - lajia ei pitäisi Eestin Lintuatlaksen mukaan olla Saaremaalla pesintäaikaan. Mielenkiintoinen havainto siis!

Mutta Kõinastu... on se vaan upea paikka! Ja ne kahlaajat, korkeapaineesta ja helteestä huolimatta lietteillä oli noin 400 suosirriä, 2 kuovisirriä, 2 pikkusirriä, 1 punakuiri, 35 tundrakurmitsaa, 40 tylliä, 4 meriharakkaa, 2 mustavikloa ja liro.

Tundrakurmitsoita Kõinastussa
Heinätavipari Kõinastun lietteillä
Kauaa emme kerinneet Kõinastussa olla, piti keritä lautalle jotta pääsisimme seuraamaan aamumuuttoa mantereella Virtsun majakalla. Suur-Väinin salmessa oli paljon arktisia vesilintuja; alleja noin 3000 paikallista, lapasotkia noin 100. Vesilintujen lepäily merellä ei ollut hyvä merkki... ja niinhän siinä kävi että aamumuutto oli täysi pannukakku, vain 936 muuttavaa lintua tallentui tunnin staijisession ajalta Trektelleniin. Ks. aamun muuttohavainnot, jos kiinnostaa. Paikallisten lintujen mielenkiintoisimpia olivat pikkutiirat, riuttatiira ja vieressä luritellut kultarinta.

Pikkutiira Virtsun majakalla
Virtsusta siirryimme Mõisalahden pengertielle, Puhtu-Laelatun luonnonsuojeluelueelle. Tien tukkona oli iso linja-auto, jossa luki jotain suomeksi. Kiikarit silmille ja kappas, Pirkanmaan Lintutieteellisen Yhdistyksen porukkahan se siellä, isosta joukosta löytyi mm. VLH:n pitkäaikainen entinen taloudenhoitajamme Olli Lehtimäki! Maailma on pieni... :)

Mõisalahdella lauloi kolme rastaskerttusta, viiksitimalit lentelivät ruoi'kon yllä, tien poskessa kiemurteli pieni rantakäärme, meren puolella näkyi noin 1000 merimetsoa.


Yllä olevassa videossa rastaskerttunen jankuttaa ruovikon kätköissä, ei suostunut tulemaan näkyville. Poistuessamme Mõisalahdelta, rantametsän yli lensi matalalla pikkukiljukotka. Harmi että peto katosi nopeasti puiden taa, kuvat jäivät saamatta. Pivarootsista löysimme vaihteeksi kirjokertun, tien vierellä kaarteli hiirihaukka hienosti.

Hiirihaukka Pivarootsissa
Jatkoimme eteläkaakkoon, pysähtelimme välillä ja poikkesimme meren rannassa. Löysimme taas kangaskiuruja, merimetsoyhdyskuntia ja paljon muita lintuja, mutta ei juurikaan mitään uutta tälle retkelle. Kävimme katsomassa miltä Varblassa näyttää, kun olimme kuulleet että rantahotelli tekee jotain laajennusta. Aika iso työmaa siellä olikin, taisivat rakentaa satamaa. Varblasta poistuessamme Rainer äkkäsi yllättäen tuulimyllyfarmin kohdalla hiekkakuopan rinteessä liikettä. Puhuin samalla hetkellä Risto Vilppaan kanssa puhelimessa, kun Rainer hihkaisi "Nummikirvinen!" Puhelu katkesi siihen ja hyppäsin autosta ulos. Missä, missä? Ei muuta kuin komppamaan... ja pian kuuluikin nummikirvisen kutsuääni ylärinteestä ja samantien lintu nousi lentoon ja katosi jonnekin hiekkakuoppa-alueen perukalle. Taas tuli minulle Eestin pinna, eikä mikään sälä-laji, nummikirvinen on nykyään harvinaisuus Eestissäkin. Siispä Rariliiniin hälytys, toivottavasti joku muukin onnistui linnun näkemään.

Jatkoimme matkaa itään jonkin aikaa, pysähtelimme silloin tällöin, mutta mitään kovin mielenkiintoista ei nyt näkynyt; merikotkia, harmaahaikaroita, sirittäjiä, kultarintoja ynnä muuta. Päätimme käydä kahdella järvellä, Ermistu ja Tõhela - järvillä. Ensinmainittu oli aika köyhä, vaikka olikin ruovikkorantainen iso järvi. Hieman naurulokkeja, silkkiuikkuja, heinäsorsia, merikotka taas... Mutta Tõhela palkitsi; uimarannan kupeessa lauloi kuhankeittäjä, järvellä lenteli 10 mustatiiraa, laulujoutsenpari oli pesällään. Kummallakin järvellä oli rastaskerttusia, laji on Eestissä huikeasti yleisempi kuin täällä Suomen puolella.

Jatkoimme matkaa Tuhusoolle päin. jälleen pysähdellen sopivan oloisilla paikoilla.Yksi niistä oli Kärun peltoaukea Tuhun eteläreunalla. Ei paljoa lintuja, mutta.... yhtäkkiä peltosaarekkeesta kuului peltosirkun laulua! Upeaa! Taas minulle uusi laji Eestistä, peltosirkku on täälläkin voimakkaasti taantunut laji.

4-kv maakotka Tuhusoon yllä
Sitten Tuhusoolle. Heti kun pysähdyimme avosuon keskelle, oli ympärillämme lintujen kuhinaa; mustapyrstökuiri varoitteli kiivaasti, samoin yksinäinen liro ja punajalkaviklo pari. Syy selvisi pian, iso petolintu taivaalla. Äkkiä kaukoputket esiin ja voilà! Maakotka! Noin nelivuotias lintu, rundasi pitkään yllämme, otti korkeutta ja katosi länteen. Samalla suo hiljeni, kahlaajat rauhoittuivat ja katosivat suokasvuston sekaan. Niittysuohaukkakoiras saalisteli myyriä lähellä, ja kauempana kaarteli hiirihaukka, mutta ne eivät kahlaajia hermostuttaneet.

Tuhun itäpuolella kohosi linkkimasto. Huomasimme sen huipulla jotakin joka ei sinne sopinut... Se ei ollut pelkkä BLO (bird like object), vaan sen oli miltei pakko olla jokin kotkalaji. No, havaintovihkoon se päätyi kuitenkin nimellä ALO = ELO, eli Aquila like objet  = Eagle like object. Olisi tehnyt mieli koittaa lähemmäksi linkkimastoa, mutta aika oli jo kortilla, nyt oli pakko kaasutella kohti Tallinnaa...

Tuhun alueella näimme vielä lapinharakan aka isolepinkäisen, ihan kunnon Pohjois-Euroopan excubitor eikä mikään etelänisolepinkäinen tms. Matkan varrella Tallinnaan näkyin vielä useita kattohaikaroita, mustavariksia ja käet kukkuivat. Huom! Nykyään on varattava satamaan menoon parikymmentä minuuttia enemmän aikaa, sillä matka on nyt pidempi, kun suoraan keskustan läpi sinne ei enää pääse vaan liikenne on ohjattu satamaan rantaa pitkin Piritan suunnasta idästä päin.

Megastarilla jäimme lähes koko matkan ajaksi kannelle staijaamaan. Lapintiiroja muutti koilliseen koko ajan, yhteensä noin 100 ja mitä lähemmäksi Suomea tulimme, muuttavien allien määrä kasvoi koko ajan, valtavirran osuessa Hallikarin kohdalle. Helsingin länsipuolella kellui valtava allilautta, jonka kooksi arvioimme nloin 13 000 allia. Kaikkiia vesilintuja muutti noin 35 000, joista 95% oli alleja. Hieno päätös retkelle!

Alliparvi keskellä Suomenlahtea
Osa isommasta alliparvesta lähellä Helsinkiä

Hyvästelin Rainerin, siirsin omat kamat omaan autooni ja lähdin ajamaan Valkeakoskelle. Hieman ennen Valkeakoskea, Vallonjärven peltoaukealla, Haapasaaressa, narisi ruisrääkkä. Mukava piste i:n päälle. Sen pituinen se... ja ehkä taas syksyllä uudelleen.




sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Tornien Taistossa Ahtialanjärvellä

Tiukkaa tapitusta. Kuva: Tom Eklund
Aamu 4. toukokuuta 2018  oli arktinen, vain muutama aste lämmintä ja pohjoisesta puhalsi kalsea vihuri. Vaikka vaatetta oli päällä reilusti itse kullakin, yksi jos toinenkin joutui ennemmin tai myöhemmin laskeutumaan tornista kävelylenkille lämmittelemään. Vasta puoliltapäivin tuuli heikkeni ja paksu pilvipeite alkoi repeillä, päästäen auringon lämmittävät säteet taistelijoiden iloksi heitä lämmittämään.

Uudessa tornissa tilaa piisaa! Kuva: Olli Haukkovaara

Se säästä. Uusia lajeja löytyi perinteisesti eniten ensimmäisen tunnin aikana ja 50 lajin rajapyykki ohitettiin kello 07:00. Aamukuudesta eteenpäin uusia lajeja löydettiin 2 - 8 per tunti ja loppulukemaksi tuli 76. Viimeinen laji, hernekerttu, äityi laulamaan vain kuusi minuuttia ennen taiston loppua.

Tornissa kävi kaikkiaan 29 henkeä. Hieman hämmennystä herätti varsinaisen joukkueen ulkopuolisten löytämät lajit, mutta ei hätää, sääntöjen mukaan joukkueessa on 3–8 henkilöä ja joukkueen ulkopuolista apua lintujen etsimisessä saa käyttää vapaasti. Ja tätä sääntöjen kohtaa toki hyödynsimme niin paljon kuin mahdollista ;)

Mitä kaikkea sitten onnistuimme näkemään? Parhaita lajeja olivat harmaasorsa, joka täällä päin maata on varsin harvalukuinen, jänkäkurppa, joita Itkosen Tatu komppasi Myllyojan suistosta näkyviin sekä päivän parhaana lintumaailman kuningatar, upea naaras muuttohaukka, eli pere (nimi tulee sen tieteellisestä nimestä Falco peregrinus).


Muuttohaukka Lokkisaaren naurulokkeja jahtaamassa. Kuva: Pekka Lähteenmäki

Pere sai Ahtialanjärvellä aikaan sellaisen spektaakkelin ettei paremmasta väliä! Se tuli paikalle kuin tyhjästä, koitti ensin saada kiinni Myllyojan suistosta haapanan, joka sukelsi(!) juuri kun pere koitti iskeä kyntensä sen selkään. Sieltä pere singahti seuraavaksi Lokkisaaren suuntaan ja sai koko saaren kaaokseen. Välillä se hengähti rantapuissa, varisten vartioimana ja lähti pian uuteen yritykseen.

Peren vaikutus sen lähistöllä oleviin lintuihin on silminnähtävä - kaikki pelkäävät sitä kuollakseen, eikä syyttä, onhan muuttohaukka lintumaailman paras saalistaja. Mutta lopulta tämä nuori naaras jäi kuitenkin ilman saalista, mikä lienee kuitenkin vain nuoren pedon kokemattomuutta. Tilaisuuksia sillä oli, mutta se taisi epäröidä. Lopulta se kyllästyi, nousi korkealle ja suuntasi kauas koilliseen.


Punasotka - vuoden 2018 laji. Näitä laskimme 30. Kuva: Pekka Lähteenmäki
Lokkisaari ei pettänyt taaskaan! Kahlaajia saimme listalle monia, keltavästäräkkiparvi laskeutui sinne, samoin merihanhi aivan sen kupeeseen. Saari näyttää vuosi vuodelta paremmalta lintujen kannalta, upeata työtä ovat Rainer Mäkelä ja Tatu Itkonen tehneet!

Ja tässä sitten koko lajilistamme:


  1. Laulujoutsen
  2. Metsähanhi
  3. Merihanhi
  4. Kanadanhanhi
  5. Haapana
  6. Harmaasorsa
  7. Tavi
  8. Sinisorsa
  9. Harmaasorsa
  10. Jouhisorsa
  11. Lapasorsa
  12. Punasotka
  13. Tukkasotka
  14. Telkkä
  15. Uivelo
  16. Isokoskelo
  17. Silkkiuikku
  18. Ruskosuohaukka
  19. Hiirihaukka
  20. Sääksi
  21. Varpushaukka
  22. Muuttohaukka
  23. Tuulihaukka
  24. Ampuhaukka
  25. Nuolihaukka
  26. Nokikana
  27. Kurki
  28. Meriharakka
  29. Pikkutylli
  30. Kapustarinta
  31. Töyhtöhyyppä
  32. Suokukko
  33. Taivaanvuohi
  34. Kuovi
  35. Mustaviklo
  36. Punajalkaviklo
  37. Valkoviklo
  38. Liro
  39. Rantasipi
  40. Naurulokki
  41. Pikkulokki
  42. Kalalokki
  43. Harmaalokki
  44. Merilokki
  45. Kalatiira
  46. Kesykyyhky
  47. Sepelkyyhky
  48. Tikkalaji (rummutti)
  49. Törmäpääsky
  50. Haarapääsky
  51. Räystäspääsky
  52. Keltavästäräkki
  53. Västäräkki
  54. Punarinta
  55. Mustarastas
  56. Räkättirastas
  57. Laulurastas
  58. Ruokokerttunen
  59. Hernekerttu
  60. Tiltaltti
  61. Pajulintu
  62. Kirjosieppo
  63. Sinitiainen
  64. Talitiainen
  65. Närhi
  66. Harakka
  67. Naakka
  68. Varis
  69. Korppi
  70. Kottarainen
  71. Pikkuvarpunen
  72. Peippo
  73. Viherpeippo
  74. Tikli
  75. Vihervarpunen
  76. Pajusirkku


Siinäpä se ja ensi vuonna sitten taas uudelleen! Kiitos joukkueelle ja kaikille avustajille! Loppuun vielä kuva uudesta upeasta tornista!




sunnuntai 1. huhtikuuta 2018


PETOLINTURENGASTUKSIA VALKEAKOSKEN LINTUHARRASTAJIEN TOIMIALUEELLA KESÄLLÄ 2017

Jorma Ahola & Keijo Ruuskanen

    Kanahaukan pesä jäänyt metsänhakkuun reunaan ja autioitunut.

Petolinnut on lintujen lajiryhmä joka enimmin herättää ihmisten mielenkiinnon. Eikä pelkästään maallikoiden, vaan samaa voi sanoa myös aktiivi lintuharrastajista sekä lintujen rengastajista. Mitään ihmeellistä tuossa ei ole, sillä toki niin päiväpetolinnut kuin yöllä enemmän osan elämästään liikkuvat pöllöt ovat jo olemukseltaan, käyttäytymiseltään kuin elintavoiltaan mielenkiintoisia. Tässä kirjoituksessa käsitellään petolintujen Valkeakoskella ja lähikunnissa tapahtuvaa rengastusta, lähinnä vuoden 2017 ajalta. käsiteltävänä on yhdeksän päiväpetolintua ja kuusi pöllöihin kuuluvaa lajia.
    Tekstissä käsitellään kahdeksan kunnan aluetta, joita erinäisten vuosien myötä tapahtuneiden kuntaliitosten vuoksi on koetettava käsitellä vielä nykyisten kuntarajojen ja nimien mukaan. Kun esimerkiksi Akaan kunta on nykyisin muodostunut Toijalasta, Viialasta ja Kylmäkoskesta ja osa rengastajista käyttää vielä vanhaa nimistöä, mainitaan näiden kolmen entisen kunnan nimellä suoritetut rengastukset tässä kirjoituksessa Akaan kunnan määrissä. Kalvola, vaikka kuuluukin nyttemmin Hämeenlinnaan, on pidetty entisellä nimellä, koska sitä on käytetty rengastajien taholta pääsääntöisesti eikä Hämeenlinnaa ole erikseen mainittu. Uutena kuntana yhteenvetoon on otettu Pirkkala.
     Kirjoituksessa käsiteltävät kunnat ovat: Akaa, Lempäälä, Kalvola, Kangasala, Pirkkala, Pälkäne, Valkeakoski, Vesilahti.

PÄIVÄPETOLINNUT

    Mehiläishaukka kuljettaa ampiaispesän kennostoa pesälleen.

Mehiläishaukka  (Pernis apivorus)
Edellisvuoden tapaan aloitetaan mehiläishaukasta, jonka pesän löytäminen on aina ollut varsin vaikea tehtävä, aktiivisimmallekin lintuharrastajalle. Vuoden 2017 ajalta on havaittu yksi pesintä Valkeakoskelta, mutta pesinnästä ei ole enempiä selvityksiä, mikäli pesintä on edennyt poikasvaiheeseen saakka, niin ainakaan niitä ei ole rengastettu. Vuodelta 2016 Vesilahdelta löydetystä pesästä pääsi lentoon kaksi poikasta.
    Tuosta mehiläishaukan pesän löytämisen vaikeudesta on hyvänä esimerkkinä vuosien takainen pesä, joka oli oksaisessa kuusessa, eikä sitä havaittu maasta katsoen. Kuusen oksat olivat alhaalta saakka vihreät neulasista, eivätkä kuten kanahaukan alhaalta tikkuoksainen pesäkuusi jolloin pesä yleensä on kohtuullisen hyvin näkyvissä. Kun kaiken lisäksi pesimäaikaan lentävä mehiläishaukka saattaa olla useiden kilometrien päässä pesältä, niin pesän etsiminen on hyvin hankalaa ja vaatii sitkeää maastossa kulkemista.
    On vielä huomattava, että mehiläishaukka on yllättävän vähälukuinen havaintojenkin suhteen. Kirjoitukseen sisältyvältä alueelta on esimerkiksi 1.5.-31.8.2017 välisenä aikana ilmoitettu Tiira-havaintotiedostoon havainnot vajaasta kolmestakymmenestä mehiläishaukkayksilöstä. Vuosikymmenien takaisiin määriin nähden mehiläishaukkakanta on vähentynyt, sillä vielä 1970-luvulla se mainittiin runsaudeltaan Hämeen runsaimmaksi petolinnuksi.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
    Merikotkan rengastetut poikaset.

Merikotka  (Haliaeetus albicilla)
Merikotka on nyttemmin jo vakinaistunut pesimisen VLH:n alueella. Kun vuonna 2016 pesintöjä oli kaksi, niin tällä kertaa nyt käsiteltävänä olevan vuoden 2017 saldo oli yksi pesivä merikotkapari, vaikka muutamia epävarmoja pesintään viittaavia tapahtumia tulikin tietoon. Tuo yksi pesintä tuotti kolme poikasta, jotka sittemmin rengastettiin.
    Vaikka merikotka on suuri lintu, niin pesimäaikaan se on yllättävän vaikeasti havaittava pesäalueella. Toki vanhan merikotkaparin soidinlento on näyttävän äänekäs, mutta tuolloinkin pitää havainnoitsijan osua paikalle soitimen ollessa käynnissä. Vaikka pesiä on löydetty vasta muutamana vuonna, niin on melko varmaa, että lintujen suurilla selkävesillä talvehtivien aikuisten lintujen määrä huomioiden, saataisi pesintöjä hyvinkin olla muutama enemmän kun niitä on löydetty. Uusien pesintöjen löytyminen lienee kuitenkin lähinnä sattuman kauppaa, kun joku maastossa kulkija osuu jykevän puun juurelle, jonka oksien varaan suuri pesä on rakennettu.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Ruskosuohaukka saalistuslennolla peltoalueen yllä.

Ruskosuohaukka  (Circus aeruginosus)
Monesti kaukanakin pesäpaikaltaan pellon yllä saalistava ruskosuohaukkakoiras on helppo tuntea. Siivet loivassa v-asennossa liitäen ja harvakseltaan kuin hidastettuna siivillään lyöden lentävä lintu kiertää tarkasti saalista etsien. Harvoin tuollaisen kilometrien päässä pesältään saalistavan linnun pesäpaikkaa pystyy edes paikallinen lintuharrastaja arvioimaan. Nykyisin nuo ruovikkoiset järvet ja järvenlahdet, joissa ruskosuohaukka lähes vuosittain on pesinyt, ovat kyllä kohtuullisen hyvin tiedossa. Joka tapauksessa pesinnät on kuitenkin varmistettava pesäruovikon läheisyydessä, usein pitkälläkin tuntikausien seuraamisella.
    Tuloksena on löytynyt vuonna 2017 pesintöjä kuuden kunnan alueelta, yhdeksän kappaletta kaiken kaikkiaan ja näistä rengastettiin yhteensä 28 poikasta. Edellisenä vuonna 2016 pesiä oli yksi vähemmän ja rengastettuja poikasia silti yksi enemmän eli 29 poikasta.
    Seuraavassa pesä ja rengastusmäärät kunnittain: Akaa yksi pesä, josta neljä poikasta renkaisiin, Kangasala yksi pesä ja kaksi rengastettua poikasta, Lempäälä kolme pesää joista yhteensä kahdeksan pokasta, Pirkkalasta yhdestä pesästä neljä poikasta, Pälkäne kaksi pesää ja yhteensä seitsemän poikasta renkaisiin, Vesilahdelta yksi kolmen poikasen pesä.

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Naaras kanahaukka kiertää pesän ympärillä rengastajan ollessa pesällä.

Kanahaukka  (Accipiter gentilis)
”Kanahaukan pesälöydöt ovat varsin vähissä, varsinaista harrastusta pesien etsimiseen ei lintuja harrastavien piirissä 1950-1960-lukujen tapaan enää ole. Näin metsänhakkuiden jäljiltä hävinneiden ja toisaalle siirtymään joutuneiden parien uuden pesimäreviirin etsiminen jääkin yleensä rengastajan aktiivisuuden ja ehtimisen varaan.”
    Tuo yllä oleva lainaus vuoden 2016 petolinturengastuksien yhteenvedosta oli sinänsä jo tuolloin kirjoitettuna varsin jyrkkäsävyinen, sillä nykyinen lintuharrastus huomioon ottaen ei harrastuksella ole enää kovinkaan suurta intressiä lintujen pesähavaintojen seurantaan. Toki jos harrastusta pesimähavaintoihin olisi, saataisiin monesta lintulajista kuntakohtaisia ja mainioita pesimäkannan arvioita. Harrastajia kyllä olisi ja pienelläkin panostuksella pystyisi yksityinen harrastajakin täydentämään tuota pesimäarviota tuntuvasti.
    Joka tapauksessa kanahaukan pesivien parien määrä on noussut seitsemääntoista ja poikasia rengastettiin yhteensä 46. Edellisvuoden 2016 kolmestatoista pesästä ja 39 rengastetusta poikasesta oli näin ollen jonkin verran nousua. Se kuinka paljon tuossa lisääntyneessä pesien ja rengastettujen poikasten määrässä oli lisääntynyttä aktiivisuutta pesien etsintään, on vaikea mennä arvioimaan. Saattaa olla vain niin, että nyt pesätarkastuksissa oli kanahaukkapari siirtynyt tuntemattomalta, hakkuun vuoksi tuhoutuneelta pesäreviiriltä pesimään edellisen vuoden tyhjillään olleeseen pesään. Toisaalta kun linnuilla saattaa olla jossain vaihtopesä ja mikäli se ei ole tiedossa eikä löydy, tulee pesähavainnosta joskus nollahavainto.
    Kangasalan edellisen yhteenvedon seitsemän pesän määrä oli pudonnut kahdella, viiteen pesään ja näistä saatiin renkaisiin 12 poikasta (21, vuonna 2016). Akaassa ja Valkeakoskella kummassakin yksi pesä, kuten edellisessä yhteenvedossakin 2016, mutta nyt vuonna 2017 molempien pesien poikasmäärä oli pudonnut kolmeen, kun se edellisellä kerralla oli molemmissa neljä. Lempäälässä sitä vastoin vuoden 2016 kahden pesän ja kuuden poikasen määrä oli noussut puolella, sillä nyt 2017 pesien määrä oli neljä ja rengastettujen poikasten yhteismäärä kaksitoista. Lempäälän tapaan Pälkäneellä pesien määrä vuoden 2016 kahdesta nousi nyt vuoden 2017 yhteenvetoon kahdella, eli neljään ja kymmeneen rengastettuun poikaseen. Kalvolasta ei pesintöjä tullut tietoon, kuten ei edellisenä vuonnakaan, Pirkkala uutena kuntana ei yhtään pesää.

                                Kanahaukan pesäpuuhun on iskenyt salama.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Varpushaukan pesä on huomaamaton, mutta kun sen ympärille alkaa kerääntyä höyheniä on se
    helppo etsijän todeta asutuksi.


Varpushaukka  (Accipiter nisus)
Hämeen petolintumiesten saunaillassa 30.10.1993 varpushaukkaguru Keijo Ruuskanen piti esityksen varpushaukasta, josta tässä pieni näyte:
    ”Varpushaukkakorpia on pirkanmaalaisessa maastossa n. kahden kilometrin välein lähes säännöllisesti ja se ei (varpushaukka) kovin kummoista aluetta näytä täällä tarvitsevan. .  .  . Varpushaukka pesii mieluiten nuoressa kuusikossa, jossa on sekapuuna koivua ja leppää, etupäässä kuusivoittoista, mutta lehtipuusekoitteista metsää. Pesä löytyy kuusista yllättävän hyvin, vielä aivan toukokuulle saakka. Vanhoista pesistä joita olen löytänyt syksyllä kun poikaset ovat lähteneet, olen näille kiivennyt ja pudottanut viiden sentin kerroksen pesästä pois siten, että sinne jää harva risukehikko oksille. Olen todennut lintujen seuraavana keväänä rakentavan yllättävän mielellään pesän tuolloin tähän vanhaan pesäpaikkaan. Tällöin on huomattavasti helpompi kontrolloida pesäalue ja kun pesä on edellisvuotisessa paikassa säästyy aikaa huomattavasti.”
    Tämänkertaisen 2017 yhteenvedon varpushaukan löydetyt pesämäärät yltivät samaan kuin 2016 yhteenvedossa, molemmissa pesien yhteismäärä oli 17, aivan kuten kanahaukallakin. 2017 rengastettiin poikasia 70, kun taas edellisvuonna 2016 neljä poikasta enemmän eli 74 poikasta sai renkaan jalkaansa.
    Kuntakohtaisesti Kalvolan vuoden 2017 yksi pesä ja 4 rengastettua poikasta oli sentään pieni lisäys edelliseen nollavuoteen nähden. Kangasala pääsi nyt yhdeksään pesään ja 39 rengastettuun poikaseen, kun vuonna 2016 määrät olivat kahdeksan pesää ja 29 rengastettua poikasta. Lempäälässä pysyttiin nyt samassa määrässä kuin edellisenä eli viisi pesää kumpanakin vuonna ja nyt 22 rengastettua poikasta (23 rengastettua poikasta vuonna 2016). Pälkäneeltä ei ole kumpanakaan vuonna yhtään pesähavaintoa. Pirkkalassa löydettiin kaksi pesää joista yhteensä viisi poikasta renkaisiin, vuonna 2016 ei tiedossa olevia pesälöytöjä Pirkkalan alueelta ole tiedossa. Valkeakoskella oli myös nollavuosi, vaikka vuonna 2016 löytyi kolme pesää ja rengastettiin 16 poikasta. Vesilahdessa oli Valkeakosken tapaan nollavuosi, vaikka sieltäkin on vuodelta 2016 yksi pesälöytö ja kuusi rengastettua poikasta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

   Hiirihaukkakanta on vähentynyt huippuvuosikymmenien määristä.

Hiirihaukka  (Buteo buteo)
Hiirihaukka on mehiläishaukan tapaan vähentynyt, runsaimpiin vuosikymmenien takaisiin määriin nähden. Muutoinkaan laji ei koskaan ole tämän katsauksen alueella kovin runsas ollut, Pirkanmaan itä- ja pohjoispuolisiin alueisiin nähden. Kaiken lisäksi hiirihaukan pesintää kuten muidenkin petolintujen pesimäaikainen seuranta jää harvojen henkilöiden varaan, ei pesinnästä saada muuta kun arvioita. Lopulta kuitenkin  vuoden 2017 tuloksena oli neljä pesivää paria ja yhteensä 11 rengastettua poikasta.
    Vaikka hiirihaukkakanta on taantunut, niin siitä ja hakkuiden aiheuttamista pesäalueiden menetyksistä huolimatta aina joitain pareja jää alueellemme pesimään: Akaa, Kangasala ja Lempäälä, näissä kunnissa yksi pesä kussakin ja jokaisessa kolme rengastettua poikasta. Vesilahdessa myös yksi pesä, mutta vain kaksi rengastettua poikasta. Valkeakoskella yksi pesä, josta ei ole tiedossa pesintätulosta. Kalvolassa ei pesintöjä, vaikka edellisen 2016 yhteenvedon tulos oli siellä kaksi pesää ja yhteensä kuusi poikasta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Sääksi kuljettaa rakennustarpeita pesälleen.

Sääksi  (Pandion haliaetus)
Sääksellä meni kesällä 2017 huonommin kuin edellisenä vuonna, sillä pesiviä pareja oli nyt 23, kun vuoden 2016 niitä oli 27 pesivää paria. Yllättävää oli etenkin Kangasalan vuoden 2016 viidentoista pesivän parin pudotus kymmenellä, viiteen pariin! Nyt vain 11 rengastettua poikasta kun poikasia saatiin 2016 peräti 35 renkaisiin. Lempäälän pesivien parien määrä nousi kahdella kolmesta viiteen pesivään pariin, ja näistä viidestä pesästä seitsemän poikasta. Tuo määrä oli siis yksi vähemmän kuin edellisen vuoden kolmen pesän kahdeksan poikasta. Pälkäneellä oli myös lisäystä edelliseen vuoteen, nyt pesiviä pareja oli neljä ja näistä saatiin yhteensä yhdeksän poikasta rengastettua. Edellisenä vuonna 2016 kaksi pesää näistä yhteensä neljä poikasta rengastettiin. Kalvolan neljä pesintää oli ennallaan, mutta nyt rengastettiin kahdeksan poikasta kun edellisenä vuonna kuusi poikasta sai renkaat jalkaansa. Valkeakoskella nyt yksi pesintä enemmän kuin vuoden 2016 kolme pesää (5 poikasta), eli nyt 2017 neljä pesää joista rengastettiin yhteensä 11 poikasta. Vesilahdelta on ilmoitus yhdestä pesästä, mutta pesinnän tuloksesta ei ole tietoa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

   Tuulihaukan jo lentokykyiset poikaset odottavat emon tuomisia.

Tuulihaukka  (Falco tinnunculus)
Tuulihaukan toipuminen 1970-luvun aallonpohjasta, jonne se vähitellen ilmeisesti lähinnä ympäristömyrkkyjen vuoksi vaipui, on sittemmin ollut yllättävän nopeaa varsinkin kun laji oli 1974 vuodesta lintutieteellisten yhdistysten erityisseurannan kohteena. Kuten hyvin tiedetään,
 on tuulihaukan kannannousuun useita syitä, yksi lienee se kun yksi pahimmista ympäristömyrkyitä DDT kiellettiin ja toinen lienee tuo latojen ja ulkorakennusten seiniin kiinnitetty tuulihaukalle sopiva pesimälaatikko. Pesinnät alkoivat onnistua vanhoissa variksen pesissä pesimistä paremmin, noissa suojaisissa pesälaatikoissa.
    Viime kesä ei ilmeisesti ollut yhtä hyvä kuin vuoden 2016 kesä tuulihaukan poikastuloksen suhteen. Kesällä 2017 pesiviä pareja oli 98, jotka saivat rengastusikäisiksi 358 poikasta. Edellisenä kesänä 2016 pesiviä pareja oli hieman vähemmän (89), mutta silti niistä kasvoi rengastusikään saakka 406 poikasta.
    Kunnittain pesä ja poikasmäärät olivat tämän katsausvuoden aikana seuraavat: Akaa 29 pesää ja 96 poikasta (vuonna 2016, 28 pesää ja 132 poikasta), Kangasala seitsemän pesää ja 26 poikasta (vuonna 2016, 9 pesää ja 37 poikasta), Lempäälä 18 pesää ja 74 poikasta (vuonna 2016, 14 pesää ja 60 poikasta), Pälkäne yksi pesä ja kaksi poikasta (vuonna 2016, kolme pesää ja 13 poikasta), Valkeakoski 12 pesää ja 41 poikasta (vuonna 2016, viisi pesää ja 25 poikasta), Vesilahti 27 pesää ja 106 poikasta (vuonna 2016, 29 pesää ja 135 poikasta), Kalvola yksi pesä ja kaksi poikasta (vuonna 2016, yksi pesä ja neljä poikasta), Pirkkala mukana uutena kuntana kolme pesää ja 11 poikasta Vuosi 2016, 0 + 0)
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Nuolihaukkapesue.

Nuolihaukka  (Falco subbuteo)
Nuolihaukan osalta on vain tyydyttävä toteamaan sama asia kun aiemmassa 2016 vuoden raportissa, lajispesialistin puuttuessa ei tämän komean jalohaukkalajin pesistä, tai edes pesäreviireistä saada juuri minkäänlaista tietoa. Varsinkin kun lajiin perehtynyt huippurengastaja Anu Murto, operoi pääosin alueemme ulkopuolella. Muutamia vuosia sitten arvioimme Pertti Nikkasen kanssa pelkästään Valkeakosken ja Akaan Toijalan alueella vuosittain olevan keskimäärin viisi nuolihaukkareviiriä. Eli mikä lienee tässä yhteenvedossa olevien kahdeksan kunnan yhteinen reviirimäärä. Vesistöjä täällä kyllä riittää ja niiden saarissa ja rantamänniköiden variksen ylivuotisissa pesissä nuolihaukoilla on erinomaiset mahdollisuudet pesintään. Nyttemmin on tyydyttävä vain mainintaan, että ainoastaan Valkeakoskelta on tieto kahdesta nuolihaukan pesästä. Tiedot loppuvatkin tuohon, sillä lisätietoja pesintöjen onnistumisesta ei sitten enää ole.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

PÖLLÖT 

    Kun maastossa kulkeva ihminen osuu huuhkajan munapesälle, lintu säännönmukaisesti hylkää
    pesän.

Huuhkaja  (Bubo bubo)
Huuhkajan osalta on todettava, että lajin pesälöydöt ovat nyttemmin lisääntyneet. Tässä lienee syynä lisääntynyt aktiivinen pesäreviirien etsintä. Kun edellisessä katsauksessa oli vain kaksi pesintää koko alueelta ilmoitettu, on niitä tähän vuoden 2017 yhteenvetoon ilmoitettu kuusi pesää ja niistä yhteensä 10 rengastettua poikasta.
    Kuten jo edellisessä katsauksessa mainittiin, on pesien etsimisessä omat ongelmansa. Varsinkin niissä pesissä, jotka ovat hakkuuaukkojen rinnemaalla siirtolohkareen tai puunjuurakon kupeessa. Kun aukko kasvaa umpeen siirtyy huuhkajapari uudelle alueelle ja siinä riittää taas etsimistä ajankuluksi. Akaassa tällä kertaa vain yksi pesä josta rengastettiin yksi ainokainen poikanen. Kangasala, jossa myös vain yksi pesä ja kaksi poikasta renkaisiin, samoin Pälkäneellä, pesä ja kaksi poikasta. Valkeakoskella sentään kaksi pesää ja neljä poikasta sai kihlat jalkoihinsa. Vesilahdessa Akaan tapaan yksi pesä ja yksi poikanen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Varpuspöllöemo odottaa ärtyisänä rengastajan poistumista pesältä.

Varpuspöllö  (Glaucidium passerinum)
Pikkupöllön osalta yhteenveto näyttää samaa heikon pesimävuoden trendiä kun muillakin petolinnuilla, vaikka otos onkin varsin vähäinen. Joka tapauksessa tämän kevään iltaöiden viheltelijän pesintöjä löytyi tämän yhteenvedon 2017 vuoden pesimäajan osalta peräti 43 pesää kun edellisen vuoden määrä oli 32 pesää. Huono pesimävuosi näkyy pesimätuloksessa, sillä nyt rengastettujen poikasten määrä oli 193, kun vuotta aiemmin tuolla pienemmällä pesämäärällä se oli 203 rengastettua poikasta. Kuten sanottu tämä heikko tulos poikasmäärien suhteen näkyy juuri tuossa pesien ja poikasmäärien suhteessa, yksitoista pesää pienempi määrä tuotti kymmenen poikasta enemmän.
    Kalvolasta ei tälläkään kertaa löytynyt varpuspöllön pesintää. Akaassa viisi pesää tuotti 32 poikasta, lisäksi siellä rengastettiin kolme aikuista lintua ja kontrolloitiin kaksi aiemmin rengastettua emolintua. Kangasalan 15 pesästä rengastettiin 67 poikasta sekä viisi aikuista ja lisäksi kontrolloitiin kahdeksan emolintua. Lempäälästä löydettiin viisi pesää ja rengastettiin näistä 24 poikasta, sekä kolme aikuista sai uuden renkaan ja kaksi emoa kontrolloitiin. Pirkkalassa yksi pesä, josta renkaisiin viisi poikasta ja pesästä kontrolloitiin emolintu. Pälkäneellä myös yksi pesä ja vain kolme poikasta renkaisiin, tästäkin pesästä kontrolloitiin emo. Vesilahdessa löytyi kolme pesää, joista 14 poikasta ja yksi aikuinen rengastettiin, lisäksi yksi kontrolli. Valkeakoski jäi vain kahdella pesällä Kangasalan taakse, 15 pesää ja vain 48 poikasta renkaisiin. Lisäksi rengastettiin viisi aikuista ja kontrolloitiin 8 emolintua.
    Pesivien varpuspöllöjen määrä alkaa olla varsin vakiintunut 30 – 40 vuosittaisen pesän välille, toki heikot myyrävuodet pudottavat ajoittain keskiarvoa. Tosin varpuspöllö pystyy jonkin verran käyttämään hyödykseen linturavintoa, joten pudotus ei aina kovin jyrkkä ole, mikäli myyräkato ei satu myöhäisen kevään kanssa samaan aikaan. Usein tämän pikkupöllön kohdalla tulee ajatelleeksi sitä, mikä olisi pesivien varpuspöllöjen määrä, mikäli sille soveliaita pesäpönttöjä ei maastossa olisi, kuten tällä hetkellä. Nythän pesälöydöt ovat pääasiassa noiden varpuspöllön pönttöjen varassa.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Ruskean muodon lehtopöllö, rengastettu renkaalla D-250789 23.5.2013.

Lehtopöllö  (Strix aluco)
Varpuspöllön tavoin on lehtopöllökin paljolti riippuvainen maastoon viedyistä pesäpöntöistä. Varsin harvoin on enää rengastajille tullut ilmoituksia luonnonkoloissa pesivistä lehtopöllöistä. Lehtopöllön pesintöjä löytyi tällä 2017 pesimäkaudella lähes sama määrä kuin edellisenä vuonna 36 kappaletta (40, vuonna 2016). Nyt saatiin rengastettua tasan sata poikasta, kun määrä oli edellisvuonna 144 rengastettua poikasta.
    Kunnittain pesä ja poikasmäärät olivat seuraavanlaiset, lisäksi rengastetut uudet emolinnut ja vanhojen rengastettujen emojen kontrollimäärät:
Akaa vain yksi pesä, josta rengastettiin neljä poikasta. Kangasalla kahdeksan pesää ja näistä 25 poikasta ja yksi aikuinen renkaisiin, lisäksi neljä emokontrollia aiempina vuosina rengastetuista yksilöistä. Lempäälästä nyt yksi pesä enemmän kun edellisenä vuonna eli neljä pesää, joista yhdeksän poikasta renkaisiin, lisäksi kaksi emokontrollia. Pälkäneeltä löytyi viisi pesää ja renkaisiin saatiin yhteensä 17 poikasta, kaksi aikuista ja lisäksi kuusi emolintua kontrolloitiin. Pirkkalan kahdesta löydetystä pesästä rengastettiin kuusi poikasta ja kontrolloitiin yksi emolintu. Valkeakosken alueella pesiä löytyi peräti 12 kappaletta ja näistä 35 poikasta sai renkaan jalkaansa, samoin kihlattiin kolme uutta emolintua, sekä kolme emoa kontrolloitiin.  Vesilahdesta löytyi kolme pesää, näistä rengastettiin yhteensä neljä poikasta ja kontrolloitiin yksi aikuinen. Kalvolasta ilmoitettiin yksi pesä, mutta, mutta ei rengastuksia.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Viirupöllöemo tarkkailee rengastajan touhuja pesällä.

Viirupöllö  (Strix uralensis)
Viirupöllö on laji, jonka kannanvaihtelut pesinnän suhteen ovat suuria. Huonoina ravintovuosina pesintöjä on huomattavan paljon, koska viirupöllö usein jättää tuolloin pesimättä. Useimmiten pöllöpari kuitenkin jää reviirilleen, ja vain harvoin lähteen pidemmälle kiertelemään. Linturavinto saattaa usein käynnistää pesinnän, mutta nisäkkäiden osuus vaikuttaa kuitenkin olevan ensisijainen onnistumisen edellytys viirupöllön pesinnässä.
    Ilmeisesti ravintotilanne heikentyi pesinnän aikana, koska löydettyjen pesien määrä, oli aivan sama kun edellisenäkin vuonna 37 kappaletta. Kuitenkin poikasia rengastettiin nyt 2017 vain 55, kun vuonna 2016 sitä vastoin saatiin 99 poikasta renkaisiin.
    Kunnittaiset määrät ovat seuraavat: Akaa viisi pesää, renkaisiin seitsemän poikasta ja yksi aikuinen, sekä kaksi emokontrollia. Kangasala kolmesta pesästä vain neljä poikasta, mutta kolmesta kontrolloitiin emolintu. Lempäälässä myös kolme pesää, mutta kolme poikasta rengastettiin, nuo kolme poikasta yhdestä ja samasta pesäst, sillä kaksi muuta pesintää epäonnistui jostain syystä. Lisäksi kaksi emolintua kontrolloitiin pesältä. Pirkkalan kahdesta löydetystä pesästä rengastettiin yhteensä kaksi poikasta ja yksi aikuinen. Pälkäneellä löytyi kuusi pesää ja näistä rengastettiin yhteensä 13 poikasta sekä kontrolloitiin peräti kahdeksan emolintua. Valkeakoskella myös kuusi pesää kuten Pälkäneellä, mutta täällä vain kahdeksan rengastettua poikasta, sekä kolme emokontrollia. Vesilahdella löytyi yksi pesä, josta rengastettiin kaksi poikasta ja yksi aikuinen emolintu. Kalvolassa viirupöllön pesintöjä löytyi peräti 11 kappaletta, kun lehtopöllöjä vain tuo yksi pesintä. Poikasia noista yhdestätoista pesästä saatiin kuitenkin renkaisiin vain 16, joten poikuemäärät jäivät varsin pieniksi. Emolintuja kontrolloitiin kahdeksan yksilöä.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

    Sarvipöllön poikanen pelottelee rengastajaa.

Sarvipöllö  (Asio otus)
Sarvipöllön poikasten jatkuva kitisevä piiskutus on yksi varmimpia sarvipöllön pesinnän onnistumisesta kertovia ääniä. Joinain vuosina joidenkin maaseutukylien peltoalueiden reunametsiköissä kuuluu tuo poikasten kerjuuääni läpi yön, ja usein päivälläkin. Parhaimpina myyrävuosina kaupunkien asutusalueen laiteilla ja puistoissa kiertää sarvipöllöpoikueita. Toisinaan taas laji on lähes kadoksissa monilta alueilta. Toki aina joku sinnikäs pari jossain pellonlaiteen vanhassa variksen tai harakanpesässä poikueen maailmalle onnistuu saamaan. Vähissä kuitenkin ovat havainnot sarvipöllön pesinnöistä olleet jo muutaman vuoden. Tähän yhteenvetoon on saatu vain kolme pesintää kahdelta paikkakunnalta, edellisenä vuonna oli myös kolme pesintää, mutta tuolloin yksi kolmessa kunnassa kussakin.
    Tämän yhteenvedon vuoden 2017 pesinnät olivat Lempäälässä yksi pesä, josta kaksi poikasta rengastettiin. Valkeakosken alueelta löytyi kaksi pesää, joista rengastettiin yhteensä kolme poikasta. Ei siis mikään kovin hyvä pesimävuosi, joka näkyi jossain määrin muidenkin pöllöjen osalta.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤

Helmipöllö  (Aegolius funereus)
Helmipöllöstä ei saatu yhtäkään pesimähavaintoa, joka myös viittaa siihen, että myyräravinnon määrä ei yhteenvedon alueella ollut kummoinen.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Rengastajat sekä havainnoijat
Rengastajat: Honkiniemi Mikko, Kaunisto Tapani, Kokkala Lauri, Koskinen Harri, Lagerström Martti, Lokki Heikki, Murto Anu, Mäkelä Jonne, Niskanen Tero, Nääppä Mikko, Painilainen Ilpo, Pihlman Jani, Rikkonen Pentti, Ruuskanen Keijo, Sarkanen Sauli, Saurola Pertti, Savolainen Jyrki, Toivola Jere, Tuominen Aarto.
Avustajat ja havainnoitsijat: Ahola Jorma, Jokinen Heikki, Kallio Jussi, Marjamäki Esa, Kansanen Pekka, Marjomaa Pekka, Syrjänen Jukka.
    Tämä yhteenveto on koottu rengastajien eläinmuseon rengastustoimistoon lähettämistä tiedoista, jotka on Heidi Björklund pyynnöstä koonnut, siitä suuret kiitokset Heidille. On myös huomattava, että yksi suuriarvoinen panos on aktiivisten harrastajien antamilla tiedoilla ja vinkeillä. Osa näistä harrastajista on myös ollut monesti avustamassa rengastajia näiden rengastusretkillä, kiitokset myös heille kuten kaikille yllä luetelluille rengastajille.

Oheisessa taulukossa vielä yhteenveto vuoden 2017  petolintujen pesälöydöistä ja rengastuksista Valkeakosken lintuharrastajien toimialueen kunnista:

Lajit
Pesät
Rengastettuja
poikasia
Rengastettuja
täysikasvuisia
Kontrollit
pesällä
Mehiläishaukka
1
0
0
0
Merikotka
1
3
0
0
Ruskosuohaukka
9
28
0
0
Kanahaukka
17
46
0
0
Varpushaukka
17
70
0
0
Hiirihaukka
4
11
0
0
Sääksi
23
46
0
0
Tuulihaukka
98
358
0
0
Nuolihaukka
2
0
0
0
Huuhkaja
6
10
0
0
Varpuspöllö
43
193
17
23
Lehtopöllö
36
100
6
17
Viirupöllö
37
55
2
27
Sarvipöllö
3
5
0
0
Helmipöllö
0
0
0
0
                 Yhteensä
297
825
25
67